11.2.2014

Taju kankaalla taas

Siis Saagalla tänään.
Mentiin Kouvolan Univetiin kontrollikäynnille. Ja kiireellä mentiinkin, niin että töistä tullessa nappasin molemmat koirat autoon ja eikun matkaan. Perillä haistelin, mikä kumma palaneen käry tuli auton sisään ja radiosta juuri silloin kerrottiin, että Kouvolassa paloi koulu. Paha paha haju tuo tuollainen savun haju. Kun koiria hiukan ehdin ulkoiluttaa ennen lääkäriaikaa, niin näin jonkin matkan päässä paljon palo- ja poliisiautoja.

Lääkäri kyseli Saagan kuulumisia. Kerroin, että hiukan vielä Saaga ravistelee päätään välillä ja rapsuttaa korvia. Satunnaista maiskuttelua on vielä. Muuten koira on ollut paljon reippaampi ja ulkona ottaa oikein laukkaspurttejakin. Saagan sydäntä kuunneltiin, mahaa kokeiltiin ja reiteen tuikattiin nukutuspiikki. Aika nopeasti Saaga vaipuikin unten maille.

Sillä aikaa, kun Saagaa tutkittiin, me Friidan kanssa tehtiin kävelylenkki loskaisilla kaduilla. Vajaan tunnin kuluttua menin odottelemaan sisälle Saagan tuloa. Ja kohtahan se ilmestyikin aika pöllyssä paikalle, inahteli onnellisena, kun minut löysi ja vajosi jalkoihin kuorsaamaan.  Odotellessa katselin muita ihmisiä koirineen ja kissoineen. Jonkun pariskunnan koira oli nukutettu ikiuneen, yksi koira menetti kaksivuotiaana pallinsa eturauhasvaivojen takia. Kymmenvuotias kissa kärsi nivelvaivoista. Yhteistä kaikille siellä oli suuri huoli ja välittäminen omista lemmikeistään.

Deivi-tohtori kutsui meidät kuulemaan tuloksia. Edellisellä kerralla oli Saagalla vähän anemiaa, joka oli nyt ohi ja veriarvot olivat siinä suhteessa normaalit. Muutkin vähän alhaiset veriarvot olivat lähteneet kohoamaan. Urea-arvo oli edelleen hiukan koholla, mutta sen Deivi epäili johtuvan siitä, että Saagalla on ollut niin monta lääkettä.  Korvat oli tutkittu. Vasen korva oli hyvä ja puhdas, oikeassa tärykalvossa oleva reikä oli pienetynyt parin millin kokoiseksi. Hiukan oli ollut jotain mömmöä, joka oli puhdistettu. Korvalääkettä siis jatketaan Saagan "riemuksi". Lääke on pullossa, jonka kumikorkin läpi vedän neulan kanssa lääkkeen ruiskuun. Neula pois ja ruiskulla pikasuhautus vuorotellen molempiin korviin. Ja ai että Saagaa ällöttää. Mutta onneksi se antaa tosi nöyrästi tehdä lääkityksen, joskin yrittää nykäistä päänsä pois heti, kun vain voi.

Nielurisat tutkittiin myös. Molemmat risat olivat pienentyneet selvästi ja melkein normaalin kokoiset. Vasen oli vähän isompi ja pinnalla oli pari verestävää pistettä, jotka penslattiin. Antibioottikuuri jatkuu kaksi viikkoa - ja Zitac- mahansuojalääke myös.

Kakkanäyte oli ihan oikeanlaisen näköinen. Se lähetettiin vielä labraa haimatutkimuksia varten. Edellisellä kerralla haiman toimintaa piti tutkia verinäytteestä, mutta joku reagenssiaine puuttui labralta eikä sen saamisesta ollut tietoa. Saman asian voi tutkia myös ulostenäytteestä, joten tänä aamuna ongin sellaisen pussiin, kun Saaga kakkasi. Kaikkea hauskaa sitä koiran omistaja saakaan tehdä.

Edellisellä kerralla Saagalle käskettiin antaa matokuuri, sillä hemoglobiinin alhaisuus voi johtua myös loisista - ja Saagahan tunnetusti on kakan syöjä. Ja keppien ja mullan yms. kivan. Edellisestä matokuurista oli pari vuotta. Nyt sitten pitää ensi viikolla vielä toistaa matokuuri uudestaan. Deivin mukaan pitäisi matokuuri antaa pari kertaa vuodessa. Pitää tässä suhteessa kyllä parantaa tapansa. Friida sai viime viikolla myös matokuurin.

Ennen antibioottikuurin loppumista minun pitää soittaa lääkärille ja kertoa Saagan voinnista. Sitten mietitään, milloin on taas kontrollikerta. Toivotaan, että näillä lääkityksillä Saaga tulisi täysin kuntoon. Jos ei, Saaga pitää tähystää - ja se se vasta on kallista lystiä. Pieni huoli on myös noista Saagan karvakorvista. Ne ovat nyt joitain kertoja viime vuosina vaivanneet ja sille karvoittumiselle ei voi yhtään mitään. Millaisessa rytmissä niitä pitäisi nyppiä, ettei tulehduksia tulisi. Siinäpä miettimistä. Onneksi Eija-kasvattaja on tässä asiassa korvaamattoman hyvä apu. Yksin en Saagan korvia saisi nypittyä. Sen verran se on oppinut hommaa inhoamaan.

Vaan ensin koira kuntoon ja sitten vasta murehditaan muita asioita.

Kotiin tultua Saaga oli edelleenkin vähän huojuvainen. Annoin sille vähän ruokaa päivän paaston jälkeen. Siten se kiipesi sohvalle. Pää huojui ja painui roikkumaan sohvan reunan yli. Kuului vienoa kuorsausta. Äsken iltapissalla se kävi nopeasti ja kääntyi suorastaan kiitämään kotiin päin. Sisällä se meni heti makuuhuoneen sängyn päälle. Taisi olla päässä vähän huimausta vieläkin. No, lepo on paras lääke ja huomenna taas kaikki on kunnossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti