Kyl me tokoo treenataankin

Friidan tokoilut. Tuo kartion kierto on ollut tosi haasteellinen, joten ollaan yritetty ilon kautta ja apuvauhdituksella saada siihen sähäkkyyttä.

Greetan tokoilut. Vahvistetaan alokasluokan liikkeitä, jos sittenkin mennään vielä alokkaaseen kisaamaan. Ja vähän viritellään avoimen luokan juttujakin.

Laitetaan nyt tähän muistiin, että Friida, joka on aina ollut terve kuin pukki ja on ollut myös hyvä syömään AINA, on kronklannut aamuruoan kanssa jonkin aikaa. Se ei tule reippaasti ruokailemaan ja tänäänkin taas vain nuuhkaisi kuppia ja meni pois. Pikkuisen alkaa huolestuttaa, kun tuolla äitikoirallakin tuota tautia riittää. Vaan onneksi tänään herkut maistuivat, aamuruoka pienellä ruokalisällä meni vauhdilla Friidan kitaan ja se kolisteli ruokakuppiaan, josko lisää olisi tullut vielä. Vaan en antanut. Katsotaan, kelpaako huomenaamuna ruoka. Toki voi olla, että kun ikää tulee, kulutuskin pienenee ja pitää sitten pienentää annoksia, mutta tarkkailen tilannetta ja toivon parasta.

Rallya

Johan on, kun samana päivänä tulee kaksi päivitystä. Mutta pitäähän sitä, kun ollaan rallya käyty möllikisoissa kisaamassa. Koko talvi on mennyt ilman treenaamista, joten sangen kylmiltään lähdettiin kokeilemaan Kouvolaan Koiraklubille, miten rally-toko sujuu.

Greetta oli avoimen luokan ensimmäinen. Hiki päässä sitä ohjasin, kun se koko ajan tarkkaili ympäristöään ja välillä vain minua. Kyllähän se toisella korvalla kuuntelee, mutta ei niinkuin sen pitäisi. Siksi tapahtui pientä häröilyä ja esim. ennen pujottelua sen ajautui väärään paikkaan ja siitä saatiin kymppi, kun en uusinut. Joitain muitakin pieniä virheitä oli matkan varrella ja sitten tuli ennen maalia oleva hyppy. Silloin Greetta riemastui, loikkasi jättiloikan ja syöksyi eteenpäin. Great! Uusittiin ja sama juttu. Saldona kaksi kympin virhettä. Kaiken kaikkiaan saldona oli 51/100 pistettä eli kaukana tuloksen rajasta. Minulla oli hyvin turhautunut olo radan jälkeen, mutta kun katsoin Suvin kuvaaman videon, ei se sitten niin pahalta näyttänytkään.

Sitten alkoi voittajaluokka. Olo oli hirveän paljon rennompi, kun Friida on luonteeltaan niin ihana.
Yksi uusinta ja pieniä virheitä, mutta 91/100 pistettä oli hyvä  tulos ja oltiin kolmansia. Kun nyt aletaan oikeasti treenata, niin lähdetään metsästämään sitä puuttuvaa voittajatulosta ja sen jälkeen treenataan mestariluokan temppuja valmiiksi.

Maaliskuu jo

Ollaanpa saatu nauttia ihan mahtavista talvikeleistä ja auringosta pitkän aikaa. Nyt sitten aurinko katosi ja pakkaset hellittivät, mutta talvi on edelleen.

Greetta toipui leikkauksesta saman tien ja tikit poistettiin parin viikon kuluttua leikkauksesta.  Neiti on nyt jo päässyt vähän agiliitelemäänkin. Kisoihin ei ole asiaa, kun on douppinkikuukausi menossa, mutta kyllä me vielä ehditään. Kylmillä pakkasilla ei ole edes halua kisata, mutta nyt kun kevättä on ilmassa, minäkin alan herätä talvihorroksesta.

Saagan kanssa käytiin alkuviikosta kontrolliverikokeessa. Niitähän on ollut kuukauden välein jo useampi. Kaliumin ja natriumin suhde oli jo 28,9 eli oikeaan suuntaan menossa. Urea oli edelleen koholla ja kortisolit matalat, joten lääkitysannosta nostettiin. Nyt Saaga saa kolme tablettia Florinefia aamuin ja illoin. Plus edelleen sen kortisonin ja tietenkin B-vitamiinipillerin. Juustoviipaleen sisällä kaikki menevät hetkessä alas. Satunnaista närästystä lukuunottamatta Saaga on hyvävointinen ja ihan iloinen heppu.

Käytiin eräänä pakkastorstaina Loviisassa. Heidi Jokipiha, nuori nainen, joka kuvaa paljon koiria, kyseli portugeeseja kuvattavaksi - ja oli jo aiemmin shelttejäkin kaipaillut. Joten kun tässä on ihan vapaa lähtemään minne vain, pistin postia ja sovittiin kuvausaika. Kierreltiin vanhan bastionin alueella. Heidillä oli oma reittinsä, missä hän kuvia otti. Greettakin rentoutui nopeasti, kun isot siskot olivat aivan innoissaan poseeraamassa. Varsinkin kun sai namia. Kun oma poseerausvuoro oli ohi ja toinen menossa samaan kohtaan, niin johan ensimmäinen tunki väkisin takaisin kuvauspaikalle namin toivossa. Greettakin meni tähän moodiin mukaan. Tunnin verran meni kuvaussessiossa ja oli tyytyväisiä koiria kotimatkalla. Viikon päästä tuli sähköpostiin runsaasti kuvia koirista. Tässäpä niistä muutama:

Saaga:

Friida:

Greetta:

Greetta on leikattu

Torstaiaamuna kymmenen maissa ajeltiin Greetan kanssa Anjalan eläinlääkäriasemalle sterilointi- operaatioon. Jonkin aikaa meni, ennenkuin pikkuneiti suostui nukahtamaan ja sitten piti vielä seurata, että alkaa nukutuksessa itse hengittämään tarpeeksi usein. Sitten vasta alkoi leikkaus. Istuskelin leikkauspöydän vieressä, joten vähän näin, mitä operaatiossa tapahtui. Kaikki meni oppikirjan mukaan. Kohtu ja munasarjat olivat terveet ja haavasta tuli sievä ja pieni.

                                                    Ei järin monta tikkiä tarvittu.

Puin Greetalle Sabi-emolta lainassa olevan leikkauspuvun. Sitten sylittelin sitä, kunnes se yhtäkkiä jonkun kolauksen kuultuaan alkoi herätä. Sitten vein sen autoon boksiin vällyjen alle. Operaatio maksoi vähän päälle 300 euroa, jota en pidä kovin kalliina.  Greetta sai kipulääkekuurin ja antibioottikuurin myös. Koska se ei ole ikinä syönyt antibiootteja, syötän kuurin oikein hyvin mielin ihan varmuudenkin vuoksi.

Kotona neiti oli vielä vähän pöllähtänyt. Laitoin sen olohuoneen petiin peittojen alle ja siellä se otti useamman tunnin torkut.

                                               Aika liikuttavan näköinen pieni hörökorva.

Mutta siinä missä portugeesit saman operaation jälkeen ovat olleet koko illan pökkyrässä ja nukkuneet, Greetta sen sijaan jo neljältä alkoi olla valmis leikkimään ja ehdottomasti syömään, sillä sehän ei aamulla saanut ruokaa ollenkaan. Se söi ison kupillisen ruokaa ja illalla söi Friidankin kupistä jämiä.  Neiti Greetta painoi lääkärin vaa'assa 8 kiloa, joka on puoli kiloa liikaa. Nyt kun vielä hormonitoiminta loppui, pitää ruoan määrää todella seurata ja painoa myös, ettei neiti ala pullistua liikaa.  Joka tapauksessa erittäin hyvin sujunut operaatio.

Nyt sitten ollaan vietetty rauhaisaa viikonloppua.

   Friidan tyylinäyte rennosta asennosta sohvalla. Sohva on kyllä kaikkien suosikki.

Saaga esitti taas nojatuolissa notkeuttaan, Etujalat ovat nojatuolin reunalla. Toinen takajalka vasemman puoleisen etujalan päällä ja oikea takajalka silmän vieressä. Siihen nähden, että tyypillä on välilevyn pullistuma hännän tyvessä, ei tunnu haittaavan vaan notkeutta riittää.

Tänään lähdettiin puolilta päivin Greetan kanssa kaveritreffeille, kun Eija-kasvattaja haki meidät Katariinan puistoon. Mukana hänellä oli Greetan pikkusisko Tanka ja isompi sheltti Haiku. Sää oli aivan taivaallinen. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja lämmitti, vaikka oli pakkasta ja pieni viimakin. Kevät on tulossa selvästikin.

                               Ihmisiä liikkui paljon jäällä, eikä ihme, kun oli niin upea keli.

                                  Greetta, Haiku ja Tanka poseerasivat majakan edessä.
                                    Sitten mentiin muistelupaikalle ottamaan valokuvia.

                                                        Haiku ja Greetta

                                                               Tanka ja Haiku

                                             Pikku-G tyytyväisen näköisenä auringossa

Sitten mentiin vielä paikalliseen kahvilaan Hyggeen juomaan ihanat kakkukahvit. Oli mukava retki ja Greetta sai purkaa energiaansa hallitusti kaverien kanssa.

Iltapäivällä lähdettiin vielä koko porukalla jäälle Itärannasta. Siellä sitä porukkaa vasta olikin. Oli hiihtäjiä, koiran ulkoiluttajia, kävelijöitä, moottorikelkkailijoita. Jestas.  Friidan päästin irti välillä ja Greetta sai olla flexissä. Saaga tallusti hihnassa.

                                     Lumen ja taivaan raja oli olematon. Yhtä vaaleutta.

              Kuvan oton jälkeen havaitsin vasta, että koirien takaa lähestyi kovaa vauhtia moottori-
              kelkka. Greettaa raivoistutti moinen pörinä ja se rähjäsi kiitureille, kunnes ei enää viitsinyt.

                                                   Tällainen on parasta talvea.

                               Ja huomenna minä vihdoin saan uuden hampaan.

Hyvää Ystävänpäivää

Saaga kävi verikokeissa. Sen maksa- ja munuaisarvot ovat jo ihan hyvät, mutta urea oli vähän koholla. Eläinlääkäri lähetti Movetiin verinäytteen, josta tutkittiin kortisoliarvo. Se oli jo viitearvojen sisällä, matala, mutta kuitenkin. Koska viikonloppuna Saaga oksensi muutaman kerran, vaikkei maha muuten ollut löröllä tai mitään, ja koska urea oli koholla, Saagan Florinef-annosta nostettiin yhdellä tabletilla. Eli nyt se saa neljä nappia päivässä plus puolikkaan kortisonin. Kuukauden päästä otetaan taas uusi verikoe. Toin Lappeenrannasta äidin vanhan lääkedosetin. Siihen saa mahtumaan viikon lääkkeet ja joka päivälle on neljä lokeroa. Älyttömän kätevä ladata valmiiksi koko satsi ja sitten jakaa pitkin viikkoa. Aamuisin Saaga saa vitamiinipillerin selän välilevypullistuman takia. Sitten aamulokerossa on se kortisoni ja Florinefit. Iltalääkkeenä vain Florinef. Helppoa eikä tarvitse muistaa, onko antanut lääkkeet vai ei.

Huomenna sitten menee Greetta sterilointioperaatioon. Käytiin tänään Eija-kasvattajan kanssa hallilla treenailemassa agilitya. Samalla sain Sabin leikkauspuvun Greetalle lainaan. Greetta meni aivan hulluna ja sen kanssa täytyy treenikerrat pitää lyhyinä, kun se ei tunne rajojaan vaan painaisi varmaan tainnoksiin asti.  Kyllä me aina vähän edistytään. Greetta oppii jo irtoilemaan ja minä opin ohjailemaan. Tänä iltana on pikkuneidillä pesupäivä, sillä kun se menee ulkoilukostean turkin kanssa räkä rinnuksilla kivituhkakentällä, se on aivan kuorrutettu, kun hallista ulos mennään jäähdyttelemään. Osa kivituhkasta jää lumeen, mutta ihan kiitettävästi sitä turkkiinkin jää. Nyt sitten on kuukauden tauko lajista, joten täytyy kehittää pikkuneidille aivojumppaa. Pallokone voi olla kova sana.  Se, mikä on mielenkiintoisinta, on, että vaikuttaako sterilointi Greetan luonteeseen missään suhteessa. Eli ovatko hormonit moottori vai eivät. Tätä jäämme seuraamaan.

Greetan puuhia

Greetan kanssa ollaan harjoiteltu tunnistusnoutoa. Tuolla luonteella nenän käyttö ei ole itsestään selvyys, mutta pikku hiljaa on jo vähän malttiakin alkanut löytyä.

Tässä videossa kimara Greetan lähiajan puuhailuista. Agilityssa olen edelleen jälkijunassa ja koira esim.putkesta tullessa ei kuuntele käskyjä vaan tulee komentamaan minua. Mutta koska meillä ei ole tavoitteita, niin treenataan vähän kerrallaan lisää. Tokossa meillä on tavoitteena loppukeväästä korkata avoin luokka, joten sitä sitten treenataan säännöllisesti.

                                                     Hauska heppu tuo Greetta!

Puolessa välissä helmikuuta se steriloidaan. Sen vaikutuksia pääkoppaan jään mielenkiinnolla odottamaan.

Addison tuli kylään

Yhtään ei ole huvittanut päivittää blogia, vaikka kaikkea pientä ollaan puuhailtukin.Ei olla kisattu mutta jotain treeniä ollaan tehty tämän tästä.

Aloitetaan kuitenkin Saagasta.
Saaga oksenteli joulun alla ja joulun jälkeen. Mentiin uuden vuoden alla verikokeisiin. Peruskokeiden lisäksi otettiin myös kilpirauhaskoe. Tulokset tulivat muutaman päivän päästä.  Maksa-, munuais- ja urea-arvot olivat koholla. Kilpparitulos oli raja-arvo. Varsinaiset hormoniarvot olivat toinen ylhäällä ja toinen alkaalla, mutta rajojen sisällä. Kolmas arvo oli koholla ja lääkäri sanoi, että kilpirauhanen joutuu tekemään kovasti töitä pitääkseen arvot kohdallaan ja siksi oli tämä korkea arvo. Kilpparia on siis syytä seurata. Seuraava verikoe oli sitten kahden viikon päästä. Lääkäri sanoi, että seurataan ja katsotaan, muuttuuko itsestään  paremmaksi. Eli olisiko joku tilapäinen tila vain ollut elimistössä. Saaga sai pahoinvointilääkkeen mukaan. Halusin myös Addison-kokeen sinne kahden viikon päähän ja lääkäri oli tuloksien myötä ihan myötämielinen sillekin testille. Joten taas tyhjin mahoin Saaga lähti lääkärille parin viikon kuluttua. Addison -testi on kaksiosainen. Diagnoosi varmistetaan tekemällä ACTH – rasituskokeella. Tulos on positiivinen jos koiran peruskortisoliarvo on alhainen ja se ei nouse ACTH hormonin annostelun vaikutuksesta. Eli ensin yksi verikoe, sitten laitetaan hormonia, odotetaan puolitoista tuntia ja otetaan toinen verikoe. Lisäksi Saagalta otettiin se sama perussetti, josta näkyivät maksan, munuaisten ja muiden toiminta.  
Perusverikokeiden tulos oli positiivinen. Maksa-arvo oli jo lähellä normaalia, munuaisarvo ihan ok ja urea-arvo myös. Kalium oli edelleen hiukan matala. 
Parin päivän päästä tuli myös Addison-tulos. Joka oli positiivinen. 
Mikä on Addisonin tauti? 

Lisämunuaisen kuorikerroksen vajaatoiminta eli Addisonin tauti on nuorilla ja keski-ikäisillä koirilla esiintyvä suhteellisen harvinainen sairaus. Tauti on nartuilla kaksi kertaa uroksia yleisempää. Tyypillisinä oireina on epämääräisen oksentelu- ja ripulijaksot, ruokahaluttomuus ja väsymys.

Eli Saaga on aika vanha Addison-tapaus.  Onni, että tiedän taudista ja pyysin testin, koska jos sitä ei olisi diagnosoitu, olisi voinut tulla Addison-kriisi, joka on koiralle hengenvaarallinen tila. Kun saatiin ajoissa kiinni, voi olettaa, että lissämunuaisen kuorikerros vielä jollain tasolla toimii. Loppuelämän lääkityksen Saaga kyllä sai. Koska oireet ovat noin epämääräiset, ei tautia helposti älyä taudiksi. Saagan oksentelun takia mentiin lääkäriin. Se,että siitä oli tullut sylikoira, joka hakeutui lähelle usein sohvalla, oli jotain uutta ja vaikkei koira näyttänyt kipeältä missään suhteessa, soitti pieni kello takaraivossa, että josko sittenkin sillä on jotain vialla. 

Diagnoosi oli kuitenkin helpotus. Tauti on lääkkeillä hoidettavissa. Veriarvoja seurataan ja lääkemäärää säädellään sen mukaan. Helpotus siksi, että kun kuulin niistä maksa- ja munuaisarvoista, olin jo varma, että Saagan elämän loppu häämötti. Kun näin ei ollutkaan, oli se suuri helpotus. Koira on vasta reilut kymmenen vuotta. Vielä on elämää jäljellä. Ja on siitä virkeämpi tullut lääkinnän myötä kyllä. Ei nyt mikään raketti, mutta iloisempi. Ensi viikolla mennään verikokeeseen. Katsotaan, missä mennään.

 

En minä kuulkaa mihinkään ole lähtemässä.