Tulipa pitkä tauko

Tauko ei tarkoita sitä, ettemme me ole tehneet mitään, mutta jotenkin vain on jääneet päivitykset tekemättä. Ennen muita kuulumisia raportoidaan tässä Mollyn polvien tilanne.

Sairaslomahan loppui kesäkuun alkupuolella. Sen jälkeen Molly on saanut mennä vapaasti. Huomasin, että polvet ovat varsin voimattomat. Mollya on hierottu ja huomattu, että selkä on ollut kovilla. On se jo vähän parempi, mutta jalkoihin pitää saada vielä voimaa. Saija huomasi hieroessa vähän aikaa sitten, että etujalkojen olkapäälihakset ovat varsin huonossa hapessa, eli kun Molly tukeutuu selkään, se ei käytä etujalkojaan tehokkaasti. Tämän takia mennäänkin ensi viikolla fyssarille saamaan lisää ohjeita kuntoutukseen. Lisäksi kun elokuussa aukeaa Hyväntuulen Koirakeskus Haminassa, Molly menee sinne vesijuoksumatolle jumppaamaan jalkojaan. Ostin jo viiden kerran sarjalipun ja yhden ekstrakerran myös. Siellä on myös koirauimala, jonne myös Molly saa lähteä polskimaan. Uiminen on hyvää liikuntaa ja Molly on kyllä uimarityttö. Muuten elämä on normaalia. Pitkään kestänyt huono ruokahalu on normalisoitunut. Molly syö sekä aamu- että iltaruoan hyvällä halulla. Huh helpotus siitäkin.

On se jo palloleikkejä harrastanut siskonsa kanssa. Ekalla kerralla vähän jännitti ja heitin vain lyhyitä heittoja. Mutta kun Molly rakastaa raivoisaa taistelua pallosta, niin kyllä se sai sitä vihdoin ja viimein. Ja siskonsa tietysti myös.

                                                            Minun kainaloiseni

 Viimeksi mainitsin, että Greetta on menossa agilityn piirimestiksiin. Ei se kovin kummoisia ratoja tehnyt, kun oli taas jännitystä ilmassa, mutta medijoukkue sai pronssia. Greettakin oli joukkueessa.

                                                              Tässä on mitalityttö.

Greetta kävi myös Marjutin kanssa Hämeenlinnassa seniorimestaruuskisoissa. Ekalta radalta tulos, mutta toisella radalla harmittavasti loppupuolella ohjaajalta hävisi koira ja tuli hylky. Nollaa pukkasi siihen asti. Koska myös Marika ja schapendoes Tova olivat  samalla reissulla, meille tuli hoitoon pikkuschappe Lydi. Hyvin tulivat tytöt juttuun. Olivathan ne jo muutaman kerran aiemminkin tavanneet. Tuolloin Lydi oli vielä pieni, mutta nykyään se on jo paljon isompi kuin Molly.

Kesäkuussa iski helleaalto, joka kesti pitkään. Kävin ostamassa Mollylle kasteltavan viilennysliivin. On toiminut sillä erittäin hyvin. Greetallahan on froteeloimi, joka pysyy kosteana pitkään ja on Greetalle todella hyvä.

Juhannuksena mentiin ystävien kanssa mökille. Kivijärven rannalla oli kiva olla, varsinkin kun aurinko paistaa mökin kuistille vasta iltapäivällä. Ommeltiin Virven kanssa lakanasta suojaverho paistetta vastaan. Toimi erittäin hyvin. Käytiin myös juhannuksena keräämässä tien varrelta kaunis luonnonkukkakimppu ja tehtiin seppeleetkin itsellemme. Hupaisia kuvia tuli seppelpäisistä daameista. Niitä ei jaeta tänne.

Eräänä kuuman päivän hetkenä Molly otti nokoset kukkakimpun vieressä vesikupin päällä tukin varjossa. Oli varmaan ihan hyvä paikka.

Mökille hommattiin viime kesänä tulipaikka ja sen ääressä rannalla paisteltiin makkaraa. Eräät nelijalkaiset seurasivat silmä tarkkana toimistusta - ja hyvin toiveikkaina.

Aattona oli yötaivas todella kaunis ja saimme pitkään ihailla pilvien muuttumista oranssinkarvaisiksi.
Ja vesi heijasti sitä väriä hienosti.

                                                             Pikkukoira tunnelmoi laiturilla.

Jorma nukkui yöt teltassa, Virve tuvan puolella ja minä perähuoneessa. Vähän ahdasta oli välillä, mutta onneksi Greetta nukkui joko jalkopäässä tai lattialla.

           Molly on kaveri, joka seuraa mukana joka paikkaan. Myös ulkohuussiin. 😂¨

Sunnuntaina suunnattiin kohti kotia. Kun vielä alkujuhannuksesta yöt olivat viileät ja oli mukava nukkua, niin sunnuntaina oli jo luvassa lämpimiä öitä ja silloin on mökissä nukkuminen tukalaa.
Oli kyllä todella mukava juhannus.

Mollylla ovat treenit alkaneet. Rallya ollaan Kyllin kanssa tehty ominemme, mutta ohjatut toko-treenit ovat käynnistyneet ja mekin olemme ruvenneet Mollyn kanssa treenaamaan enemmän. Greettakin tekee rallya pyrkimyksenä mielentilan pysyminen rauhallisena. Välillä menee paremmin ja välillä ei.

Alla olevat kuvan Molly ekasta toko-treenistä sairasloman jälkeen. Vähän kesäterässä se oli, mutta paikkis sujui oikein kivasti.

Tässä viime viikon toko-treeniä Haminan hallilla.

Teimme myös esterataa matalilla hypyillä. Pitäisi olla vielä hitaampi vauhti, että Molly nostelisi kaikkia jalkojaan eikä pompauttaisi takajaloillaan yli.

Greetan kanssa yritettiin tehdä hiljaista kiertoa. Monta huutokiertoa tehtiin, mutta muutama vähän hiljaisempi. En tiedä, kisaanko enää ikinä tokoa Greetan kanssa, mutta treenata sen kanssa aion kyllä, jos vain pää kestää. Siis meillä kummallakin.

Greetaltahan puuttui yksi agilitynolla, jotta se saisi kaikki SM-kisoihin vaadittavat nollat kasaan. Hyppyratojen nolliahan sillä on yli tarpeen ja kaksi tuplanollaakin, mutta aginolla ei meinannut millään tulla. Kunnes viimein viime viikonlopun Pyhtään kisoissa Marjut sai taisteltua sen puuttuvan agilityratanollan ja niin sitä sitten ollaan koko konkkaronkka suuntaamassa Rovaniemelle elokuun lopussa. Minä ja Molly turisteina ja Marjut, Terra ja Greetta kisaamassa. Jännää.

Se on vielä mainitsematta, että Mollykin kävi kisaamassa. Epävirallisissa rally-kisoissa nimittäin. Eikä huonosti mennyt sekään. Jostain syystä Molly rallyssa kävelee hirveän hitaasti, vaikka normi hihnalenkillä tepsuttaa oikein reippaasti. Mutta selvittiin ja tulokseksi tuli 96 pistettä ja jaettu kolmas tila. Ei huono ensikertalaiselle. 

Sellainen asia vielä pitää kertoa, että Greetan mummo Windy nukkui pois 11.6. melkein kuudentoista vuoden ikäisenä. Suuri suru on omistajalla.

Voikukkakuvauksia ja kuulumisia

 Aloitetaan kuulumisista.

Mollyn nirsoilu jatkuu. Eilen aamulla käytiin vain ruokakupin edessä kääntymässä. Iltapäivällä Mollylle jo vähän maistuivat nappulat, mutta jäi vielä osa ruoasta syömättä. Illalla Greetan agitreenin jälkeen Molly meni istumaan kuppinsa viereen. Laitoin kupin ruoanjämineen lattialle. Ei kelvannut. Laitoin päälle märkäruokaa. Ei kelvannut. Lähistöllä norkoileva Greetta sai Mollyn ruoat ja Molly oli aika järkyttynyt. Laitoin kuppiin lisää märkäruokaa ja laskin kupin Mollyn eteen lattialle. Hirmuisella kiireellä se hotki ruoan. Puristelin pussin tyhjäksi kuppiin ja sekin annos meni. Jes! Aamulla taas kupin ruoka ei kelvannut, vaikka oli vähän herkkua päällä. Greetta sai syödä herkut ja Mollyn eteen loput. Se söi pikkuisen, mutta kuppiin jäi ruokaa, jonka Greetta sitten sai vetäistä mahaansa. Seuraava ateria sitten tarjotaan vasta myöhään illalla. Luulisi silloin maistuvan. Greetta paisuu kuin pullataikina, jos se saa joka kerta Mollyn ruoat. Siihen ei voi mennä. Pitää ehkä Mollyn kanssa toistaiseksi mennä yhden ruoan taktiikalla. Nimenomaan iltaruoan. 

Jaana kävi eilen hieromassa Mollyn. Hänhän hieroi sen juuri ennen toista operaatiota. Kroppa oli kyllä jumissa, mitä en ihmettele. Nimenomaan oikea puoli, joka on kompensoinut vasemman puolen heikkoutta. Jumit saatiin auki ja seuraava hieronta varattiin parin viikon päähän. Mollyn jalat ovat kyllä jo vankistuneet ja se kävelee jo vähän pitempiä kävelyjä ihan reippaasti. Mutta maltti on valttia. Kun tähän asti olen kantanut sen käytävän kahdeksan porrasta ylös ja alas, niin tällä viikolla se päätti itse ruveta menemään portaat. Vielä viikko sitten se istui portaiden eteen ja katsoi minuun, että kanna. Hyvin tiedosti, ettei kykene. Mutta nyt pystyy. Tämä kuntoutuminen on pitkä prosessi. 

Greettalla on nyt pari agi-kisaa lähiaikoina tiedossa. Ensi viikolla mennään Marjutin ja Greetan kanssa Helsinkiin iltakisaan. Minä kuskina ja Molly mukana turistina. Seuraavana viikonloppuna on piirimestaruuskisat. Greetta on sekä yksilö- että joukkue-kisassa. Haussa on se viimeinen agi-nolla, että saataisiin SM-kisa-nollat kasaan. Onneksi niitä voi metsästää heinäkuun loppuun asti, mutta olisi oikein ällöttävää, jos menee viime tippaan.

Sitten vähän voikukkakuvia. Kukat ovat nyt kauneimmillaan ja monena vuotena olen kuvannut koirat kerran kesässä voikukkien keskellä. Niinpä nytkin piti niin tehdä. Tässäpä tämän vuoden otokset.

                        Olen tyytyväinen kuviin. Ja kohtahan kukinta onkin ohi. Mission completed.

Edellinen yritelmä voikukkakuvista ei ollut hyvä. Oli kova valo. Mutta sainpa tämän kuvasarjan otettua. Mollykin juoksee. ( Ja molemmat näyttävät kieltään ekassa kuvassa. 😂)

Greetta kisaa ja Molly nirsoilee

Greetta on kisannut kahdessa kisassa sitten viime postauksen. Kotkan kisoissa olivat tulokset hyl-5-5 ja Agi-Kotkien kisoissa tuli enemmän virheitä ja yksi hylky. Jälkimmäisessä kisassa minä pilasin nollan, kun olin kuvaamassa kallion päällä ja Greetta sai minusta vainun. Se jäi haistelemaan ilmaa ja teki samalla kieltoja. Olipa ärsyttävää. Mutta vauhti on ollut kisoissa hyvä ja vaikka Agi-Kotkien kisat olivat ensimmäiset ulkokisat, eivät ne menoa haitanneet. Täytyy todeta, etteivät radat kummassakaan kisassa olleet mitenkään kivoja profiililtaan. Seuraavat kisat Greetalla lienevät piirimestaruuskisat Haminassa. Yksi agilitynolla tarvittaisiin, että Greetta pääsisi mukaan SM-kisoihin. Toivottavasti tulee pian eikä jää viime tippaan.

Mollyn jalat vankistuvat pikkuhiljaa. Se tekee jo vähän pitempiä kävelyitä ja vähemmän istahtaa kertomaan, että nyt ei jaksa. Mutta se on edelleen ollut huono syömään. Parina viime päivänä on pitänyt houkutella kaikella herkkulla, että edes jotain söisi. Se on hieman huolestuttavaa. Tänäänkin laitoin sille toiseen kuppiin piimää ja toiseen juustoa, mutta se tuli katsomaan, päätti että Ei kiitos ja poistui. Kakka on pari päivää ollut semilöysää, eli joku tilanne on suolistossa. Maitohappobakteereita pitäisi antaa, mutta minulla on vain jauhetta. Sille pitäisi saada ruokaan mukaan Omega3-öljyä ja glukosamiinia, mutta koska se ei syö kunnolla, nämä jäävät saamatta. Kävinkin tänään hakemassa Oiwalliselta eläinklinikalta Mollylle glukosamiini-tabletteja, jota voi työntää kurkkuun, jos ei itse suostu ottamaan. Mutta näköjään on tabletti hyvän makuinen, joten se menee kyllä. Ostin myös pennuille tarkoitettua purkkiruokaa, joka on kuulemma erittäin hyvän makuista. Sitä vähän tarjosin ja kyllä Molly sitä suostui maistelemaan. Kaveri vinkkasi myös Promax-pastasta, joka truutataan ruiskulla suuhun, ja sitä pitää käydä hankkimassa, että saadaan sitä maitohappobakteeristoakin. Voi huokaus sentään!

Mutta toukokuun viime päivät ovat olleet tosi kauniita. Jokipuistossa ollaan käyty ihailemassa kirsikankukkia. Aina ne ovat yhtä ilahduttavan ihania.

Mollyn syömis- ja polvikuulumiset

 Nyt on kulunut viikko toisen polven operaatiosta. Kävely on vankistunut.

 

Välillä Molly istahtaa lepäämään, mutta jatkaa sitten matkaa. Pitkiä kävelyjä ei tehdä. Sen verran kävellään, että vähän saa  pikkukoira nuuskutella menemään ja saa tehtyä hätänsä. 

Metacamin antamisen lopetin lauantaihin. Mutta en ole varma, oliko se varsinainen syy syömättömyyteen ja mahan löysyyteen. Nimittäin pikkuneidillä oli juuri parhaat päivät juoksussa ja sekin saattoi vaikuttaa oloon mahassa. Nyt pari päivää on taas ruoka alkanut maittaa. Tänä aamuna ekaa kertaa maittoivat myös kupissa olevat nappulat. Toki herkkujakin on mukana. Molly ensin kävi matolle makaamaan. ( Olen laittanut ruokapaikalle maton, etteivät jalat liukastele.)  Kävin antamassa suuhun pienen palan juustoa kupista. Se söi sen. Sitten annoin Greetalle sen ruokakupin ja rupesin laittamaan kahvia. Hetken katseltuaan Molly kävi syömään. Jossain vaiheessa se kävi huilaamaan, mutta sitten taas palasi kupille ja kuppi tyhjeni. Huh helpotus. Se vaiva lienee voitettu. Kakkakin oli normaalin näköistä.
Nyt vielä toinen viikko ja saadaan tikit pois - ja sitä myöten puku. Kuitenkin on lämpimät ilmat tulossa. Silloin ei tarvita pukua. Hyvin on harmaa haalari pelittänyt, kun ratkoin resorit auki. Koivet on helpompi pujottaa lahkeisiin. 

Vielä viisi viikkoa ja sitten ei tarvitse jarrutella ainakaan niin paljon. Oikean jalan polvileikkaus täytti tänään kuusi viikkoa, joten sillä jo saisi mennäkin. Hyvä, että sekin tässä samalla vielä vankistuu.

Mollyn polven kuulumiset - ja vähän Greetankin kuulumisia

Molly on jo ruvennut vähän varaamaan leikatullekin jalalle. Se kävelee ulkona vain pieniä pätkiä ja huilaa välillä. Selkeästi, kun myös oikea jalka on vielä vaiheessa, niin käveleminen ei ole niin yksinkertaista. Kun oli terve vasen käytössä, se kinkkasi menemään reipasta vauhtia. Mutta toisaalta hyvä, ettei innostu. Ehtii se parempikin jalka kuntoutua. 

Jo ekana iltana Molly pissasi ulos. Kakkaa sain odotella keskiviikkoaamuun. Sen jälkeen on kakka tullut ihan ok. Ruoka on maistunut vähän huonosti. Herkut kyllä kelpaavat. Molly istuu ruokakupin ääressä, eikä ala syödä. Mutta siinäkin suhteessa jo vähän näkyy valoa tunnelin pässä. Olen laittanut kuppiin eri ruokaa, oikein herkkua. Kypsytin pannulla maustamattomia broilersuikaleita ja ai että on namia. Tänään lisäsi mukaan myös mahapyörykän. Sen tehtävänä olisi hoitaa koiran vatsaa, kun en tiedä, onko sillä maha kipeä vai mistä johtui syömättömyys.  Molly on aina ollut hyvä syömään. Uskon, että kun kuntoutuu ja saa enemmän liikuntaa, niin ruokakin maittaa. Nyt sen liikkuminen ulkona on hyvin minimaalista ja sisälläkään se ei kauheasti liiku. Eli ei kuluta energiaa eikä siis tule nälkä.

Illalla se jää karvaopetiin lattialle nukkumaan, mutta jossain vaiheessa se ilmestyy sängyn viereen. Havahdun ja nostan se viereen. Siinä se nukkuu aamuun asti.

Olen pitänyt Mollyn päällä sitä harmaata haalaria, joka peittää polven paremmin. Näin se voi olla ilman kauluria. Sillä on juoksut ja se nuolee pimpsaansa tämän tästä. Ei ole housuja, mutta ei tule sotkuakaan. Kaikki vaivat osuivat harmittavasti päällekkäin. Mutta ensi viikolla tulee juoksun alkamisesta kaksi viikkoa. Sitten alkaa juoksuvuoto hiljalleen vähentyä onneksi.

Greetan kanssa ollaan tehty ihan hyvä aamulenkki kahdestaan joka aamu. Kun pikkuneiti on seitsemän jälkeen hereillä ja ilmoittaa, että pissalle pitää päästä, pääseen Greettakin sen jälkeen omalle lenkilleen. Molly saa hyvää yksinoloharjoitusta. Se löyyy yleensä eteisestä makaamasta, kun tullaan kotiin. Minulla on mukana nameja ja Greetta seuraa välillä oikein hyvässä kontaktissa oikealla tai vasemmalla puolella. Ollaan tehty rallyjuttujakin matkalla. Ihmistenkin ohi päästään oikein hyvin namin kanssa. Mutta eräänä aamuna lähti pihalta pupu ja heti kohta toinen, joten silloin lähti Greetalla  lapasesta. 

Meidän piti mennä huomenna lauantaina Porvooseen, jossa Marjut olisi kisannut Greetan ja Terran kanssa, mutta Marjutille tuli oksennustauti, ja kisamatka peruuntui. Pitää keksiä huomenna jotain mukavaa. Kuulin äsken, että meidän alueella on joku pikkuchihu kuollut syötyään rotanmyrkksyötin. Täällä on siis joku sairas tyyppi, joka tällaista tekee. Pitää pitää silmät todella tarkkaan auki. Molly onneksi käy tällä herkellä  hädät tekemässä meidän talon päädyssä, ja Greettakin on kiinnostuneempi nameista kuin hajuista. Päiväretki tehdään muualle. Jatkamme tätä.

Mollyn polvioperaatio on tehty

 Nimittäin sen vasemman polven. 

Lähdettiin aamulla puoli seitsemän jälkeen ulkoilemaan hallin metsätielle ja lähdettiin koko rimpparemmi ajelemaan kohti Sipoota. Sain pitää Mollya sylissä, kun se oli saanut rauhoituslääkkeen ja se olikin suloisesti kiepillä sylissä. Sitten Molly vaihtoi syliä ja minä lähdin Greetan kanssa kotiin,. Pysähdyttiin Jylpyn kentällä vähän palloilemassa. 

Eipä sitä osaa mitään järkevää tehdä, kun tietää, että joskus kahdentoista jälkeen tulee ilmoitus Mollyn noutamisesta. Käytiin Greetan kanssa kävelemässä sentään. 

Lähellä yhtä tuli soitto. Molly oli heräämässä.  Eikun menoksi. Greetta sai jäädä kotiin lepäämään.

Mollylta oltiin poistamassa kanyylia, kun menin. Se oli aika pöpperössä - ja on vielä tälläkin hetkellä klo 17.15. Vein sen autoon ja maksoin laskun. Kun eläinlääkäri oli leikkauksessa, luvattiin, että hän soittaa minulle, kun halusin kysellä jatkosta.

Kohtia kotiin tultuani Morelius soittikin. Hän kertoi, että leikkaus sujui hyvin samantyyppisesti kuin oikeankin jalan operaatio. Polvirustoon ei puututtu, vaan polvi kiinnitettiin vähän eri kulmaan kuin aiemmin. Kuulemma ensin leikattu polvi oli oikein napakka. Kyselin, että miten elämä kuuden viikon jälkeen jatkuu.  Hän sanoi, että rauhallisesti saa liikunta lisääntyä ja sitten saa elää ihan normaalia elämää.
Se oli oikein hyvä uutinen. 

Jaksetaan vielä tämä toipumisrupeama. 

Kaiken huolen Mollysta ja kahden Sipooseen ja takaisin ajon jälkeen  olen aivan naatti. Huomenna jo pirteämpi.

Greetta kävi rally-kisassa - ja vielä rally-treenissä samana päivänä

 Haminassa oli rally-kisa. Vaikka jo olin vannonut, ettei enää mennä kisaamaan, niin mentiin kuitenkin. Ollaan kokeiltu uusia juttuja ja sain vinkin Sporttirakista Kristan Karhun vinkkivideosta koiran rauhoittamisesta. Eli summa summarum, lähdettiin kokeilemaan.  

Mentiin hyvissä ajoin halliin ja vain käveltiin hallin takaosassa pitkän ja hartaasti hiljaa. Myös odottelupaikalla vain käveltiin. Suunnitelmissa oli tehdä rataa ripeästi kävellen ( koska se on auttanut treeneissä äänen suhteen), mutta radan kyltit olivat niin lähekkäin, ettei ripeä kävely onnistunut kuin spiraalissa, jossa Greetta oli hiljaa.

Rata oli tämän näköinen.

Sarjahypyssä oli vain kaksi hyppyä, kun hallin koko oli  pieni. Rata oli kaiken kaikkiaan ihan kiva. Vasemmalla peruutus ei ole meidän vahvuus, mutta muuten ei pitänyt olla mitään hirveää, riippuen koiran fiiliksestä tietenkin. Yllätyksekseni ongelmiksi muodostuivat ääntelyn lisäksi edessä puolen vaihto, jonka Greetta osaa mainiosti, samoin kuin jalkojen välistä puolen vaihto, jonka se osaa myös hyvin. Molemmat uusin, mutta edessä puolen vaihto meni silti päin honkia. 

Tässä video. 

                                                               Ja tuloslappu.

Me saimme tuloksen. 75 pistettä. Nyt sitten tarvittaisiin enää yksi tulos, niin Greetta saisi RTK4 koulutustunnuksen. Valioksi sitä on turha haaveilla. Ei se siihen tuolla viritystilalla ikinä pysty. Mutta koulari olisi oikein kiva juttu. Ajastinkin kotona paikkakyselyn Kouvolan kisaan toukokuun lopussa.

Sitten mentiin kotiin huilaamaan. Neljältä alkoi Maijun rally-koulutus ja hän oli järjestänyt hauskan - ja opettavaisen rallytehtäväradan. Ensin opiskeltiin tehtävät yksitellen. Meille hyödyllisin oli edessä sivuttain meno. Sen harjoittelemista jatkamme. Hauskin - ja turhin -tehtävä oli keilojen kaato. Greetta älysi sen yllättävän hyvin, vaikka vähän noudoksi menikin. Kaiken kaikkiaan, vaikka sillä kierroksia olikin ja vähän ääntä, niin videoltakin näki, että sillä oli tosi hauskaa.

Huomenna sitten on Mollyn toisen polven operaatio. Toivotaan, että kaikki menee hyvin. Pitkälle kesäkuuhun mennään, ennenkuin Molly saa liikkua vapaasti ilman rajoituksia.