Äidin kuolema ja siihen liittyvät asiat veivät voimat tammikuussa ja muut kiireet helmikuun aikana.
Mutta täällä taas ollaan. Kuinka aktiivisena, sen näyttää aika.
Mutta siis kuulumisiin:
Saagan Korva
Olemme käyneet ainakin kolme ellei peräti neljä kertaa alkuvuodesta eläinlääkärissä Saagan korvien takia. Tai siis korvan. En tajua, miksi aina laitan monikolla, koska vasen korva koko ajan voi hyvin ja vain oikea on vaivalloinen. Ensin käytiin kaksi kertaa Oiwallisella Eläinklinikalla saamassa lääkityksiä, antibioottia suun kautta ja korviin. Kun ei tuntunut riittävän, mentiin taas Porvoon eläinlääkäriasemalle. Saagan korva imettiin puhtaaksi ja saatiin antibioottia suoraan korvaan laitettavaksi putsausaineen mukana. Seuraavalla kerralla tutkittiin rauhoituksessa korva, sillä Saaga ei ihan vapaaehtoisesti anna korvaa katsoa. Korva oli parempi, mutta ei vielä kunnossa. Hoitoa jatkettiin ja taas kahden viikon jälkeen oli kontrolli. Korva oli edelleen parempi, mutta jotain pintarikkoa näkyi edelleen. Näytteessä todettiin lähes ainoastaan kokki-bakteereita. Siitä, mikä tilan pysymisen aiheittaa, ei ole tietoa. Saaga syö hypoallergiaruokaa kuudetta viikkoa. Ja tykkää siitä. Maaliskuun puolella mennään seuraavan kerran. Saaga antaa varsin nätisti kotona putsata ja laittaa tipat. Nöyrästi se marssii kylppäriin hoidettavaksi ja lähinnä yrittää kääntää päätä pois ensin, mutta ei tarvitse taistella yhtään enempää. Korvaa lukuunottamatta se on ihan reipas rouva. Minä niin toivoisin, että korva vihdoin saataisiin kuntoon. Näiden korvavaivojen seurauksena on hampaisiin tullut hammaskivet ja ne haluaisin poistattaa, mutta vasta, kun korvat ovat kunnossa.
Greetan käytöskoulu:
Tammikuun tapahtumien takia ei jääkausi ollut tehokkain mahdollinen ja hihnakoulutuskin ei parasta ykkösluokkaa, mutta kyllä pikkuneiti edistyi. Käytiin kolinapurkkikoulutuksessa Kouvolassa. Purkkia ollaan vasta nyt pidetty mukana, sillä harjoiteltiin hihnassa kulkemista ja sillä huomauttamista pitkään. Kolinapurkki on vielä vaiheessa. Mutta on ollut monia ohituksia, joissa pikkuneiti on säyseä eikä rähjää, kunhan vain minä olen tarkkana ja huomaan vastaantulijan ajoissa. Ja kun Greetta noteeraa kiellon, kehun sitä ja se selvästi vaikuttaa siihen kannustavasti. Jos korvat eivät reagoi mitenkään kiellosta, ravistan purkkia ja useimmiten jo se saa korvat nöyremmiksi. Kyllä tätä täytyy vielä harjoitella. kovasti.
Greetta kävi hallilla silmä- ja polvitarkistuksessa. Molemmat oliva parasta A-luokkaa. Jes! Myös lonkka-, kyynär- ja selkäkuvausaika on varattu maaliskuun puoleen väliin. Sitä odotellessa olemme viime viikolla jatkaneet koko alkuvuoden tauolla olleita keppitreenejä. Kaksi keppiparia on jo sangen lähellä samaa tasoa, mutta eivät ihan. Greetan maltti on herneen kokoinen ja sillä menee kiitettävästi aikaa ränkytykseen ja huolimattomiin yritelmiin. Mutta kun seison paikoillani ja vain sanon uudestaan: Kepit, se jossain vaiheessa keskittyy, tekee oikein ja pallo lentää. Kolmannen keppiparin sanotaan olevan helpompi, joten ehkä tässä jonain päivänä osataan. Ja kun osataan kuusi keppiä, pitää ruveta siedättämään siihen, että minäkin vaikka liikun keppien aikana - ja molemmilla puolilla keppejä. Siitäpä riemu repeää, uskokaa tai älkää.
Friidan kanssa ruvettiin myös vähän aikaa sitten pitkän tauon jälkeen tokoilemaan. Ilmoitin Friidan oman seuran toko-kokeeseen, joka pidettiin tänään. Harmittavien pikkuvirheiden takia meni pisteitä niin, että jäimme neljän pisteen päähän ykköstuloksesta. Mutta se, että saimme jokaisesta liikkeestä pisteitä, oli kyllä huippujuttu. Nimittäin uusi toko-liike, jossa ensin koira käy kiertämässä 20 metrin päässä olevan kartion, pysäytetään kierron jälkeen, lähetetään joko oikealla tai vasemmalla olevalle kapulalle, jonka se ottaa ja hyppää edessä olevan hyppyesteen palauttaen kapulan ohjaajalle, onnistui edes jollain lailla. Tähän mennessä, jos hypyt ovat olleet reitillä, Friida on mennyt jommalle kummalle hypylle suoraan. Nyt se ohitti hypyt, mutta suuntasi kapulalle, jolloin stoppasin sen ja lähetin uudestaan kiertoon. JA SE KIERSI!!! Loppu sujui hienosti. Vaikkei ollutkaan tyylipuhdas suoritus, oli ensimmäinen koko suoritus ikinä, ja vielä kokeessa. Ihan tässä syttyi suuri innostus treenaamiseen ja ilmoitin Friidan myös oman seuran maaliskuun kokeeseenkin saman tien. Kokeen olemassa olo saa aikaa tehokkuutta treeneissä.
Yhdet agilitytreenit Friida on tehnyt tänä vuonna ja hyvin meni. Ainakin omiin kisoihin varmaan mennään maaliskuussa, vaikkei kisamotivaatio niin suuri olekaan näin talvella.
Helmikuun alussa käytiin Hyvinkään Uimalassa Friidan, Manun ja Elmon kanssa.
Ja Greetan kanssa ollan treenattu kapulan nostoa. Sekin pitkäpiimäistä puuhaa pikkusähkikäisen kanssa. Pidon pituutta harjoitellaan. Huokaus.
Tässäpä alkuvuoden kuulumiset noin pähkinänkuoressa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti