Johan erotutaan

Peten koiratarvikkeesta saapuivat viikonloppuna tilaamani sadeloimet tänään ja pitihän niitä testata. Aika hyvin peittää koko 55 cm. Väri ei nyt ole ihan minun mieleinen, mutta kun halvalla saa, niin kaikkea ei voi vaatia.Nytpä on emännällä vähemmän kuivattelua, kun koirat on näin hyvin suojattu.

Onneksi sade näyttää vähäksi aikaa loppuvan juuri sopivasti.

Seuranmestiksissä ja muutenkin

Aijai kun minulla on pätevä koira eilen seuran agility-mestaruuskisoissa. Varsinkin radalla yksi. Friida meni lujaa ja virheettömästi Ville Liukan suunnitteleman radan, eikä ohjaajakaan päässyt pilaaamaan suoritusta. Harmi, ettei sitä tullut videolle, mutta huippuhyvissä fiiliksissä mentiin. Neljänsinä olimme ensimmäisen radan jälkeen. Toisella radalla sitten tuli virheitä sekä Friidan piikkiin että minun piikkiini, joten jäimme kauas kärjestä. Mutta tulos saatiin kuitenkin.

Iltapäivälllä sitten kävimme ekaa kertaa pikkuryhmässä rally-tokoilemassa. Olin netistä löytänyt mölli-alokasluokkaradan, jonka rakensimme. Ei ole ihan helppo homma se radan rakentaminen, mutta muuten radan tekeminen oli kivaa. Sekä Saaga että Friida olisivat saaneet varmaan hyväksytyn suorituksen virallisissa kisoissa. Tarkoitus on tällä porukalla silloin tällöin jatkaa tätäkin harrastusta.

Rallytokosta jäin suoraan Saagan toko-treeneihin. Sillä oli edelleen hyvät fiilikset. Harjoiteltiin ohjattua noutoa Saijan avustuksella ja Saagan mielestä liike on edelleenkin hauska. Nyt kapulat olivat jo rivissä jonkin verran taaempana, eikä Saaga yrittänytkään lähteä väärään suuntaan. Luoksetulossa se ekalla kerralla stoppasi molemmat stopit tosi hienosti. Toisella kerralla maahan meno valui. Tehtiin se sitten uudestaan. Paikalla istuminen sujui hienosti, vaikka olin piilossa. Paikalla makuussa mentiin yksi kerrallaan maahan. Saaga kuunteli muiden käskyksiä sekä maahan menossa että istumaan nousussa, joten tätä tarvitsee kyllä treenata.  Ruutu oli taas aivan mielettömän hieno.  Kaukossa hinkataan edelleen seiso-istu-vaihtoa.

Oli kyllä kiva treenipäivä kaikilta osin.

Marrastaa

Kuukauden vaihtuessa marraskuuksi voi sanoa kaamoksen todella alkaneen täällä etelässäkin, vaikka vähän aikaa sentään on valoisaa. Niinä päivinä, milloin raskaat sadepilvet peittävät aamusta asti taivaan eikä tunnu kirkastuvan lainkaan, tekisi mieli hautautua peiton alle ja nukkua tämä uuvuttavin kausi ohi kokonaan. Mutta onneksi minulla on näitä nelijalkaterapeutteja, jotka pakottavat ulkoilemaan ja touhuamaan. Oikeita valon ja ilon lähteitä  molemmat.

Päätin ottaa viime jouluna siskoltani saamat valopallot esiin. Ennenkuin ripustin ne Elli-tädin perintötaulun kehyksiin, tuli otettua tällainen Lucia-neito-kuva. Koirat eivät ihan hirveän kiitollisilta näytä, mutta onneksi ovat nöyriä ja tottuneita poseeraajia. Ajatuskuplat voi kukin lukija kuvitella itse. Eivät ole varmaan kovin lämminhenkisiä ajatuksia. ;-)  No nyt pallot ovat paikallaan ja koiratkin saavat huilata rauhassa, Friida sohvan nurkassa ja Saaga nojatuolissa.

Friidan kanssa palattiin nopeasti arkeen. Jo toisena päivänä leikkauksen jälkeen jäi t-paita pois ja mentiin ilman mitään suojauksia, sillä Friidaa ei pätkääkään kiinnostanut tutkia pikku haava-arpia.  Kuluneella viikolla se on saanut jo juosta täyttä laukkaa pallon perässä. Ihan loistavan nopea toipuminen.  Huomenna on seuran agi-mestaruuskisat. Sinne ollaan menossa, jos minun polveni vain kestää. Se nimittäin kipeytyi tässä ilman mitään erityistä syytä, turposi ja petti välillä alta. Nyt on kääntynyt paremmaksi, joskin vielä kipu tuikkii. Mutta onhan tässä tämä päivä aikaa vielä toipua. Joulukuun vaihteen agi-kisojakin on tullut katsottua sillä silmällä Agilityliiton kalenterista. Kunhan varoaika loppuu, niin sitten....

Saagan antibiootti ja Zitac-kuuri loppuivat viikolla. Antibioottia ei enää lisää tullut, mutta Zitacia vielä toinen kuuri.  Josko viimeisetkin närästykset sillä ohi menisivät.  Tosi touhukas ja innokas Saaga on taas ollut. Pallon perässä on juostu ja toko-treenejä tehty innolla.

 
        Joululamppujen myötä pieni pyhäinpäivän runo rakkaita poislähteneitä muistaen.
 

                                                                             Rakkaat lähtevät-
                                                                                  jää tyhjä tila
                                                                                muistojen asua.
 

                                                                              -Helena Anhava

Toko-koulutuksessa

Nina Manner piti eilen hallillamme toko-koulutusta. Sinne suunnattiin Saagan kanssa pussi juustonpaloja houkuttimena. Ja hyvinhän Saagalla moottoria löytyi, kun kerta juustoa tarjoillaan.  Kullekin koulutettavalle oli aikaa varattu puoli tuntia, joka tuntui ensin pitkältä ajalta, mutta olikin oikeasti aika lyhyt aika. Seurasin monien muidenkin koulutuksia ja hyvin opettavaista oli.

Minä pyysin vinkkejä meidän seiso-istu-kaukokäskyosastoon. Yksi ehdotus oli opettaa ensin koira luopumaan kädessä olevasta makupalasta. Kun kädessä on makupala, koira vetäytyy pois ja saa namin. Näin koiran seisoessa kättä sen eteen tyrkkäämällä se peruuttaa istumaan pois käden tieltä saadakseen herkun. Toinen vinkki oli kahden käden herkkutarjotin. Eli käydään koiran viereen polvilleen tai kyykkyyn, nostetaan se toisella namilla seisomaan ja vilautetaan toista, jolloin koiran pitäisi älytä peruuttaa istumaan, jotta saa namin. Tämä on siis sellaista liikeratatreeniä. Tänään jo tätä kokeilinkin ja nopeasti Saaga muisti piilokäden. Pienellä avulla teki hyviä seisomasta istumisia. Vahvistetaan nyt jonkin aikaa tätä liikerataa.

Halusin Ninalta vinkkejä ohjatun noudon opiskeluun. Saagahan ei ole sitä vielä tehnyt.
Ensin koira laitettiin eteen seisomaan. ( Olisi kuulemma käynyt sekin, että on sivulla, mutta minulle oli helpompaa näin.) Sitten koirasta kiinni pitäen heitetään vasemmalle ja oikealle sivulle kapulat, ja näytetään koiralle se, mikä halutaan noudettavaksi. Hyvin Saaga haki. Kuulemma kannattaa vaihdella puolia, eikä vain tehdä yhtä puolta kerrallaan. Näin koiralle ei tule ennakkokäsityksiä liikaa. Ja jos koira haluaa jompaa kumpaa erityisesti, lähetetäänkin se sille toiselle kapulalle. Pirullista. :-) 
Sitten treenattiin kisanomaisempaa treeniä muutama kerta. Vinkkinä, että jos joku toinen laittaa kapulat, niin ohjaaja katsoo yhdessä koiran kanssa sen ekan ( joka aina haetaan) ja sitten pidetään kontaktia. Hyvin Saaga haki nämäkin, mitä nyt kerran meinasi hakea oranssi törpäkän, mutta huomasi virheensä. Juusto on niin hyvä moottori.

Ohjattua ruvetaan nyt treenaamaan Saagan sekä Friidan kanssa.

VIDEO SAAGAN TREENISTÄ.

Rallytokoilua ja Saaga-mietteitä

Täksi päiväksi oli ohjelmassa Kouvolassa rallytoko-tutustumista.  Tarkoitus oli viedä Saaga sinne, mutta Friidan korvien väli tarvitsi enemmän tekemistä, sillä hihnalenkit eivät oikein riitä Priidasen energian purkamiseen. Sitä paitsi Saaga on jälleen alkanut syödä heinää ja maata, joten oletan, ettei lääkekuuri enää pure, vaikka sitä on vielä jäljellä. Eli maanantaina pitää ottaa yhteyttä lääkäriin ja neuvotella, mitä seuraavaksi. Saaga on kyllä ihan iloinen muuten, mutta jotain tarvitaan enemmän, että maha alkaisi pysyvästi kuntoutua.  Siispä Saaga jäi kotiin huilaamaan. Minä hain kyytiin setteri Tessan emäntineen ja sitten ajeltiin sateessa ja synkkyydessä Kouvolaan.

Rallytoko on kyllä ihan hauska laji. Kun on koiran kanssa harrastanut tokoa ja agilitya, ei tarvitse ihan alusta aloittaa. Tekemisen meininkiä on jo olemassa. Toki meillä hiomista lajissa on vaikka kuinka, mutta ihan lystikkäältä laji tuntui meistä molemmista. Tehtiin ihan rataakin.

TÄSSÄ FRIIDAN RALLAILUA.

Meitä olisi pikku porukka koossa, joten voi olla, että meidän tyttöjen lajikokoelmaan tulee rallytoko-treeniäkin silloin tällöin. Sitä paitsi, jos sitä oikein innostuu, voi osallistua virallisiin kisoihin ja kun toukokuussa laji virallisestaan, siitä voi jopa tulla valioksi. Niin pitkälle en ole asiaa sentään ajatellut. Lähinnä koirien korvien väliin virkistystä.

Friida trikoissa

Potilas Priidanen nukkui yönsä oikein hyvin ja on erittäin pirteä. Tänään laitoin hänelle t-paitani suojaamaan tähystysreikiä. Olihan meillä se leikkauspukukin, mutta se katosi mystisesti, joten tyydytään tähän paita-vaihtoehtoon. Onneksi ei tarvitse pitää kauaa, sillä haavat ovat tosi pienet ja siistit. Muutama päivä syötetään varan vuoksi kipulääkettä ja that's it.

 

Vain kaksi pientä reikää ja molemmat on liimattu kiinni, joten tikkien poistoakaan ei ole tiedossa.

- Jokos mie saan nousta ylös vai vieläkö otat kuvia?

Friidan eleganssia takaa päin.

Operaatiossa

Tänään käytiin Friidan kanssa Kouvolassa eläinlääkäriasema Sykkeessä.  Aika oli varattu yhdeksitoista ja oltiin ihan hyvissä ajoin paikalla. Friida sai nukutuspistoksen ja kohtuullisen nopeasti se sitten taintuikin. Minä käytin kolme tuntia aikaa Kouvolassa kiertelyyn ja kirjastossa lehtien lukemiseen, kun ei enää muuta keksinyt. Friidalta poistettiin sillä välin munasarjat. Kohtu oli hyvässä kunnossa, joten se jätettiin itsestään surkastumaan pois. Kaksi reikää tuli mahaan, ja ne liimattiin, joten tikkejä ei tarvitse käydä poistattamassa. Hiukan hoiperrellen pikkutyyppi lähti  lääkäristä, mutta loikkasi reippaasti autoon. Kotona äitikoira oli tutkinut eteiseen jääneitä toko-koreja ja treenitaskukkoa, johon oli jäänyt namipussi taskuun. Fiestaa vietetty selvästi.
Friida viettää nyt rauhallisen loppuviikon ja ensi viikon. Sitten saa taas normisti harrastaa. Ruokavaliota on pakko keventää, sillä steriloinnin myötä aineenvaihdunta hidastuu.  Onneksi on loppuviikko lomaa. joten on aikaa seurata koiran toipumista ihan rauhassa.