Eilen käytiin siis Mollyn kanssa Huotarin Oilin treenissä.
Tällaista opimme:
Perusasento on ok ja askelia vähän kerrallaan voidaan tehdä. Laatikolla pyörimisessä kädet pitää olla selän takana, ettei koira kyttää vain kättä vaan miettii, mitä pitää tehdä. Tämä on vaikea juttu Mollylle. Pitää treenata ahkerasti. Treeni on peräpään käyttöä ja sitä tarvitaan sekä tokossa että rallyssa.
Tehtiin jättöjä peruuttaen. Seisomisessa pitää koira pysäyttää käden nopealla, matalalla kämmen auki- liikkeellä seisomaan ja heti heittää nami taakse. Myös voi koittaa koiraa pomputtaa peruuttaessa ja sitten yhdestä pompusta stop. Voi olla ihmiselle haasteellinen noin pienen koiran kanssa. Liikkeestä maahan pitää yrittää saada koira tekemään maahan meno nopeasti. Istuminen helpoin. Ja koirien kierrot mukaan myös.
Ruutua tehtiin niin, että minä vein lelun ensin ja Molly haki ja sitten leikittiin. Sitten vei Oili kaksi kertaa ja hyvin meni Molly kuolleelle lelulle. Alusta harjoitellaan erikseen. Pitää tehdä matto ( johon narut, että voi vetää) ja kun koira tulee ja osuu matolle, narut pudotetaan ja sanotaan Koske. Kati K on tätä tehnyt koiransa kanssa. Näin tavoitellaan nopetaa ja jämäkkää tassukosketusta.
Käsikosketusta pitää edelleen treenata napakammaksi.
Luoksetulos oli hyvä. Lelun heitto ohi taaksepäin.
Paljon ehdittiin puolessa tunnissa siis ja Molly oli kyllä reipas typykkä.
Tänään oltiin Haminassa rallaamassa Kyllin kanssa. Tehtiin taas se Pia Heikkisen rata. Greetta tuli sen kummemmitta virittelyittä vierelle ja päätin, että nyt ei puhuta turhia. Greettakin oli kaiketi päättänyt saman, sillä se oli yhtä pientä lopussa tullutta ääntä lukuunottamatta täysin hiljaa ja keskittynyt hommiin. Minä sanoin pienellä äänellä pakolliset sanat, mutta muuten annoin käsiohjat. Virheitäkin tuli, mutta korjaus ei nostanut kierroksia koiralla. En tiedä, mistä nyt tuulee, mutta hartaasti toivon, että tällaista tapahtuisi enemmän ja enemmän.
Todistusaineisto tässä:
Treenin jälkeen mentiin metsään lenkille. Minä olin hyvin hiljaa, kun kävelin hihnat kädessä metsäpolulle. Päästin Greetankin irti ja se oli alkuhaukahduksen jälkeen yllättävän rauhallinen. Minä puhuin mahdollisimman vähän koirille ja senkin hyvin hiljaisella äänellä. Ehkä oma mielentilakin vaikutti koiraan.
Jatketaan mielentilaharjoituksia, myös oman mielentilan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti