Iloa ja surua

Ollaan Greetan ja Saagan kanssa treenattu rallya. Saaga ihan huvin vuoksi ja aika innoissaan. Greetta tavoitteellisemmin suuntana  voittajaluokka, kunhan saadaan muuvit kuntoon. Kierrokset tuppaavat nousemaan korkeiksi, kun jotain liikettä uusitaan. Mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Saatiin mölli-rallyynkin paikka, joten päästään kokeilemaan voittajaluokkaa ihan epävirallisessa koetilanteessakin. Oikein hieno juttu.
Tässä videot alkuviikon rally-treenistä.

Saagan rallya. Peruutus ohitettiin, kun se ei sitä yhtään osaa.

Greetan rallya.

Tänään oli sitten vähän surullinen päivä, sillä ystäväni Marikan 15-vuotias schapendoes Ada lähti sateenkaarisillalle eläinlääkärin luona Porvoossa. Lähdin Marikan kaveriksi tälle reissulle. Ada oli reipas, mutta melko höperö mummelikoira jo ja selvästikin oli hyvä aika sen lähteä.

Ada on ollut paljon meidän lenkeillämme mukana, mutta ei enää loppuaikoina. Ada oli veikeä agilitykoira.  Muistan aina, miten Santalahden Suhinoissa Ada teki agilityrataa hillittömällä riemulla, tehden vapaavalintaisia esteitä aina oikeiden esteiden lisäksi. Ja Adan wow wow wow -haukku tukka heiluen on ikuisiksi ajoiksi muistoihini jäävä.

                                        Vie Friidalle, Elsalle ja Assille terveisiä.