Elokuun puolen välin jälkeen piti minun mennä Greetan kanssa Agi-Kotkien kisoihin, mutta kun viikoa aikaisemmin jalka muljahti ikävästi Mannerin treenissä, niin ne kisat menivät myttyyn. Mihinkään muihinkaan agi-kisoihin ei olla osallistuttu, mutta omia treenejä ollaan kyllä tehty. No joo, eilen oltiin pitkästä aikaa mölliagikisoissa. Tuomari oli tehnyt kivat radat, mutta Greetalle oli sula mahdottomuus mennä juuri mihinkään putkeen ( joita oli paljon) ensimmäisellä käskyllä. Se vain pyöri ja hyöri ja haukkui ja komensi. Tämä ongelma on pakko selättää, sillä putkia kyllä kaikilla kisaradoilla on vaikka kuinka.
Tässä eiliset mölliyritelmät:
Joitain hyviä kohtia, mutta voi sentään tuota ränkytyksen määrää. Huokaus.
Haminan evl-ryhmässä ollaan käyty ahkerasti ja Kyllikin kanssa treenattu ekstraa tokossa. Greetta osaa paljon. Heikoin lenkki ovat jätöt ( lähinnä istuminen) ja seuruussa kontakti pitko. Jälkimmäistä olen yrittänyt vahvistaa naksuttamalla ja palkkaamalla. Kun on liikkuri, hän kertoo, milloin kontakti laskee ja minä saman tien käskytän tekemään oikein. Varmaan kestää oman aikansa, että liikeestä tulee hyvä, mutta luotan kyllä Greettaan tässäkin asiassa. Meillä on paikka toko-kokeeseen, joka on 6.10. ja siihen mennessä on syytä saada pakka kasaan. Haminan ryhmä on tehnyt niin hyvää Greetalle, sillä häiriötä kyllä riittää ja Greettakin on oppinut sitä jo kohtuullisen hyvin sietämään.
Olemme myös vähän säännöllisemmin päässeet treenaamaan rallya. Käytiin Marjutin kanssa möllirally-kokeessakin Koiraklubilla. Siellä oli käytösruutu niin haasteellisen lähellä pujottelua ja spiraalia, että mitä lähemmäs koiraa (iso belggari) jouduttiin, sitä enemmän Greettaa jännitti ja loppujen lopuksi spiraalia ei pystytty tekemään. Sitten kun mentiin kauemmas koirasta, niin helpotti.
Voittajaluokassa kisaaminen on vielä kaukana tulevaisuudessa. Treenataan rauhassa.
Tässä videossa treenataan Haminan rallykokeen voittajaluokan rataa.
Nina Mannerin koulutuksessa käytiin saamassa vinkkejä edessä peruutukseen ja oikealla puolella oikealle kääntymiseen. Pistetään ne harjoitteluun.
Taannoin treenattiin ihan vain avo-rataa mielen virkistykseksi. Saagakin oli aivan liekeissä.
Siinä missä Greetan kanssa treenataan yhtä ja toista, Saaga pääsääntöisesti hengailee mukana. Se trimmattiin vähän aikaa sitten ja nyt kylminä aamuina pitää laittaa sille paitaa päälle, kun sen turkki kortisonin takia on hyvin höttöistä ja ohutta. Siitä on tullut itsepäinen ja se kiskoo välillä hihnassa oikein olan takaa, kun haluaa jonnekin. Tai pistää jarrut pohjaan, kun ei halua jonnekin. Se tulee tuijottamaan intensiivisesti vierelle, kun se tahtoo jotain. Oikein tahtovainen mummeli siis. Mutta rakas ja ihana. Kuun lopulle on varattu eläinlääkäriaika verikokeisiin. Takaraivossa on tämän tästä jyskyttänyt tieto siitä, että edellisessä kokeessa olivat maksa-arvot ja urea-arvot koholla. Nyt on kortisoni reilun kuukauden ollut normaalissa, joten toivotaan, että arvot ovat normalisoituneet.
Käytiin kauniina päivänä Katariinan puistossa ulkoilemassa ja kamerakin osui mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti