No höh - ja talven ihmemaa

Kerkesihän sitä yhden päivän olla ilahtunut terveestä mummokoirasta. Iltayöstä ja yöllä Saaga halusi useamman kerran pissalle. Kolmen jälkeen nukuttiin sitten ihan tyytyväisinä. Aamulenkillä näin, että Saagan pissassa oli verta. Se lenkki loppui lyhyeen ja palasimme kotiin soittamaan eläinlääkärille Anjalaan. Sain kehotuksen ottaa pissanäyte ja tuoda se, jotta voidaan ottaa pikanäyte ja viljellä myös.
Ensimmäinen yritys isolla purkin kannella epäonnistui. Saaga meni pissalle sen verran syvään lumeen, että kun työnsin kannen sen pyllyn alle, siihen tuli pissan lisäksi lunta. Sitten odoteltiin tunnin verran ja tehtiin uusi yritys. Nyt saattelin Saagan tien toiseen reunaan, jossa oli aurattu ja sain kun sainkin pissaa, jonka kiireesti purkitin. Lähdettiin saman tien koko komppania ajelemaan Anjalaan pöpperöistä tietä, mutta jumalaisia maisemia sivumennen katsellen. Nyt on niin kaunista joka paikassa.

Pikatestissä stiksissä näkyi verta ja tulehdusta, joten Saaga sai saman tien pillerit mukaan. Ei ollut kallis keikka, vähän päälle 60 euroa koko juttu. Jos viljellyssä näytteessä näkyy jotain erikoista, tulee uusi lääke, mutta silti annettiin lääke mukaan, ettei koira joudu turhaan kärvistelemään vielä vuorokautta. Jo parkkipaikalla tungin tabletin suuhun ja tilanne on rauhoittunut ihan selvästi jo näin nopeasti. Saagalla ei juuri virtsiittejä ole ollut, joten toivon, ettei tämän jälkeen tulekaan. Sain Heiniltä hyvän vinkin aineesta, jota voi laittaa ruokaan ja joka ehkäisee virtsiittejä. Pitääpä käydä ostamassa.

Hetken huokaistiin kotona ja sitten lähdettiin ajelemaan Kotkan saarelle Sapokan puistoon oikein kamera kourassa, kun niin syyhytti näitä lumi-ihanuuksia kuvaamaan ja Sapokassa puita riittää.
Tässäpä saldoa siltä reissulta ja muutama muukin kuva.

Terveystuloksia ja kaukokäskyjä

Saagan kanssa käytiin eilen kontrolliverikokeissa, kun kilpparilääkkeen alkamisen jälkeen ei olla niissä käyty. Tulokset tulivat tänään ja ne näyttivät kaikin puolin oikein hyviltä. Afos on hiukan yli ylärajan, mutta Anna-Maijan mukaan vanhoilla koirilla voi näin olla, ja onhan Saagalla myös melkoinen lääkeannos päivittäin, joten maksa reagoi myös siihen. Mutta arvo on vain vähän yli ja se toinen maksa-arvo ihan viitekehyksissä, joten en ole huolissani. Ihanaa, että Movet vastaa pian. Nimittäin ennen vastauksia olin huolissani joka tapauksessa. Seuraavan kerran mennään verikokeisiin vasta huhtikuussa.

Herkillä olen tällä hetkellä kaikesta, sillä päätin alkaa tehdä viime vuodesta valokuvakirjaa. Kaverin ulkoinen kovalevy hajosi ja kymmeneltä vuodelta kuvat katosivat, kun niitä ei saatu palautettua. Itselläkin on useampi ulkoinen täynnä kuvia ja albumeja ei enää ole tullut tehtyä. Nyt päätin, että joka vuodesta pitää tehdä valokuvakirja, että edes jotain on tallella, jos jotain saattuu. Sattumalta vuosi 2018 sisältää paljon kipeitä asioita, Friidan kuoleman ensin ja sitten isän kuoleman. Ne varjostavat koko vuoden muiston ja jokainen kuvien selailu saa kyyneleet vuotamaan. Mutta samalla surutyötä. Friidasta aion myös tehdä oman kirjansa, mutta se vaatii jo aika tavalla kovalevyjen selausta ja valikontia. Ensin tämä vuosikirja. Ja sitten on tarpeen alkaa jo tämän vuoden parhaita paloja keräämään kansioon, että ensi vuonna on kirjan teko helpompaa.

Greetan kanssa aloitettiin tällä viikolla kaukokäskyjen treenaus ihan kunnolla. Voittajaluokan vaihdot ovat ihan alkutekijöissä. Greetalla on vilkkaat jalat ja halu ennakoida, joten tulee olemaan haasteellista näin aluksi, ennenkuin se oppii, että liike on aika rauhallisen mielentilan liike. Saagankin kanssa tehtiin samalla kaukokäskyjä. Vaikkei se kuule kunnolla, niin käsihuidonnat se kyllä osaa ja kun namia on tarjolla, niin hyvin mielellään sekin kakeja tekee. Ennakoiden sekin välillä, kun on innoissaan. Otin videolle meidän aamutreeniä. Tältä se näytti:

Hyvää uutta vuotta

Niin meni joulu ja uusivuosikin.

Tammikuu alkoi melkoisessa lumimyräkässä, mutta silti käytiin tänä aamuna hallilla vähän agiliitämässä Greetan kanssa, ja Marikan ja koirien kanssa hyvällä metsälenkillä, jolla Greetta sai purkaa kertyneitä energioitaan oikein kunnolla.  Tänään olen myös maksanut agilitylisenssin ja palveluskoiralisenssin sekä osallistumismaksun Viretilan hallinta-luennolle. Sinne meni kiitettävä summa rahaa koirajuttuihin. Niin, ja varasin minä Saagalle eläinlääkäriajankin kontrolliverikokeita varten eli saa mummukin osansa minun varoistani. Illan suussa ennen toko-treeniä menen tutustumaan Eläinkoulutus Taiton uuteen halliin, sillä rally-porukan kanssa ollaan tammi-maaliskuuksi varattu sunnuntai-illoiksi kyseinen tila kahden tunnin treeniä varten. Joka toinen viikko treenaavat alemmat ja joka toinen ylemmät luokat. Kiva saada treenata säännöllisesti ja lämpöisissä sisätiloissa tämän pahin pakkasaika. Ja kun tulee treenattua, tulee myös ehkä lähdettyä kisaamaankin ja testaamaan voittaja-rallyn taitoja, nyt kun lisenssikin on hommattu.

Joulu meni rauhallisesti, mutta haikeissa tunnelmissa. Lähes aina olen lähtenyt viettämään joulua vanhempieni kanssa, viime vuosina isän kanssa. Nyt isän kuoleman jälkeen pitää opetella viettämään ihan omaa joulua. Isää oli kyllä kova ikävä edelleen - ja niin oli Friidaakin, joka olisi 29.päivä täyttänyt yhdeksän vuotta.  Minun rakas ystäväni 💕💔  Aina se vain sattuu, kun sitä muistelee, koska se lähti niin yllättäen ja ihan liian varhain.

Vuoden vaihtuminen oli Greetalle aika vaikea juttu. Aikaisempina vuosina se on lähinnä kuunnellut paukkuja, mutta tänä vuonna se vaelteli hermostuneena välillä ja haukahteli, kun joku isompi paukku kuului. Se hyppäsi tämän tästä syliin turvaan ja kohta taas jatkoi vaellusta. Välillä se makasi ja kuunteli. Saaga, joka ei ole ikinä paukkuihin reagoinut, ei reagoinut nytkään. Toki sen kuulokin on huono, joten vielä vähemmän se vanhana kuulee mitään tuollaista. Se kuorsasi tyytyväisenä sohvalla. Saagan malli ei ollut Greetalle riittävä rauhoite ollenkaan. Mietin, että ensi vuonna voisin kokeilla Sileo-geeliä, joka on suunniteltu ääniherkille koirille rauhoitteeksi. Olisi kiva, että pikkukoiralla olisi hyvä olla.

Ennen uutta vuotta kävimme Kyllin ja Helin kanssa Jessica Svanljungin koulutuksessa Sipoossa. Keskustelimme äänen käytöstä. Sain tukea omille toimilleni ja lisäksi vahvistusta sille, että myös liikkeiden välit pitää ottaa tosi tarkasti, ettei koira pääse taakseni kuikuilemaan  ja kehittämään kierroksia. Meillä on vuoden alussa kolme kertaa lisää Jessican koulutusta Strömforsissa. Oikein hyvä juttu.

Yhtenä joulun välipäivänä paistoi aurinko ihanasti ja käytiin Katariinan meripuistossa, jossa oli paljon kansaa ja koiria - ja kova tuuli. Kaksi kuvaa sieltä. Sitten ajeltiin hallin pihalle ja Greetta sai leikkiä pallolla. Geelipallo on nykyään pop. Neljäs kuva on Saaga Trafalgarin leijona-asennossaan lempipaikallaan sohvalla.

Rauhaisaa Joulun aikaa

Neljä yötä jouluun on, laskin aivan itse äsken...

Hyvää Lucian päivää

Tästä sitä lähdetään kohti valoisampia aikoja.
(Huomaa, että Saaga on eilen saanut siistimmän naaman - ja sai se tänään pedikyyrinkin.)

Kohti joulua

Mitäpä meille. Ei mitään ihmeitä ole tapahtunut tässä vuoden loppua kohti mennessä.

Saaga on ollut ihan oma itsensä. Dosetissa on aamuksi neljä Florinefia, yksi kilpparilääke, 1/4 kortisoni ja illalla sama setti muuten paitsi kortisonin tilalla vitamiinipilleri. Se viettää rauhaisaa mummelikoiran elämää, eikä suuresti hötkyile tai hermoile. Ihan iloinen heppu. Ja koska kuulo on huono, se nukkuu makeita unia muusta välittämättä. Sanoisin, että sen elämä on ihan hyvää.

Greetan kanssa ollaan käyty nose work-kurssilla, josta on jäljellä yksi kerta. Greetta on nenän käytössä varsin hyvä. Se älyää nopeasti, mitä siltä halutaan ja toimii järkevästi. Viime kerralla alkoi jo olla kierroksilla, joten alkoi piipata ( yllätyyys), joten siihen pitää puuttua. Mutta tykkää kovasti. Tilasinkin meille joululahjaksi nose work-setin, jossa on kaikki kolme hajua, purkkeja ja putkia, jos vaikka kovastikin innostuttaisiin treenaamaan.

Tokossa ollaan alettu treenata kaukokäskyjä. Greetalla on eläväiset takajalat, joten siinä pitää olla tosi tarkkana, ettei palkkaa siitä. Tässä vaiheessa olen ihan koiran lähellä, jotta näen, että menee oikein. Eilen toko-treeneissä tehtiin taas tunnaria nauhojen kera. Viimeinen tunnari oli sellainen, että nauha oli myös väärien päällä. Niin se vain Greetta sen oikean sieltä toi, vaikka huomasi ja haisteli muitakin. Lisäksi treenattiin hyppynoutoa, vuoroin puukapulalla ja vuoroin metskulla. Kyllä se metskukin tulee hypyn kautta haettuna ja tuotuna, mutta edelleen se on aika ällöttävä. Tuotava on silti. Ruutua ei oltu tehty aikohin, joten Greetta hakeutui ruudun oikeaan laitaan. Siis alusta pitää olla ruudussa markkeeraamassa oikeaa kohtaa. Tein useita sellaisia lähetyksiä, että koira jäi vain seisomaan ja kävin palkkaamassa siitä. Vähän on Geellä taipumus mätkähtää omin luvin alas, kun tietää, että kohta se on tulossa. Muutama kerta tehtiin ruudussa voittajatreenin kuvio ja se ei tuota ongelmaa.

Paikkiksessa oli myös toisen ryhmän koirat eli vierasta väkeä. Koirat olivat piirissä. Se ei ollut ongelma, mutta kun liikkuri alkoi vetää ääntelevää lelukoiraa maassa, se oli Greetalle liikaa. Kaksi kertaa piti palauttaa paikoilleen. Sitten se pysyi kun kehuin kauempaa sitä. Paha paikka selvästikin, kun pikkukoira ei ymmärrä, mikä ihme piippari.

Lunta on aivan nimeksi täällä etelärannikolla. Yhtenä päivänä lensin selälleni koirien aamulenkillä pihalta lähtiessäni. Onneksi selvisin säikähdyksellä ja lihaskivuilla. Eli Icebugit tai muut piikit kenkiin. Toivotaan valkoista joulua.

                                          Mun rakkaat - ja BackOnTrack

Ai niin, kävi meillä herravieraitakin. Nuori Kelpo-westie tuli meille vierailemaan. Nuoren herran tapaan muutama automaattiinen pissiliri tuli tyttötaloudessa, mutta ei mitään katastrofeja muuten.
Greetta oli sitä mieltä, ettei liian lähelle tulla, vaikka Kelpo yritti innostaa leikkiin. Tyypillistä Greettaa, joka on huono leikkimään kenenkään kanssa. Saaga oli ystävällisen välinpitämätön. Onhan näitä jo niin paljon nähty, näitä nuoria. Kun Kelpon emäntä meni vessaan, Kelpo käytti tilaisuutta hyväkseen katsoakseen, mitä oli pöydässä tarjolla.

-Hmm! Maistuis varmaan mullekin.

Ja otettiin me perinteinen sohvaposekin. Greetan ilme kertoo poika-allergiasta. :-D

Blondit