Töiden jälkeen käytin ensin omat koirat lenkillä, pakkasin sitten Friidan autoon ja lähdettiin noutamaan Pasoa. Nuori herra olikin jo portilla vastassa ja kun kysyin, lähteekö hän meille, hän suorastaan syöksyi oikean auton luo. Eikun paksi auki ja koira suhahti autoon taakseen katsomatta. Sitten vasta lähdin ilmoittamaan Katille, että koira lähti jo ja hain Pasasen eväät ja hihnan samalla.
Mentiin kentän kautta, sillä ajattelin, että parempi laskea ensimmäiset innostus juoksemalla. Ja kyllä sitä vauhtia riittikin. Paso on MIELETTÖMÄN nopea koira. Friidakin on nopea, mutta ei vedä Pasolle vertoja. Heittelin narupalloa ja koirat juoksivat hakemaan palloa ja jahtasivat sitten toisiaan loppumattomalla energialla. Paso nautti, mutta nautti kyllä Friidakin silminnähden, sillä se ei oikein isoista siskoistaan saa juoksukaveria nykyään. Oli ilo katsella näiden kahden menoa.
Ensin muutama jarrutus. Kivituhka pöllyää.
Sitten palloleikkejä. Friidalla on pallo.
Seireenin lailla se houkuttelee Pason pallonmetsästykseen.
Pallo tippuu.
Paso päättää tarttua tilaisuuteen.
Friida on päättänyt saada pallon takaisin - keinolla millä hyvänsä.
Friida komentaa ja sekös on Pasosta ihanaa.
Varsinkin kun sille jäi pallo.
Olen melkoinen pallopoika. Oho, nyt on pakko lähteä...
Friida ei nimittäin ole luovuttanut.
Ja taas mennään lujaa.
Illemmalla käytiin kentällä uudestaan ja isotkin olivat mukana. Pason ja Friidan meno oli aivan yhtä hurjaa ja isotkin innostuivat normaalia enemmän rälläämään.
Kotona oli aika rauhallista sakkia.
--------------------------------
Kuulin eilen järkyttävän suruviestin. Johannan agilityformula ja meidänkin kisareissukaveri Rico on siirtynyt koirien taivaaseen. Vielä kaksi viikkoa sitten se kisasi täysiä, eilen leikkauspöydällä todettiin sen olevan täynnä kasvaimia. Hieno hieno koira, joka muutti minun käsityksiäni belgianpaimenkoirista tosi paljon. Johannalle ja Ricon omistajalle Tuulalle voimia suuressa surussa.
Rico <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti