Mannerin koulutusta nimittäin. Tällä kertaa oli tokoa ja paikalla Saaga. Olin miettinyt, mistä kysyisin neuvoa. Kaksi asiaa oli mielessä. Ensinnäkin Saagan luoksetulo. Tämän tästä se jättää ensimmäisellä käskyllä lähtemättä liikkeelle. Se menee hyvässä vireessä maahan ja vire laskee sinä aikana, kun menen kauas kutsumaan. Saaga saattaa katsoa välillä ympäröiviä ihmisiä, ja vaikka katsoisi minuakin, sen vire on niin matala, ettei se lähde liikkeelle.
Tähän saatiin neuvoksi se, että kävellessäni usein vapautan sen kesken kävelyn milloin mistäkin paikasta ja se saa minulta hyvän palkan tullessaan luokse. Se ei koskaan tiedä, milloin pitää tulla, joten vireen taso voi pysyä korkeammalla. Takapalkka sitten enemmän pysähtymisten palkitsemiseen. Jos on apuri silloin, kun tekee oikean luoksetulon, hän tarkkailee koiraa ja nostaa peukkua, kun koiran on koko ajan katsonut minua. Mikäli tekee muuta, liike keskeytetään ja aloitetan alusta.
Toinen, varmaankin vireeseen liittyvä asia on Saagan seuraamisessa. Varsinkin kisatilanteissa se rupeaa välillä tarkkailemaan ympäristöä tai haistelemaan tai jäämään muuten jälkeen. Kun tehdään käännöksiä ja muuta hauskaa, se kyllä tekee täpäkästi, mutta perusseuraaminen ei nosta riittävästi sen virettä.
Ohjeeksi annettiin, että Saagaa pitää siedättää pitempiin seuraamisiin. Esim. suoraa seuraamista useita kertoja edes takaisin välipalkalla - ja lopuksi superpalkka. Häiriötä pitäisi olla, ja joku, joka sanoo, jos koiran paikkaa pitää korjata.
Kaukot olivat edistyneet, mutta vielä vaiheessa.
Onpa mieli hyvä tämän päivän molemmista koulutuksista. Kiitos Nina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti