Mitäs me hylkyläiset

Hylkyisä teema jatkuu agilityrintamalla. Huokaus!

Saavuin kisapaikalle puolta tuntia ennen kisan alkua, kun auton kuorimisessa lumi- ja jääkerroksen alta meni yllättävän paljon aikaa. Kisa oli reilut 15 minuuttia etuajassa, joten eipä siinä ollut kovasti aikaa tutustua rataan etukäteen tai pitkästi koiraa lämmitellä. Onneksi oltiin lenkki tehty ennen lähtöä.

Tuomari Anne Viitanen oli laatinut ihan kivat radat.  Agilityradalla tuli hypyn ohitus. Sanna kertoi nähneensä, että juuri kun piti suunnata sille hypylle, Friida oli vilkaissut takaa tulevaa tuomaria, jolloin se ei tietenkään kuunnellut minun ohjeitani. Hypyn jälkeen mentiin putkeen ja lähdin vetämään seuraaville hypyille. Friidapa päätti lähteä ihan eri suuntaan A:lle, josta siis hylky. Loppuosassa se oli niin kiihkeissä tunnelmissa, että teki lentokeinun ja paineli suoraan viimeiselle hypylle hyvin tyytyväisenä itseensä.

Hyppyradalla yhdessä hyppypyörityskohdassa selkeästi Friida toisella silmällä tarkkaili radan reunalla olevaa kansaa, kun meno oli vähän jähmeää. Muuten rata oli hieno. Kunnes. Niin, kunnes koira tuli pussista. En uskaltanut käskyttää sitä, kun se oli pussin sisällä, sillä oli 90 asteen käännös vasemmalle ja pelkäsin sen sotkeutuvan kankaaseen. Siitä seurasi, että Friida pääsi pitkälle pussista. Jos olisin älynnyt tehdä persjätön pussin jälkeen, kaikki olisi mennyt hyvin. Mutta jäin odottamaan liikaa koiraa, ettei se ajaisi seuraavan hypyn ohi ja olin myöhässä, joten hypyn jälkeen Friida suuntasi putkeen eikä pituudelle. Hieno rata kaatui siis taas loppumetreillä. Huokaus numero 2!

Marika laittoi linkin meidän agsaradan pätkään, jossa hyvin näkyy, että tällä kertaa ei ollut ohjaajan vika, että koira meni A:lle. Ihan oli neidin oma valinta.  LINKKI

Nyt taitaa sitten olla tämän vuoden kisat kisattu. Ensi vuonna sitten uusin innoin. Friida teki kuitenkin taas tosi hyvää työtä pääsääntöisesti ja joka radan jälkeen minulle kehuttiin Friidan iloista, vauhdikasta menoa. On se niin pienestä kiinni välillä.

Kotoa haettiin isot koirat ja lähdettiin vähän lumilenkkeilemään. Tähän aikaan vuodesta valon määrä on niin pieni, että kuvien taso on mitä on.

Koirat tykkäävät lumesta.