Vihdoinkin

                                    Friida on nyt kolmasluokkalainen  - siis agilityssa.

Eilen oli oman seuran iltakisat kakkosille. Tiedossa oli kolme rataa, kaksi agilityrataa ja yksi hyppis. Tuomarina toimi Pertti Siimes, jonka radoista tykkään oikein kovasti. Eikä Pertti pettänyt nytkään. Kaikilla radoilla oli mukava etenevä profiili.

Menin hyvissä ajoin näkemään, kuin Windylän Sabi teki toisen nollavoiton hyppyradalla. Siinä on sitten vauhdikas pikku pinkoja. Meidän radat alkoivat vasta hiukan ennen yhdeksää. Ekalla hyppyradalla Friida keskeytti kepit ( joku ihme koomatila kesken kaiken) ja kävi sitten nuuhkaisemassa tuomaria. Ei muuten ollut eka kerta, kun Perttiä kävi moikkaamassa. Sitten rata jatkui tosi hienosti, mutta vitonen ja yliaikaa tuli.

Toisella agilityradalla Friida ajoi keinun ohi. Käteni ei ollut ohjausasennossa, joten vaikka Friida meni keinulle, se hyppäsi heti pois. Sitten taas mentiin oikein hienosti. Vitonen ja yliaikaa.

Kolmannella radalla tehtiin nollatulos. Friida oli jo vähän hyytynyt, joten nippa nappa päästiin alle ihanneajan.
Siihen asti se oli kilpailun ensimmäinen nolla. Menin koiran kanssa lenkille jännittämään, kuinka meidän käy.
Janne Karstunen teki hienon 9 sekunnin ihanneajan alituksen, mutta me olimme Friidan kanssa kakkosia, saimme LUVAn, SERTIn ja vihdoin ja viimein nousimme kolmosiin.
                                                  

Ensimmäinen LUVA tuli viime vuoden toukokuussa, joten on tässä pitkään tahkottukin. Huippuiloinen olo - ja väsynytkin - oli klo 22.30 kun suuntasimme hallilta palkintojen jaon jälkeen kotiin.

FRIIDAN RADAT LÖYTYVÄT TÄSTÄ.    

Sunnuntaina kisataan yksi kolmosluokan kisa Lappeenrannassa. Kolmosuran korkkaus. Hauskaa!

Ja nyt se ontuu

Saaga vissiin luki tuon Pakkoliikunta-jutun, sillä se on jo muutaman päivän ontunut. Tällä kertaa oikeata etukoipeaan. Sanoko mitä .....mrrr - tai en sanokaan. Tosin osteopaatti sanoi, että koira voi alkaa ontua, mutta on tuosta käsittelystä jo aikaa useita päiviä. Joten tuskin se siihen liittyy. Eli ei voi pakkoliikuttaa, vaan koira saa pakkolepoa.  Ottaa päähän!



JK. Käpälöin äsken koiran jalkaa. Vaiva viittaa varpaaseen. Olisikohan nopeasti ohi menevä?

Pakkoliikuntaa tiedossa

Tänään suunnattiin töiden jälkeen koko rimpparemmi kohti Nurmijärveä. Oltiin siellä tuntia liian aikaisin, joten tehtiin lenkki - ja minä löysin vessan läheisestä kaupasta. :-) 

Neljältä pääsimme Saagan kanssa osteopaatti Maaria Kaiperlan vastaanotolle. Kerroin hänelle Saagan taustoja ja hän tunnusteli ja paineli Saagaa eri puolilta. Hänen mukaansa Saaga on hyvin etupainotteinen. Yläselkäjumit johtuvat siitä, että takapää on löysä ja heikkovoimaisempi. Eli Saaga joutuu tekemään etupäällä enemmän hommia. Kuitenkin Saaga todettiin terverakenteiseksi eikä mitää muuta huolestuttavaa löytynyt. Pari nikamalukkoa oli, jotka aukenivat helposti. Siispä Saagan peränpäämoottorin vahvistus alkakoon. Tyypin tuntien ei vapaaehtoisuutta reippaaseen liikuntaa tule olemaan ilmassa. Siksi huomenna pumpataan pyörän kumit täyteen ilmaa ja aletaan pakkoliikunta. Doboilua tulemme harrastamaan nyt säännöllisemmin. Vähän on koko pallo tässä välissä unohtunut.  Saimme myös ohjeen tilata homeopaattisia rakeita, joiden vaikutuksesta voisi Saagan ylenmääräinen nahka vähän supistua. Todennäköisesti yhteisvaikutuksella liikunnan kanssa.

Ennen viittä lähdimme kohti kotia ja kotona olimme puoli seitsemän maissa. Saaga ja Assi saivat ruoka-annoksensa, mutta kun tiesin, että Friidalla oli vielä  ylen määrin virtaa, lähdimme tokotreeneihin, kun kerran sinne ehdimme.  Hyvät oli treenit ja kaikkia voittaja-osoioita harjoittelimme. Lopussa alkoi jo pikkukoirankin takki olla tyhjä. Hyvä niin.

                                      Muutama päivä sitten paistoi aurinko - ja nyt tulee vettä.

                                                                       Loikka keväälle

Olipas hyvät treenit

Meidän oman agsaryhmän vetäjät eivät kumpikaan päässeet tänään vetämään treenejä, mutta onneksi edellisen ryhmän vetäjä Jarno oli luvannut ottaa meidän ryhmäläiset mukaan omiin harkkoihinsa. Saagan kanssa oltiin Jarnon ryhmässä silloin, kun Saagassa oli vielä vauhtia.  Tänään saatiin sitten vauhtia radalla Friidan kanssa.  Flexitrack-ohjelma on vähän kökkö, joten tuo ratakuva on ehkä vähän sinne päin, mutta idean ymmärtänette kuitenkin. Se, mitä Jarno opetti jo Saagan kanssa, oli, että pitää luottaa koiraan eikä jäädä odottelemaan vaan edetä itse vauhdilla. Friidan kanssa tämä opetus on vielä kullan arvoisempi, koska Friida on vauhdikkaampi kuin Saaga koskaan. Olen tätä yrittänyt noudattaa paremmalla ja huonommalla menestyksellä. Mutta tänään taisin kohtuullisen hyvin onnistua kuitenkin tällä radalla, sillä sen verran haasteellisia paikkoja oli, että oli pakko ennättää ennen koiraa niihin ohjaamaan. Friidasta on kehittynyt tosi hyvin irtoava koira, kun ohjaan vain kunnolla matkaan. Siksi se antaa minulle hiturille aikaa mennä eteenpäin, jos vain älyän tilaisuuden käyttää. Oli kyllä oikein hyvä treeni! Kiitos koutsille.

Assi on edelleen oikein hyvässä kunnossa ja oikein innostui riehumaan Friidan kanssa ulkona. Kortisonista on se haittapuoli, että Assille tulee useammin pissahätä ja se tekee tosi pitkät pissat. Sisään ei onneksi ole lätäköitä tullut, mutta kun keskiviikkona on pitempi päivä, niin katsotaan, pystyykö pidättämään silloin. Joka tapauksessa oikein hyvältä näyttää vanhan koiran olotila tällä hetkellä.

Saaga sen sijaan ontuu vasenta etujalkaansa välillä. Ei suinkaan koko aikaa ja juoksee se ihan lujaa sillä jalalla. Douppasin sen kipunapilla aamulla ja illalla. Samaisen jalan kyynärä ja nilkka ( vai onko se ranne) on kuvattu ja hyväksi havaittu. Onko probleema lavassa vai onko hermopinnettä jossain? Torstaina menemme vihdoin sinne osteopaatille Nurmijärvelle, joten saahan nähdä, löytääkö hän jotain tätä selittävää.

Hyvä rata, vaikkei nolla ollutkaan

Tänään oltiin Kouvolassa Friidan kanssa kisaamassa Allan Mattssonin radoilla.
Eka rata oli oikein kiva agilityrata. Ja mikä parasta OHJAAJA ei  mokannut tällä kertaa ainakaan näkyvästi. Friida tiputti riman ja puomin ylösmenossa taaskaan laukka ei osunut kontaktille. Mutta radasta jäi todella hyvä mieli. Hyvä Friida!

FRIIDAN RATA LÖYTYY TÄSTÄ LINKISTÄ.

Hyppyrata olikin sitten aika kauhea ja hylkyhän siitä tuli. Rataprofiili oli maksikoirille ihan hirveä, kun koirat hyppäävät pitkälle ja oli todella haasteellista viedä koira vaikeissa kulmissa oleville hypyille ilman totaalypysäyttämistä. Juu, ei onnistunut.

Mutta eka rata oli rento ja onnistunut.

Assi ei tällä hetkellä onnu eikä piippaile. Se nukkuu hyvin ja on oma iloinen itsensä. Toivotaan, että tämä olotila jatkuu.

Ja ai juu! Friidan veli Renne on tänään tullut Suomen Muotovalioksi. Jee!!!

Ei ollut vielä aika

Viikko sitten varasin eläinlääkäriajan Assille. Se on ruvennut enemmän ontumaan etenkin vasenta takajalkaansa. Sen on  välillä vaihdettava paikkaa, kun on hankala olla - niin päivällä kuin yöllä. Kova lattia on sen mielestä parempi makuupaikka kuin pehmeä sohva, vaikka se niin sohvaa rakastaakin. Automatkan täristykset saavat sen piippaamaan, kun tekee kipeää lääkityksestä huolimatta. Ja kuitenkin ulkona irti juostessaan se ei ole köyhä eikä kipeä.  Eli into voittaa vaivat. (kuvat otettu juuri ennen pääsiäistä)

                                                            

Assin olo on vaihdellut päivittäin, mutta kipuilu on ollut lisääntymään päin. Eläinlääkäriajan lähestyessä olin päättänyt, että mikäli lonkat ovat ihan kamalat eikä mitään apua ole, niin Assia ei herätetä kuvauksen nukutuksesta, vaan se saa nukahtaa ikiuneen. Eli on ollut todella murheellinen viikko.

Tänään sitten mentiin lääkärille. Lääkäri ensin katsoi, miten Assi kävelee ja totesi sen vasemman jalan näyttävän siltä, kuin ristiside olisi poikki. Mutta eihän se ole, kun  se nivelrikko vain oirehti. Tohtori tutki jalkoja napakasti. Oikea tuntui paremmalta, mutta vasemmassa Assi oikein ulahti eikä hetkeen varannut ollenkaan jalkaansa. Nukutuspiikin jälkeen se uinahti melkein saman tien.

Kuvat olivat karut. Yllättäen oikea lonkka oli vielä huonompi kuin vasen, joka sekin oli huono. Toinen lääkäri totesi, että jos nämä kuuluisivat jollekin ihmiselle, olisi tämä lonkkaproteesijonossa ensimmäisenä. Lääkäri ehdotti, että kokeiltaisiin kortisonia. Molempiin lonkkaniveliin ruiskutettiin kortisoniruiske. Kuulemma on monella koiralla hyvin auttanut, vielä huonompilonkkaisillekin. Ja mikäli Assille on siitä pysyvämpää apua, niin käsittelyn voi uusia noin 7 kuukauden päästä. Kysyin, onko yleensä eettistä pitää näin huonolonkkainen hengissä. Tohtori sanoi, että jos kortisoni auttaa, niin koiran vointi paranee ja silloin ei ole hätää. Lähdin siis kotiin rutkasti köyhempänä, mutta elävä koira ( hiukan kännissä oleva kylläkin) mukanani. Nyt peukut pystyyn, että Assin kivut poistuisivat ja vauhdikkaita juoksuhetkiä olisi vielä jäljellä useita. Henkisestihän Assi ei todellakaan ole mikään vanha koira, vaan hyvin virkeä ja touhukas. Niinkuin ilmeestä näkyy. Lääkäri sanoi, että liikkua pitää - ja se on Assin mielestä oikein hyvä asia.

                                      - Hengissä edelleen kamut - ja still going aika strong!

Herkkänähän tässä koko ajan  saa olla. Mikäli koiran vointi jatkuu kipuiluna, niin sitten on Assin aika lähteä. Niin haikeaa kuin se tulee olemaankin.

Sentään pari tulosta

Eilen meni koko iltapäivä ja ilta reissulla Helsinkiin ja Purina-Areenan kisoihin. Eijan ja Sabi-koiran kanssa suunnattiin kerrankin yhdessä kisaamaan. Sekös on hauskaa, että kisareissulla on seuraa. Menee matka paljon mukavammin ja pystyttiin kuvaamaan toistemme radatkin. Ihan opetusmateriaaliksi itselle. Huokaus.

Tuomarina toimi Anne Viitanen ja keskimmäisellä radalla oli tuomariharjoittelija, jonka nimeä en muista. Aloitettiin hyppyradalla, joka oli oikein kiva. Turhaan kiirehdin putken jälkeen ja vedin koiran hypyn ohi ja tekemään väärän hypyn. HELPOSSA paikassa - perhana!!! Muuten rata oli mitä mainioin. Mutta hylky.

Toisella radalla jälleen hätiköin. Ohjasin koiran huonosti muurille, kun mulla muka oli kiire kohti keinua. Virhe, PAHA virhe. Tuli kielto. Jälleen HELPOSSA paikassa. On se niin merkillistä, että meikä töppää juuri niissä helpoissa kohdissa. Viitasen Anne juoksutti tuomarin vielä kertomaan, että puomin ylösnoususta tuli vitonen. Nauhalta näkyy, että Friida ei hyppää, mutta ehkä askellus ei osu. Tämä on juttu, joka sylettää joka kerta. Minusta on erinomaisen epäoikeudenmukaista, että puomin ylösmenokontakti on kaikilla kokoluokilla samanlainen. On ihan eri mini-koiran mennä ylös ja osua kontaktialueelle kuin isolla koiralla. Kertakaikkiaan KIELTÄYDYN ( tuleepa tänään paljon isoja kirjaimia :-)  pysäyttämästä koiraa millekään ylösmenolle. Eli radalta kymppi. Alle ihanneajan kuitenkin.

Kolmannella radalla olin jo väsynyt, ja jälleen ohjasin huonosti. Kymppi minulle ja Viitaselta vitonen TAAS puomin ylösmenosta. Mikä oli kyllä turha vitonen, sillä itse näin, että Friida osui kontaktille, eikä se taaskaan hypännyt. Olin vielä hiisi vieköön jarruttamassa sitä putken päässä ja sihisemässä jarrutusääntä. Mutta eipä sillä sinänsä merkitystä ollut, kun virheitä oli jo alla.

LINKKI FRIIDAN RATOIHIN ON TÄSSÄ

Mutta vaikka taas oma ohjaus petti, niin kyllä minä pikkuhiljaa osaan jo edes jollain lailla tuota koiraa ohjata. Se minua hivenen lohduttaa.

Assilla ja Saagalla oli pitkä päivä kotona. Maiju kävi niitä ulkoiluttamassa. Olin jättänyt koirien ruokakupit pöydälle, että Maiju antaa ne käydessään. Ja kerroin, että makkaraa voi jääkaapista lisätä nappuloiden päälle. Maijulta tuli viesti, että toinen nappulatankki oli kaadettu, eikä hän sitten makkaraa kaivellut, kun ei tiennyt paljonko koirat olivat syöneet. No, heti tiesin, että Saaga oli ollut asialla. Assi ei mitään tankkeja kaatele. Eikä varmaan ollut edes nappuloihin koskenut. Aamulla sitten eräs ässällä alkava kakkasi kelpo läjiä useampaan otteeseen. Sillä taisi eilen olla onnenpäivät.

Hyvä, että jollain. :-)