Agilitya treenaamassa - huokaus

Maanantaina oli meidän agitreeniryhmän omatoimitreenit. Meitä ei ollut kuin kolme, joten otin Friidan sijaan mukaan Greetan. Tehtiin ihan helppoja treenejä, mutta ei tuollaiset hyppy-putki-jutut mitään piisofkakkuja ole meille. Jään liian taakse, koira tulee ohi hypyn. Menen liian pitkälle, koira kiertää hypyn. Putkeen menokin on hyvin haasteellista, kun pitäisi mennä sopivalla vauhdilla suoraviivaisesti - siis minun - ja aika hiljaa, kun joku pikkuotus alkaa välittömästi ränkyttää, jos liikaa ääntä käyttää. Kyse on siis koiran kokemattomuudesta ja minun kykenemättömyydestäni. Mikä ihana yhdistelmä. Mutta me treenataan ja etsitään yhteistä säveltä.

Lisäksi harjoiteltiin etenemistä. Pikkukoiralle pitää harjoitella malttia pysymiseen. Aika hyvin se jo pysyy lähellä, mutta kun menee monen esteen päähän, niin varaslähtöjä tulee. Hypyt olivat 35 ja 30 cm korkuisia treeneissä. Helposti ylittyvät. Koska neiti on pieni medi, pitää hiljalleen hinata hypyt 40 senttiin. Mutta ei kiirettä.