Kisoja, sairastupaa - ja vihdoin...

Viime viikonloppuna oli oman seuran agilitykisat maksikolmosille. Maija vei Friidan kaikille neljälle radalle. Friida ei ollut niin hyvässä vauhdissa kuin Heinlahden kisoissa, mutta toimi radalla oikein mukavasti. Ekalla hyppyradalla Maija unohti radan ja tuli hylky.  Hirveästi tuli radalta kyllä hylkyjä muutenkin. Toisella radalla molemmat vähän säätivät ja hylky tuli jälleen.  Kolmannella radalla kisakirjaan kirjattiin nolla ja kuudes sija. Tosin toisen kerran puomin alastuloa mennessä Friida loikkasi sen komeasti, mutta tuomari ei sitä nähnyt eikä näin ollen antanut vitosta. Neljännellä radalla tuli vitonen, kun rima putosi. Kaiken kaikkiaan ihan hyvää työtä tältä parilta. He treenaavat kesän tullessa enemmän, sillä Friida kisaa Maijan kanssa Agi-Kotkan maksijoukkueessa agilityn SM-kisoissa. Upea juttu.
Tässä Maijan ja Friidan radat:

Greetta on käynyt Friidan vuorolla ryhmässä agiliitämässä maanantai-iltaisin. Pitkiä pätkiä se ei tee, mutta vähän kerrallan edistyy. Kierrokset ovat korkealla ja siitä tulee virheitä eikä se malta kuunnella ohjausta, kun jään taakse. Mutta silti reippaasti ja rohkeasti ilmoitin meidän Kouvolassa pidettäviin möllikisoihin. Siellä kun oli supermölliluokka, jossa oli vain hyppyjä ja putkia. Haminassahan me kävimme samanlaisella radalla ja kyllä meni ihan persiilleen koko juttu, kun koira haukkua räkytti ja minä en ehtinyt mihinkään. Jaana ja setteri Muru lähtivät kimppaan. Koska eilen satoi aika kovasti, kisat olivat KSSK:n hallissa, joka on kasvihuoneeseen tehty.
Vaikka Greetta on ärsyttävä räkytti, ei se tuollaisissa tilanteissa, jossa ollaan vieraassa paikassa ja on paljon koiria, sano mitään. Reippaasti se meni kasvihuoneeseen sisään miettien selvästi, mitä oikein oli tapahtumassa. Kun se kuuli agilitykoirien menevän radalla, senkin kierrokset alkoivat nousta. Olin ilmoittanut sen mediluokkaan, jossa oli kolme koirakkoa. Hyvä niin, sillä mineissä ja makseissa oli kahdeksan molemmissa.  Radalla oli vain 12 estettä, joista kaksi putkea.

Ihmeiden aika ei ollut ohi. Pystyin jättämään Greetan useamman esteen taakse, joten alku sujui mainiosti. Muutaman pyörähdyksen esteen edessä se ehti tekemään. Kaksi viimeistä hyppy se ajoi ohi. Olin jäljessä ja tulin sellaisessa kulmassa, ettei G oikein tiennyt, minne mennä. Mutta tulos joka tapauksessa. Olin NIIN tyytyväinen.  Jäimme odottamaan tuloksia. Palkintojen jako oli suunniteltu kaikkien ratojen jälkeen tapahtuvaksi, mutta me halusimme kotiin. Siispä kysyimme sijoituksia. Jaana ja Muru, jotka uusinnassa tekivät puhtaan radan olivat neljänsiä. Ja GREETTA VOITTI!! Uskomatonta, mutta totta.  Palkinnoksi saamamme orvokkiamppelin annoin Jaanalle, sillä parvekkeellani on jo yksi amppeli eikä enempää mahdu.

Tässä meidän supermölliratamme:

Tänään sitten oli vuorossa retki Porvooseen. Nimittäin Saaga on ravistellut päätään ja sitä on närästänyt, eli merkit korvatulehduksesta olivat jälleen näkyvissä. Siis sen oikean korvan. Niinpä olin varannut ajan lääkäriin. Saagalta otettiin näytteet molemmista korvista ja sitten se laitettiin unten maille. Näytteistä selvisi, että vasen korva on edelleen terve, mutta oikeassa korvassa on runsaasti sauvabakteereja ( niitä ällöpahoja) sekä streptokokkeja. Saagan korvakarvat nypittiin molemmista korvista nukutuksessa ja korva huuhdeltiin. Silti tärykalvoa ei näkynyt, kun mömmöä oli kertynyt, vaikka joka aamu olen puhdistanut korvaa ja voinut vatkata korvakäytävän päältä ihan kunnolla.
Saaga sai Canofite-kuurin kolmeksi viikoksi. Kahden viikon päästä menemme kontrollikäynnille ja kuuri jatkuu sen jälkeenkin. Saa nähdä, meneekö tällä lääkkeellä ohi.

Saaga käveli reppaasti autoon, mutta oli kyllä aika pöllyssä, kun kotiin tultiin. Se istui olohuoneessa ja huojui. Saattelin sen sohvan päälle, jossa se uinui kauan. Sitten se vähän havahtui ja yritti pitää päätä pystyssä, mutta vaikeaa oli.

Sitten se vähän piippaili. Lähdettiin porukalla ulos ja minä hinasin Saagaa läheiselle nurmipläntille. Lopulta se ymmärsi pissata. Sitten se tepsutti kotiin. Huomenna on jo parempi päivä.

Kotona huomasin, että lattialla oli veripisara. VIHDOIN, oi vihdoin, ovat Greetan juoksut alkaneet. Edelliset eli ensimmäiset juoksut alkoivat viime syyskuun alussa eli väliä on ollut melkein 9 kuukautta. Saahan nähdä, onko tämä sen juoksuväli vastaisuudessakin. Tosi hyvä aika alkaa. Olen ilmoittanut sen Vantaalle AgilitySharksien peruskurssille, jossa harjoitellaan irtoamista ja kääntymistä hallitusti. Yksi käynti on kesäkuun alussa ja toinen vasta 21 päivä kesäkuuta. Silloin juoksut ovat jo ohi.

Syntymäpäiväsankari Saaga

Saaga-rakas täyttää tänään 9 vuotta.

Ostin eilen näyttelystä pinkin pallon lähinnä Greettaa ajatellen, mutta Saagan mielestä pallo oli the best, joten olkoon se sen syntymäpäivälahja. Toivotaan terveempää vuotta kohti kymmentä ikävuotta mennessä. Korva edelleen erittää, mutta ei sitten kuitenkaan ole hirveän näköinen. Meinaan viedä kesäloman alussa Saagan eläinlääkärikäynnille hammaskiven poistoon ja samalla nukutuksella voidaan tarkistaa korva ja nyppiä karvat pois. Minä en tohdi niihin koskea.

Muuten Saaga on iloinen, joskin laiskahko otus edelleen. Kesällä pitää se laittaa kuntokuurille. Mutta juhlikoon synttärinsä rauhassa ja palloleikeissä. Pus Saaga, Santos ja Dali <3

                              On taas karva kasvanut siihen malliin, että pitää myös parturi tilata.

Tuusulan ryhmänäyttely 14.5.2016

Greetan ensimmäinen virallinen näyttely.  Meidänhän siis piti harjoitella etukäteen ja käydä mätsäreissä, mutta kuinka ollakaan, mätsärit olivat aina päällekkäin jonkun pakollisen kanssa ja näyttelyharjoitukset myös. Lähdettiin siis todella heikoin eväin näyttelyyn. Onneksi kasvattaja Eija oli mukana Greetan  Windy-mummon kanssa. Nakitinkin siis Greetan esittämisen Eijalle, joka hiukan koiraa kokeiltuaan suostui. Startattiin kello 9 aamulla hienossa säässä.

Greetta meni näyttelypaikalle aivan ääneti, vaikka ahtaalla paikalla velloi valtava määrä koiria. Noin 800 koiraa oli ilmotettu. Tai ehkä juuri sen takia Greetta päätti, että on parempi ola vaiti. Ihan hyvä.
Paikalla oli jo Vili -veli omistajineen. Eli ihan sukukokousta pukkasi. Kaikenkaikkiaan oli ilmoitettu 63 shelttiä, joisa 37 narttuja. Tuomari Kevin Young oli jo aikataulusta vähän myöhässä, joten arvasimme. että pitkä päivä oli tulossa. Ja sateinen. Vilin kehän aikaan oli vielä pouta, mutta heti sen jälkeen alkoi sadella, välillä lujaa, välillä hiljaa, muutama taukokin oli, mutta kaiken kaikkiaan aika ällöä säätä. Onneksi oli sateenvarjot ja häkkipeitteet matkassa.

Ensin meni Vili. Sekin oli ilmoitettu nuorten luokkaan.

                                                Kun on nopea, ehtii katsoa moneen suuntaan.

                                    Vili sai tuomarilta ihan hyvän arvostelun ja ERI-arvosanan.

                                                 Jokos kohta on minun vuoroni??

 Greetta viihtyi kyllä häkissään, koska se kotonakin syöksyy avoimeen kevythäkkiin esim syömään jotain herkkua. Mutta häkistä voi myös kovin hyvin tarkkailla tilannetta.

 Vihdoin läheni Greetan vuoro. Viimeistelyharjaukse niukkaan turkkiin piti tietenkin tehdä.

             Pieni poseerausharjoitus on aina paikallaan, vaikka korvat ovatkin vähän länässä.

                                                    Seisomistakin treenattiin hetken aikaa.

Kehässä sitten mentiin hienosti ja reippaasti. Korvista näki, että hiukan oli jännää, mikä oli hyvä, koska häntä pysyi selkälinjan korkeudella tai alempana, niinkuin sheltillä kuuluukin näyttelyssä olla.

Tuomari kirjoitti seuraavanlaisen arvostelun vapaasti käännettynä:

"Miellyttävä pää ja ilme. Ihana kaulan ulottuvuus. Hyvin kulmautunut edestä. Tasainen selkälinja ja oikea hännän kanto. Ei täydessä turkissa, mutta turkki hienossa kunnossa. Mukavat vartalon linjat kun seisoo. "

Ja arvostelutulokseksi tuli sitten ERInomainen. Hieno Greetta!

Sitten taas pidettiin sadetta, sillä avoimen luokan narttuja oli todella suuri määrä. Windyn veteraaniluokassakin oli veteraaneja 8. Mummoa otti päähän, kun piti sateessa tepsuttaa, mutta nätisti se liikkuu ja sillä on komea turkki.

Windykin sai arvosteluksi ERInomaisen. Melkein pääsi neljän parhaan joukkoon veteraaneissa, sillä tuomari pitkää vertaili Windya ja toista merlenarttua, mutta lopulta se toinen veti pitemmän korren.
Sopi meille, sillä kello oli jo yli kolme ja kotiinkin teki mieli. Eikun kimpsutkampsut autoon ja baanalle.

Kotikoirat pääsivät sitten vhän ulkoilemaan, sitten kaikki syötiin ja loppuilta on mennytkin laiskotellessa. Huomenna menen oman seuran pentunäyttelyyn talkoilemaan. 

Hauskaa ja hylkyisää

Oli hellepäivä, mutta Friida jaksoi tosi hyvin vetää kolme rataa. Ja kun se pääsi vauhtiin, niin se meni kyllä todella lujaa.  Paljon tuli radoilla hylkyjä, eli eivät olleet ihan helppoja. Friida teki omia ratkaisuja välilllä, mutta sillä oli kauhean kivaa ja se on selvästi tykästynyt Maijaan, joka runsain mitoin antaa sille kanasuikaleita palkaksi.

Videoevidenssiä tässä:

Äitienpäivä

Ihana aurinkosunnuntai kruunaa aurinkosen ja lämpimän viikon. Ehkä turhankin lämpimän minun makuuni, mutta ei pidä valittaa. Kesä lähenee.

Viime maanantaina käytiin Greetan kanssa ensimmäistä kertaa epävirallisissa agilitykisoissa. Haminassa oli möllirata, jossa oli vain putkia ja hyppyjä. Tiesin jo lähtiessäni, ettei siitä selvitä millään, mutta olihan kiva käydä kokeilemassa. Greettahan on tehnyt siis vain muutamaa hyppyä ja putkea kerrallaan, joten rata on vielä kaukaisena tavoitteena. Ja pienet pätkät onnistuivatkin, mutta kun minäkin juoksin, niin Greetta kuumui ja tuli hypyltä minulle ränkyttämään.  Sitten taas tehtiin pätkä ja taas ränkytettiin. Jos koira olisi osannut irrota, olisi homma sujunut paremmin, mutta otettiin tämä maksullisena harjoituksena. Tehtävää on siis vielä paljon edessä, ennenkuin uskalletaan virallisiin kisoihin. Ehkä vuoden päästä.

Friida kävi sitten tiistaina evl-koulutuksessa taas. Tällä kertaa tehtiin zetaa. Kun seuraaminen on kunnossa, niin eihän siinä liikkeessä mitään ongelmaa ole. Ja seuraaminen on kuulemma parantunut. Hyvä niin. Jatkamme harjoitusta ja minun pitää puuttua aina, kun koira yhtään laskee katsetta muualle katsoakseen. Kun seurataan, katse on oltava ohjaajassa.  Onneksi Friida kestää paljon toistoa, mutta turhaan sitä on hirveän pitkillä seuruilla kiusata. Hyvät täsmätreenit ovat paremmat.

Torstaina oltiin vielä Saijan treeneissä ja vaikka joissain liikkeissä ( esim.kiertoliikkeessä) ollaan edelleen vaiheessa, niin taidot kehittyvät oikein hyvään suuntaan.

Äsken käytiin Krissen, Manun ja Elmon kanssa treenaamassa tokoa ulkokentällä. Mukana oli vain Greetta. Senkin seuraamispätkät olivat tänään tosi hyviä. Kapulan pitkä pito on vielä vaikeaa, mutta hyppy  on valmis ja kiertokin vauhdikas. Se tarvitsee siinä apuaskeleen toistaiseksi. Lopuksi Greetta ja Elmo tutustelivat. Kun Elmo tuli liian innokkaasti, Greetta vähän esitti hammasta, ja Elmo osasi heti olla todella kohteliaasti kauempana. Tästä kasvoi Greetan luotto Elmoon niin, että se kutsui Elmoa juoksuleikkiin. Matala pöytä oli Greetan turvapaikka, jonka päälle tai alle se pinkaisi juoksujen välillä, mutta juoksu oli iloista ja rentoa ja Elmo oli aivan täydellisen hyvä leikkikumppani.
Greetalla on vähän ollut ongelmana, ettei se vieraiden kanssa leiki.Juoksee vain mukana. Mutta nyt se oli itse aloitteellinen.

Niinkuin tässä yhtenä päivänä kotonakin oli - aloitteellinen siis.
Friida makasi olkkarin lattialla ja sitä selvästi väsytti. Greetta halusi leikkiä. Sain siitä hauskan videon kännykkään ja se on tässä.

Saagalla oli helatorstaiaamuna hirmuinen närästys. Ei ole ollut aikapäiviin. Onneksi meillä on Antepsin-tabletteja, jotka auttoivat. Koska närästyksessä kurkkua alkaa kutittaa tai kirvellä, annoin kovaa ruisleipää, joka vähän helpottaisi kutinaa.  Päivällä annoin vielä varulta yhden tabletin, vaikkei enää oireillutkaan. Mikähän kumma sen aiheutti?

Viime yönä Friidalla oli vähän maha löröllä ja käytiin kahteen otteeseen ulkona. Nyt aamulla on jo rauhallisempi maha. Annoin sille aamupalaksi raejuustoa ja Canicuria. Pitää juottaa paljon tänään, kun on helle ja kolme agilitykisaa edessä Maijan kanssa. Perjantaina käytiin vähän Heinlahden kentällä, jossa Maija teki keppejä Friidan kanssa.  Vaikka Friida välillä vilkuilee minuun päin, kyllä se tekee tosi hyvin töitä Maijan kanssa.

Tulosraporttia myöhemmin.

Neljä kuukautta sitten äiti nukkui pois. Hyvää äitienpäivää, äiti rakas, sinne pilven reunalle.

Täällä taas

Kun hautajaisista oli selvitty, tuli itselle leikkaus ja sairasloma. Vaikka ehdin puuhailla koirien kera, niin jotenkin en saanut aikaiseksi päivittää blogia. Katsotaan, miten intoa piisaa nyt.

Kun sairaslomalla ei saanut rasittaa itseään, otin asiakseni yrittää saada Greetan keppejä eteenpäin. Siinähän ei tarvitse itse liikkua, vain yrittää pitää kovilla kierroksilla oleva koira aisoissa. Jätin 2x2-projektin ja otin kuusi keppiä, ohjurit ja verkot kehiin. Tuloksia alkoi tulla.

Kepit 8.4.

Kepit 13.4.

Kepit 20.4.

Nykyään treenaamme keppejä pääasiallisesti alku- ja loppuohjurin kanssa, jotta pikku-G malttaisi tehdä loppuun asti. Ihan hirmuista vauhtia se nuo kepit oppi siihen nähden, mitkä kierrokset sillä oli koko ajan päällä. Se oikein pakottaa itsensä rauhoittumaan, että malttaisi tehdä loppuun asti ja saisi pallon.

Pikku Greetta kävi  myös lonkka-, kyynär ja selkäkuvissa tässä välissä. Lonkat tulivat takaisin A:na, polvet 0/0 eli oikein priimana eikä selässäkään ollut mitään häikkää.

Kun on kysessä reikäpäinen koira, on hyvä, että luusto on priimakunnossa. Polvikuvat pitää ottaa vähän vanhempana uudestaan, koska ne ovat tässä iässä vain kaksi vuotta voimassa. Mutta tuskinpa mitään ongelmia myöhemminkään tulee.

Greetta kävi tuossa taannoin myös Homeetalla Korialla laumalenkillä. Tämä tarkoittaa sitä, että joukossa oli kolme vielä vaiheessa olevaa korjattavaa koiraa ja joukko jo korjattuja koiria. Kun Greetalle ei ollut oman lauman tukea, jolloin se voi oikein estotta välillä sikailla ja ärjyjä muille, se oli aika tiiviisti minun luonani. Tehtiin kahden ison koiran, Marian bullterrierin ja cockerin sekä novasocitti Raidan ja bokserin kanssa melkein kahden tunnin lenkki. Greetta oli sangen nöyrää ja hiljaista tyttöä. Lopussa se vähän rohkaistui irtoamaan. Lenkki teki vallan hyvää sen päälle. Pitää tehdä toistekin.

Saagan korvatilanne on pysynyt aika samanlaisena. Se syö hypoallergiaruokaa ja satunnaisesti jotain muuta seassa. Korva erittää joka päivä vähän, mutta putsaan sen aamuisin, eikä mitään dramaattista eritteen lisääntymistä ole tapahtunut. Ei se korva aivan kunnossa ole edelleenkään, mutta ei ole mennyt huononpaankaan, joten tällaisessa kauhun tasapainossa elellään. Saaga antaa tosi nätisti putsata korvan eikä sitä mitenkään satu, kun purskutteleen korvassa putsausainetta. Siis aika hyvä tilanne kuitenkin.  Saaga on päässyt koiratanssikurssille ja rallytoko-kurssille, joten on silläkin vähän harrasteita ollut.

Friidan kanssa aloitettiin huhtikuun alussa tokon evl-kurssi Haminassa ja tosi hyvä kurssi onkin ollut. Meille hyvin tarpeellinen sillä näkökulma on vähän erilainen, kuin ollaaan totuttu. Friida on hyvä ja kunhan treenataan, niin josko kesälläkin kisoihin taas mentäisiin onneamme koittamaan. Koska en ole saanut rasittaa itseäni, niin Aapalahden Maija, joka halusi lisätreeniä jonkun koiran kanssa oman bortsunsa lisäksi,.on treenannut ja kerran kisannutkin Friidan kanssa. Olin iloisesti yllättynyt, että Friida rupesi Maijan kanssa hommiin. Sen verran mamman kulta se on. Mutta kun herkut olivat sopivat, niin johan Friida innostui.

Maijan ja Friidan eka yhteinen treeni

Toinen treeni

Maija ja Friida kisaavat 22.4.

Maija on luvannut kisata Friidan kanssa toistekin. Olen tosi iloinen siitä. Nopea ohjaaja saa Friidasta taatusti paljon enemmän irti  kuin minä ikinä.

Viime viikonloppuna Gretta kävi uimassa Manun ja Elmon kanssa Hyvinkäällä.

Tässäpä meidän kevään tapahtumia.
Tulossa on kisoja, Greetan treenejä ja ensimmäinen virallinen näyttelykin. Saas nähdä kuinka siinä käy. Koiria on ainakin ihan hirveästi. Shelttejä nimittäin.

Ryhdistäytymistä

Josko tässä palaisi sorvin ääreen ja rupeaisi päivittämään tätä blogia taas säännöllisesti.
Äidin kuolema ja siihen liittyvät asiat veivät voimat tammikuussa ja muut kiireet helmikuun aikana.
Mutta täällä taas ollaan. Kuinka aktiivisena, sen näyttää aika.

Mutta siis kuulumisiin:
Saagan Korva

Olemme käyneet ainakin kolme ellei peräti neljä kertaa alkuvuodesta eläinlääkärissä Saagan korvien takia. Tai siis korvan. En tajua, miksi aina laitan monikolla, koska vasen korva koko ajan voi hyvin ja vain oikea on vaivalloinen. Ensin käytiin kaksi kertaa Oiwallisella Eläinklinikalla saamassa lääkityksiä, antibioottia suun kautta ja korviin. Kun ei tuntunut riittävän, mentiin taas Porvoon eläinlääkäriasemalle. Saagan korva imettiin puhtaaksi ja saatiin antibioottia suoraan korvaan laitettavaksi putsausaineen mukana. Seuraavalla kerralla tutkittiin rauhoituksessa korva, sillä Saaga ei ihan vapaaehtoisesti anna korvaa katsoa. Korva oli parempi, mutta ei vielä kunnossa. Hoitoa jatkettiin ja taas kahden viikon jälkeen oli kontrolli. Korva oli edelleen parempi, mutta jotain pintarikkoa näkyi edelleen. Näytteessä todettiin lähes ainoastaan kokki-bakteereita. Siitä, mikä tilan pysymisen aiheittaa, ei ole tietoa. Saaga syö hypoallergiaruokaa  kuudetta viikkoa. Ja tykkää siitä. Maaliskuun puolella mennään seuraavan kerran.  Saaga antaa varsin nätisti kotona putsata ja laittaa tipat. Nöyrästi se marssii kylppäriin hoidettavaksi ja lähinnä yrittää kääntää päätä pois ensin, mutta ei tarvitse taistella yhtään enempää. Korvaa lukuunottamatta se on ihan reipas rouva. Minä niin toivoisin, että korva vihdoin saataisiin kuntoon. Näiden korvavaivojen seurauksena on hampaisiin tullut hammaskivet ja ne haluaisin poistattaa, mutta vasta, kun korvat ovat kunnossa.

Greetan käytöskoulu:
Tammikuun tapahtumien takia ei jääkausi ollut tehokkain mahdollinen ja hihnakoulutuskin ei parasta ykkösluokkaa, mutta kyllä pikkuneiti edistyi. Käytiin kolinapurkkikoulutuksessa Kouvolassa. Purkkia ollaan vasta nyt pidetty mukana, sillä harjoiteltiin hihnassa kulkemista ja sillä huomauttamista pitkään. Kolinapurkki on vielä vaiheessa. Mutta on ollut monia ohituksia, joissa pikkuneiti on säyseä eikä rähjää, kunhan vain minä olen tarkkana ja huomaan vastaantulijan ajoissa. Ja kun Greetta noteeraa kiellon, kehun sitä ja se selvästi vaikuttaa siihen kannustavasti. Jos korvat eivät reagoi mitenkään kiellosta, ravistan purkkia ja useimmiten  jo se saa korvat nöyremmiksi. Kyllä tätä täytyy vielä harjoitella. kovasti.

Greetta kävi hallilla silmä- ja polvitarkistuksessa. Molemmat oliva parasta A-luokkaa. Jes! Myös lonkka-, kyynär- ja selkäkuvausaika on varattu maaliskuun puoleen väliin. Sitä odotellessa olemme viime viikolla jatkaneet koko alkuvuoden tauolla olleita keppitreenejä. Kaksi keppiparia on jo sangen lähellä samaa tasoa, mutta eivät ihan. Greetan maltti on herneen kokoinen ja sillä menee kiitettävästi aikaa ränkytykseen ja huolimattomiin yritelmiin. Mutta kun seison paikoillani ja vain sanon uudestaan: Kepit, se jossain vaiheessa keskittyy, tekee oikein ja pallo lentää. Kolmannen keppiparin sanotaan olevan helpompi, joten ehkä tässä jonain päivänä osataan. Ja kun osataan kuusi keppiä, pitää ruveta siedättämään siihen, että minäkin vaikka liikun keppien aikana - ja molemmilla puolilla keppejä. Siitäpä riemu repeää, uskokaa tai älkää.

Friidan kanssa ruvettiin myös vähän aikaa sitten pitkän tauon jälkeen tokoilemaan. Ilmoitin Friidan oman seuran toko-kokeeseen, joka pidettiin tänään. Harmittavien pikkuvirheiden takia meni pisteitä niin, että jäimme neljän pisteen päähän ykköstuloksesta. Mutta se, että saimme jokaisesta liikkeestä pisteitä, oli kyllä huippujuttu. Nimittäin uusi toko-liike, jossa ensin koira käy kiertämässä 20 metrin päässä olevan kartion, pysäytetään kierron jälkeen, lähetetään joko oikealla tai vasemmalla olevalle kapulalle, jonka se ottaa ja hyppää edessä olevan hyppyesteen palauttaen kapulan ohjaajalle, onnistui edes jollain lailla. Tähän mennessä, jos hypyt ovat olleet reitillä, Friida on mennyt jommalle kummalle hypylle suoraan. Nyt se ohitti hypyt, mutta suuntasi kapulalle, jolloin stoppasin sen ja lähetin uudestaan kiertoon. JA SE KIERSI!!! Loppu sujui hienosti. Vaikkei ollutkaan tyylipuhdas suoritus, oli ensimmäinen koko suoritus ikinä, ja vielä kokeessa. Ihan tässä syttyi suuri innostus treenaamiseen ja ilmoitin Friidan myös oman seuran maaliskuun kokeeseenkin saman tien. Kokeen olemassa olo saa aikaa tehokkuutta treeneissä.

Yhdet agilitytreenit Friida on tehnyt tänä vuonna ja hyvin meni. Ainakin omiin kisoihin varmaan mennään maaliskuussa, vaikkei kisamotivaatio niin suuri olekaan näin talvella.

Helmikuun alussa käytiin Hyvinkään Uimalassa Friidan, Manun ja Elmon kanssa.

Ja Greetan kanssa ollan treenattu kapulan nostoa. Sekin pitkäpiimäistä puuhaa pikkusähkikäisen kanssa. Pidon pituutta harjoitellaan. Huokaus.

Tässäpä alkuvuoden kuulumiset noin pähkinänkuoressa.