Eilen muuttui märkä lumimyräkkä ihanaksi talvisääksi.
Tulipa pitkästä aikaa oikein kivoja ulkokuvia, kun näyttäytyi tuo valoilmiö nimeltä aurinko.
Tänään sitten onkin ollut pilvisempi päivä, mutta onneksi pikku pakkasta, joten lumipaakut eivät tartu lähinnä Friidan jalkakarvoihin. Tehtiin pikainen lenkki, sillä Saaga pääsi Eijan trimmiin. Taas tuli turjakkeesta hoikempi rouvaskoira, vaikka paino on edelleen se 25 kg - ruokamäärän vähennyksestä huolimatta. Eija löysi Saagan oikean takajalan kantapään yläpuolelta sisäreidestä kohtuullisen kookkaan pehmeän patin. Sitä pitää nyt seurata ja viedä koira lääkäriin, jos patti kasvaa. Enpä ollut huomannutkaan, kun koipi on ollut pitkien karvojen peitossa. Voi kurja. Heti alkaa mielikuvitus toimimaan ja huolestus iskee.
Friida painoi noin 23 kiloa ja Greetta 4.5 kiloa. Greettaa jännitti uusi tila.
Ollaan käyty pikkukoiran kanssa pariin otteeseen hallilla hengailemassa, kun se on ollut tyhjä. Toisella kerralla oli Greetta kahdestaan minun kanssani ja hiljaksiin kuljeskeltiin toko-puolella. Metvurstiviipale teki kauppansa, kun palkitsin reippautta. Eilen käytiin juoksujen jälkeen hallilla koko poppoo. Isot leikkivät ja Greetta sai siedätystä halliin, kun kuului ärinää ja purinaa. Laitoin Friidan pari kertaa A:n menemään ja Saagakin päätti A:lle kiivetä. Kun palkkasin niitä, kuului yhtäkkiä rapinaa jostain - ja Greetan pää ilmestyi A:n harjalle. Kiireesti nappasin sen sieltä pois. On se jännä otus. Vaikka tietyt asiat jännittävät, niin tuollainen A- este onkin yhtäkkiä piis of kakku.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti