Paitsi että eilen iloittiin onnistuneista tunnareista, iloittiin myös auringosta, sillä oli ihana päivä. Koirat innostuivat juoksentelemaan kentällä, jopa Saagakin, joka nykyisin on tosi laiska riehumaan. Koska sen turkki kasvaa koko ajan kohisten, steriloitujen narttujen tyyliin, se on jo jonkin aikaa ollut karmea turjake. Karvaa oli sen verran naamallakin, että mietin, näkeekö se mitään. Eija-kasvattaja lupasi ensi tiistaina ajella Saagan turkin alas, mutta päätin tehdä väliaika-ajelun näkökyvyn parantamiseksi ja muutenkin. Aika hupaisan näköinen Lambi Sagasta tulikin - ja liekö kirkastunut näkökenttä innostanut sitä vai mikä lie, mutta sekin tosiaan innostui riekkumaan pitkästä aikaa enemmänkin.
Friida ei tarvitse kuin pallon, että se innostuu vauhdikkaaseen menoon.
Assi juoksee aina Friidan perään, mutta Friida ei ota niitä juoksuja vakavasti.
Pääasia, että on hauskaa.
Tässä on meidän äitikoira uudessa lookissaan. Naama ja perä ajeltu.
- Kuule kun karjun!!!
Tytär tallaa varpaille ja kysyy:-Leikittäiskö?
Hetki harkintaa ja sitten -
MENOKSI!
-Ja nyt riittää!
Ollaan kamuja kuitenkin.
Äiti ja sen tytär
Lähdettäiskös jo kotiin?
Voi tuota Friidan ilmettä tuossa viimesessä kuvassa auton takapaksissa. "Kuka mitä häh?"-ilme. Saaga näyttää ihan siltä kuin sille olis lyöty Tiimarin jellonapuku niskaan :)
VastaaPoista