Tällaista rataa treenattiin tänään. Saatiin me se rämmittyä pätkissä alusta loppuun, mutta voi sentään, miten epäsuhta pari ollaan. Pakkovalssi kakkosella ei meinannut onnistua hitauden takia. Taakse tökkäys vitosella ei meinannut onnistua, kun en ehtinyt ottaa saattavaa askelta. Hypylle yhdeksän en millään kerinnyt, vaan kun koira tuli putkesta 8 ulos, minä olin kaukana takana. Putkelle 16 Greetta ei irtaantunut ennenkuin useamman käskyn jälkeen. Kuvio 18-19 oli hidas. Hypyt 26 ja 27 menivät takaakiertona, kun pidin kiirettä ehtiäkseni putkeen lähetykseen.
Eli pitäisi harjoitella irtoamista, kauempaa takaakiertoon lähettämistä, jalkojen suuntaa kohti tehtävää estettä ja kädetöntä ohjaamista, jotta jalat toimisivat paremmin oikeaan suuntaan. Lisäksi treenien on pakko olla lyhyitä, sillä Greetta kuumui aivan hirveästi. Voi sentään!
Loppuun kaksi söpöä kuvaa mun Saagasta, jonka kierrokset eivät enää nouse vaan se on maltillinen vanha rouva.
Käytiin hyvien ystävien luona kylässä Lohjalla. Siellä oli Onni-schapendoeskin. Kohtelias herrasmieskoira, joten Greettaa ei hirveästi jännittänyt alkuärinän jälkeen. Perjantaina tehtiin etukäteen suunniteltu retki Paavolan tammea katsomaan. Tammesta kerrotaan, että se on 300-400 vuotta vanha ja sen ympärysmitta on yli 6,5 metriä. Näin televisiosta ohjelman Metsien kätkemä eräässä osassa tämän tammen ja ehdottomasti halusin nähdä sen. Upea se olikin. Tämmen etupuolella oli aita, koska sillä puolella oli paljon juuristoa, jota haluttiin suojata. Mutta takana oli paikka, jossa saattoi poseerata puun vieressäkin - ja kyllä me molemmat käytiin puuta halaamassakin.
Onni - innokas retkipoika
Oli kiva retki syksyiseen ja aurinkoiseen luontoon. Sen jälkeen herkkupalat maistuivat kaikille.
Sohvaposeeraukset
Kiitos vieraanvaraisuudesta, Päivi, Tapsa ja Onni.
Eilen sitten oltiin Mannerin toko-koulutuksessa. Aiheena vireen hallinta erityisesti vauhtiliikkeissä.
Kokeiltiin sitä, että heitetään nami eteen, koira ottaa kontaktin, saa luvan ottaa namin ja siitä lähtetetään kiertoon. Kun se palaa perusasentoon, sille heitetään nami eteen, se odottaa hetken kontaktissa ja saa ottaa namin. Toimi ainakin kierrossa.
Tänään oli sitten uuden toko-kokeen aika.Paikka Kouvola, tuomarina Harri Laisi.
Koe oli kuin toisinto edellisestä. Greetta äänteli vauhtiliikkeissä, kun kierrokset nousivat ja vähän kehnosti seurasi. Pisteetkin muistuttivat viime viikon koetta: 294,5 pistettä ja kunniapalkinto eli hieno ykköstulos. Sijoituskin on sama kuin aiemmin. Neljäs sija, sillä tälläkin kertaa oli vielä taitavampia koiria. Videoevidenssiä ei tällä kertaa ole. Olisi ollut hyvä olla, sillä vaikka pisteet olivat hyvät, niin vähän olisi kiinnostanut jotkut yhdeksiköt, sillä minusta Greetta teki ne liikkeet hyvin. Mutta todennäköisesti jotain pientä kämmiä kävi. Olisi vain ollut kiva nähdä videolta, mitä ihmettä.
Nyt sitten pitää yrittää metsästää vielä yksi avo-koe tälle vuodelle. Josko TK2 olisi sen jälkeen saatu ja alettaisiin hartaasti harjoittelemaan metallin pitoa ( yöks, sanoo Greetta) ja tunnaria. Ynnä piilopaikkamakuuta.
Kävin kokeen jälkeen kuvaamassa Tajmadoran pentusia. Mutta niitä kuvia sitten myöhemmin, kun on aikaa istua koneen ääressä. Nyt ei jaksa.
Eilen oli aikainen herätys. Puoli kuusi sysipimeydessä herätti kello ja ylös oli kömmittävä. Koirat pienelle lenkille ja ruokaa eteen. Ennen puoli seitsemää auringon alkaessa nousta lähdimme Kyllikin ja Olli-villakoiran kanssa kohti Lohjaa ja toko-koetta. Saaga oli mukana turistina. Olli valtasi paksin, Greetta oli boksissa takapenkillä ja Saaga vieressä penkillä maaten. Kevythäkki ei mahtunut auton ovesta sisään. Hyvin meni sillä matka penkillä kuorsaten.
Oli aivan upea aamu ajella läpi ruskan koristaman maiseman. Parisen tuntia matkaan meni. Tiet olivat tyhjät, sillä kuka nyt siihen aikaan lauantaiaamuna liikkeellä olisikaan paitsi hullut koiraharrastajat. Ihan tyynesti otettiin perillä sellainen ylläri, että tuomari Juha Kurtti olikin tunnin myöhässä. Hän oli katsonut aikataulun väärin. Me sitten lenkittelimme koiria, kävimme läheisellä huoltsikalla kahvillakin ja koe alkoi kymmenen jälkeen. Olli on evl-luokassa ja se oli ensimmäisenä luokkana. Koeliikkeet oli jaettu kahteen osaan, mikä on tosi kiva juttu. Pääsee välipalkkaamaan koiraa. Halli oli aika haasteellinen, sillä siellä oli keskellä hallia pylväät. Esim. eteenlähetysympyrä oli toisella puolella ja ruutu toisella puolella pylväikköä. Jos koira meni pitkälle eteen menossa, se ei nähnyt välttämättä ruutua kokonaan. Mutta tämä liike ei Ollille tuottanut vaikeuksia. Hyppyhässäkkä, joka on ollut sillä tosi varma, olikin epävarma ja ohjatussa noudossa merkiltä ei koira lähtenytkään hakemaan kapulaan vaan sen katse juuttui vieressä olemaan teipitettyyn eteenmenoympyrään. Joka tapauksessa tulos tuli ja Olli voitti luokkansa.
Sitten oli vähän aikaa taukoa, kun voittajaluokkalaiset tekivät omat suorituksensa. Avo-luokkalaisia oli kuusi, Greetta niistä toisena suorittajana. Avo-liikkeetkin oli jaettu kahteen osaan, mikä oli Greetan kannalta huippujuttu. Pääsin palkkaamaan ja tauottamaan suoritusta.
Greetan heikkoja paikkoja olivat seuraaminen ( pälyili tuomaria ja jätätti) sekä innostumisen mukanaan tuoma äänen käyttö. Näistä meitä sakotettiin. Mutta ihan huippuhienoa oli, että Greetta teki liikkeitä todella upeasti. Kerrankin se näytti, mitä kaikkea se jo osaa. Se sai 297,5 pistettä eli huiman hienon ykköstuloksen ja vielä kunniapalkinnonkin. Olinpa enemmän kuin tyytyväinen pikkukoiraani.
Kylli kuvasti meidän suorituksemme. Kiitos <3
Ensi sunnuntaina on toko-koe Kouvolassa. Saas nähdä, jatkuuko hyvä hype vai tuleeko yllätyksiä.
Aloitetaan tämän päiväisestä luontopolkuretkestä. Pitkään olen jo suunnitellut meneväni koirien kanssa Santalahden luontopolulle, joka ei ole hirveän pitkä ja kulkee kauniiden merenrantamaisemien kautta. Tänään oli sellainen sunnuntai, ettei ollut mitään ohjelmaa, joten päätin vihdoin totetuttaa suunnitelmani. Hyvät kengät olivat tarpeen, sillä reitti oli paikoin liukas, sekä kalliot että pitkospuut, mutta pääosin oli tosi helppo kulkea. Rannalla kohisivat aallot kallioita vasten ja ääniäreä Greetta oli aivan hirveillä kierroksilla niistä äänistä, kun se ei ymmärtänyt, mistä melu tulee. Muutenkin se oli vähän rasittava hihnatalutettava, kun selvästi se olisi halunnut painella omaa vauhtiaan. Olipahan kasvatuksellinen kokemus sille joka tapauksessa. Saaga lönkytteli mukana ihan reippaana tyttönä. Kuvia tuli otettua retkeltä ja nyt niistä pläjäys tähän muistoksi.
Kiva oli retki ja minulle tuli hirveä hiki, kun oli ihan liikaa päällä. Ehkä toistekin retkeillään tuonne.
Vaikka ihan eväitten kanssa. Väkeä tuntui reitillä riittävän.
Sitten ne terveystutkimukset.
Saaga kävi verikokeista alkuviikolla. Sillähän oli edellisessä verikokeessa olleet urea- ja maksa-arvo ( jotkut niistä) koholla ja sovittiin, että kun kortisonimäärä helteen loppumisen jälkeen palautetaan entiselleen, niin sitten otetaan uudet kokeet.Niin tehtiin. Ja jippii ja hurraa, arvot ovat alkaneet laskea kohti normaalia. En ole nähnyt kirjallisesti tuloksia, saan ne myöhemmin, mutta suunta on oikea. Kortisoli oli hiukan matala, joten yksi nappi Florinefia lisätään lääkeannokseen. Saaga on ihan hyvinvoivan oloinen ja tuolla Santalahti-lenkilläkin mennä porskutti ihan reippaasti koko ajan.
Greetan kanssa käytiin pevisa-silmä- ja polvitutkimuksissa. Silmät sillä on tutkittu kahdesti ja terveiksi havaittu molemmilla kerroilla. Nyt löytyi molemmista silmistä muutama ripsi, eli niinkuin äidillään ja muutamalla sisaruksellaan tulee maininta distichiatis (tai jotain sen suuntaista). Eivät ole ripset haitanneet ja mietin, josko sterkkaus, joka on tehnyt koiran turkista valtavan, olisi aiheuttanut ripsien esille tulon. Mutta en ole huolissani näistä. Jos alkavat vaivata, Eija lupasi nyppiä pois. Sillä niistä selvitään. Polvet on kerran tutkittu, mutta alle kaksivuotiaana, joten tulos on vanhentunut. Tämä nykyinen tutkimus jää loppuelämäksi voimaan. Hyvät olivat polvet molemmilla kerroilla.
Eli terveystilanteessa kaikki hyvin koirilla.
Treenirintamalla ollaan oltu ahkeria. Kyllin kanssa ollaan treenattu tämän tästä ja monessa paikassa. Viikon päästä ollaan menossa toko-kokeeseen Lohjalle ja siitä viikon päästä toko-kokeeseen Kouvolaan. Että yritys on nyt kova. Rallya ollaan treenattu maanantaisin porukalla ja Saagakin on aina touhussa mukana. Agility on jäänyt kaikista vähimmälle. Mutta sitäkin jossain vaiheessa. Kokeet ovat nyt tärkeämmät.
Kuukausi on vierähtänyt viime päivityksestä. Se ei tarkoita sitä, etteikö tässä olisi tapahtunut yhtä ja toista.
Elokuun puolen välin jälkeen piti minun mennä Greetan kanssa Agi-Kotkien kisoihin, mutta kun viikoa aikaisemmin jalka muljahti ikävästi Mannerin treenissä, niin ne kisat menivät myttyyn. Mihinkään muihinkaan agi-kisoihin ei olla osallistuttu, mutta omia treenejä ollaan kyllä tehty. No joo, eilen oltiin pitkästä aikaa mölliagikisoissa. Tuomari oli tehnyt kivat radat, mutta Greetalle oli sula mahdottomuus mennä juuri mihinkään putkeen ( joita oli paljon) ensimmäisellä käskyllä. Se vain pyöri ja hyöri ja haukkui ja komensi. Tämä ongelma on pakko selättää, sillä putkia kyllä kaikilla kisaradoilla on vaikka kuinka.
Tässä eiliset mölliyritelmät:
Joitain hyviä kohtia, mutta voi sentään tuota ränkytyksen määrää. Huokaus.
Haminan evl-ryhmässä ollaan käyty ahkerasti ja Kyllikin kanssa treenattu ekstraa tokossa. Greetta osaa paljon. Heikoin lenkki ovat jätöt ( lähinnä istuminen) ja seuruussa kontakti pitko. Jälkimmäistä olen yrittänyt vahvistaa naksuttamalla ja palkkaamalla. Kun on liikkuri, hän kertoo, milloin kontakti laskee ja minä saman tien käskytän tekemään oikein. Varmaan kestää oman aikansa, että liikeestä tulee hyvä, mutta luotan kyllä Greettaan tässäkin asiassa. Meillä on paikka toko-kokeeseen, joka on 6.10. ja siihen mennessä on syytä saada pakka kasaan. Haminan ryhmä on tehnyt niin hyvää Greetalle, sillä häiriötä kyllä riittää ja Greettakin on oppinut sitä jo kohtuullisen hyvin sietämään.
Olemme myös vähän säännöllisemmin päässeet treenaamaan rallya. Käytiin Marjutin kanssa möllirally-kokeessakin Koiraklubilla. Siellä oli käytösruutu niin haasteellisen lähellä pujottelua ja spiraalia, että mitä lähemmäs koiraa (iso belggari) jouduttiin, sitä enemmän Greettaa jännitti ja loppujen lopuksi spiraalia ei pystytty tekemään. Sitten kun mentiin kauemmas koirasta, niin helpotti.
Voittajaluokassa kisaaminen on vielä kaukana tulevaisuudessa. Treenataan rauhassa.
Tässä videossa treenataan Haminan rallykokeen voittajaluokan rataa.
Nina Mannerin koulutuksessa käytiin saamassa vinkkejä edessä peruutukseen ja oikealla puolella oikealle kääntymiseen. Pistetään ne harjoitteluun.
Taannoin treenattiin ihan vain avo-rataa mielen virkistykseksi. Saagakin oli aivan liekeissä.
Siinä missä Greetan kanssa treenataan yhtä ja toista, Saaga pääsääntöisesti hengailee mukana. Se trimmattiin vähän aikaa sitten ja nyt kylminä aamuina pitää laittaa sille paitaa päälle, kun sen turkki kortisonin takia on hyvin höttöistä ja ohutta. Siitä on tullut itsepäinen ja se kiskoo välillä hihnassa oikein olan takaa, kun haluaa jonnekin. Tai pistää jarrut pohjaan, kun ei halua jonnekin. Se tulee tuijottamaan intensiivisesti vierelle, kun se tahtoo jotain. Oikein tahtovainen mummeli siis. Mutta rakas ja ihana. Kuun lopulle on varattu eläinlääkäriaika verikokeisiin. Takaraivossa on tämän tästä jyskyttänyt tieto siitä, että edellisessä kokeessa olivat maksa-arvot ja urea-arvot koholla. Nyt on kortisoni reilun kuukauden ollut normaalissa, joten toivotaan, että arvot ovat normalisoituneet.
Käytiin kauniina päivänä Katariinan puistossa ulkoilemassa ja kamerakin osui mukaan.
Ollaan Greetan ja Saagan kanssa treenattu rallya. Saaga ihan huvin vuoksi ja aika innoissaan. Greetta tavoitteellisemmin suuntana voittajaluokka, kunhan saadaan muuvit kuntoon. Kierrokset tuppaavat nousemaan korkeiksi, kun jotain liikettä uusitaan. Mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Saatiin mölli-rallyynkin paikka, joten päästään kokeilemaan voittajaluokkaa ihan epävirallisessa koetilanteessakin. Oikein hieno juttu.
Tässä videot alkuviikon rally-treenistä.
Saagan rallya. Peruutus ohitettiin, kun se ei sitä yhtään osaa.
Greetan rallya.
Tänään oli sitten vähän surullinen päivä, sillä ystäväni Marikan 15-vuotias schapendoes Ada lähti sateenkaarisillalle eläinlääkärin luona Porvoossa. Lähdin Marikan kaveriksi tälle reissulle. Ada oli reipas, mutta melko höperö mummelikoira jo ja selvästikin oli hyvä aika sen lähteä.
Ada on ollut paljon meidän lenkeillämme mukana, mutta ei enää loppuaikoina. Ada oli veikeä agilitykoira. Muistan aina, miten Santalahden Suhinoissa Ada teki agilityrataa hillittömällä riemulla, tehden vapaavalintaisia esteitä aina oikeiden esteiden lisäksi. Ja Adan wow wow wow -haukku tukka heiluen on ikuisiksi ajoiksi muistoihini jäävä.
