Saaga ja kinkku - ynnä muuta jouluista

Meidän porukka vietti joulun ajan Joensuussa siskoni perheen luona. Ajettiin isän kanssa sinne aivan huimaavan kauniiden talvisten maisemien läpi. Joensuussa oli paljon vähemmän lunta kuin täällä Kotkassa, mutta ihan kunnon talvi kuitenkin.

Talon pikkuemäntä Tuisku otti meidän tytöt vastaan erittäin ilahtuneena.

Tai no, Friida rupesi sitten vonkaamaan Tuiskuakin, mikä tätä ärsytti suunnattomasti ja se aina välillä rähähti Friidalle - tai tuijotti niin, että Friida katsoi parhaaksi perääntyä paikalta.

Aatonaattoiltana koristeltiin kuusi.

Tyttökoirat huilailivat lenkin jälkeen rauhaisasti.

Kunnes.

Ryhdyttiin valmistelemaan KINKUN paistoa. Tätä oli Saaga syvällä sielussaan hartaasti odottanut.

Vartiopalvelus on alkanut. Kinkkua pussitetaan.

 

Kinkku on matkalla uuniin. Tarkkaavaista valvontaa.

 - Mitäs te mulle nauratte? 

- Eero, kinkkukätesi haisevat niin hyviltä.

- Tässä välissä voinkin ottaa pienet päiväunet.

- Jaaha, siirtyikö joku kolistelemaan uunia?

Kinkku on valmis -

- ja se tuoksuu niin hyvälle.

Kuorrutuskin näkyy olevan valmis. Voisin kyllä maistaa, jos ylettäisin.

Eero tekee riisipuuroa ja valvoja on paikalla silloinkin.

Enemmän kansaa tulee tarkkailemaan tilannetta, kun kinkkua aletaan leikata.

Kyllä tämä valvontatyö ottaa voimille.

Ennen ateriaa käydään hautausmaalla.

Muistelupaikassa on jo oikea lyhtymeri.

Meille tärkein paikka on kuitenkin tämä hauta.

Pakkasta on reilusti, joten on ihanaa palata lämpimään taloon.

- ja päästä nauttimaan joulupöydän herkkuja.

Aterian aikana meitä tarkkailtiin kiinteästi. Mutta oli koirillekin omat herkut odottamassa.

Ruokailun jälkeen pieni lepohetki oli paikallaan ennen lahjojen jakoa.

Tuisku oli hyvin kiinnostunut paketeista.

Saaga taas toivoi, että jostain paketista löytyisi sille herkkuja.

Aattoillan jäälyhty

Joulupäivänä lämpötila oli noin kymmenen pakkasasteen verran - eli oli loistava ulkoilusää. Assi jäi kotiin lämpimään.

Pyhäselkä oli jäässä, mutta emme me jäälle menneet vaan kävelimme rannan polkuja pitkin.

Tai jotkut ihan juoksivatkin.

Ihanat naiset rannalla :-)

Tapaninpäivänä pakkasta paukkui 19 miinusasteen verran. Mutta lähdettiin hyvälle ulkoilulle, sillä iltapäivällä oli pitkä ajomatka Joensuusta kotiin tiedossa.

Tämä on Martta, karkeakarvainen mäyräkoira, jonka agility- ja toko-harrastusta olemme heidän blogistaan seuranneet.  Pääsimme vihdoin tutustumaan Marttaan ja emäntäänsä ihan livenäkin.

Martta on Tuiskun paras kaveri.

Martta ilmoitti isoille tytöille ensin, että vaikka hän on pieni, ei silti tarvitse päälle hyppiä.

Saaga seurustelemassa Martan kanssa, sillä aikaa kun Assi porhaltaa ohi Friidan perään.

Sitten Friida moikkailee Martan kanssa.

Tuisku ja Saaga tarkkailevat suopeina vierestä.

Eli leppoisissa merkeissä mentiin lenkille koko tyttökoiralauman kanssa ja otettiin vielä lopuksi yhteispotrettikin koko punatakkien laumasta.

Hauska joukko, eikö totta.

Marjalle ja Eerolle paljon kiitoksia ihanasta joulusta!