Addison tuli kylään

Yhtään ei ole huvittanut päivittää blogia, vaikka kaikkea pientä ollaan puuhailtukin.Ei olla kisattu mutta jotain treeniä ollaan tehty tämän tästä.

Aloitetaan kuitenkin Saagasta.
Saaga oksenteli joulun alla ja joulun jälkeen. Mentiin uuden vuoden alla verikokeisiin. Peruskokeiden lisäksi otettiin myös kilpirauhaskoe. Tulokset tulivat muutaman päivän päästä.  Maksa-, munuais- ja urea-arvot olivat koholla. Kilpparitulos oli raja-arvo. Varsinaiset hormoniarvot olivat toinen ylhäällä ja toinen alkaalla, mutta rajojen sisällä. Kolmas arvo oli koholla ja lääkäri sanoi, että kilpirauhanen joutuu tekemään kovasti töitä pitääkseen arvot kohdallaan ja siksi oli tämä korkea arvo. Kilpparia on siis syytä seurata. Seuraava verikoe oli sitten kahden viikon päästä. Lääkäri sanoi, että seurataan ja katsotaan, muuttuuko itsestään  paremmaksi. Eli olisiko joku tilapäinen tila vain ollut elimistössä. Saaga sai pahoinvointilääkkeen mukaan. Halusin myös Addison-kokeen sinne kahden viikon päähän ja lääkäri oli tuloksien myötä ihan myötämielinen sillekin testille. Joten taas tyhjin mahoin Saaga lähti lääkärille parin viikon kuluttua. Addison -testi on kaksiosainen. Diagnoosi varmistetaan tekemällä ACTH – rasituskokeella. Tulos on positiivinen jos koiran peruskortisoliarvo on alhainen ja se ei nouse ACTH hormonin annostelun vaikutuksesta. Eli ensin yksi verikoe, sitten laitetaan hormonia, odotetaan puolitoista tuntia ja otetaan toinen verikoe. Lisäksi Saagalta otettiin se sama perussetti, josta näkyivät maksan, munuaisten ja muiden toiminta.  
Perusverikokeiden tulos oli positiivinen. Maksa-arvo oli jo lähellä normaalia, munuaisarvo ihan ok ja urea-arvo myös. Kalium oli edelleen hiukan matala. 
Parin päivän päästä tuli myös Addison-tulos. Joka oli positiivinen. 
Mikä on Addisonin tauti? 

Lisämunuaisen kuorikerroksen vajaatoiminta eli Addisonin tauti on nuorilla ja keski-ikäisillä koirilla esiintyvä suhteellisen harvinainen sairaus. Tauti on nartuilla kaksi kertaa uroksia yleisempää. Tyypillisinä oireina on epämääräisen oksentelu- ja ripulijaksot, ruokahaluttomuus ja väsymys.

Eli Saaga on aika vanha Addison-tapaus.  Onni, että tiedän taudista ja pyysin testin, koska jos sitä ei olisi diagnosoitu, olisi voinut tulla Addison-kriisi, joka on koiralle hengenvaarallinen tila. Kun saatiin ajoissa kiinni, voi olettaa, että lissämunuaisen kuorikerros vielä jollain tasolla toimii. Loppuelämän lääkityksen Saaga kyllä sai. Koska oireet ovat noin epämääräiset, ei tautia helposti älyä taudiksi. Saagan oksentelun takia mentiin lääkäriin. Se,että siitä oli tullut sylikoira, joka hakeutui lähelle usein sohvalla, oli jotain uutta ja vaikkei koira näyttänyt kipeältä missään suhteessa, soitti pieni kello takaraivossa, että josko sittenkin sillä on jotain vialla. 

Diagnoosi oli kuitenkin helpotus. Tauti on lääkkeillä hoidettavissa. Veriarvoja seurataan ja lääkemäärää säädellään sen mukaan. Helpotus siksi, että kun kuulin niistä maksa- ja munuaisarvoista, olin jo varma, että Saagan elämän loppu häämötti. Kun näin ei ollutkaan, oli se suuri helpotus. Koira on vasta reilut kymmenen vuotta. Vielä on elämää jäljellä. Ja on siitä virkeämpi tullut lääkinnän myötä kyllä. Ei nyt mikään raketti, mutta iloisempi. Ensi viikolla mennään verikokeeseen. Katsotaan, missä mennään.

 

En minä kuulkaa mihinkään ole lähtemässä.