Saaga on ollut ihan oma itsensä. Dosetissa on aamuksi neljä Florinefia, yksi kilpparilääke, 1/4 kortisoni ja illalla sama setti muuten paitsi kortisonin tilalla vitamiinipilleri. Se viettää rauhaisaa mummelikoiran elämää, eikä suuresti hötkyile tai hermoile. Ihan iloinen heppu. Ja koska kuulo on huono, se nukkuu makeita unia muusta välittämättä. Sanoisin, että sen elämä on ihan hyvää.
Greetan kanssa ollaan käyty nose work-kurssilla, josta on jäljellä yksi kerta. Greetta on nenän käytössä varsin hyvä. Se älyää nopeasti, mitä siltä halutaan ja toimii järkevästi. Viime kerralla alkoi jo olla kierroksilla, joten alkoi piipata ( yllätyyys), joten siihen pitää puuttua. Mutta tykkää kovasti. Tilasinkin meille joululahjaksi nose work-setin, jossa on kaikki kolme hajua, purkkeja ja putkia, jos vaikka kovastikin innostuttaisiin treenaamaan.
Tokossa ollaan alettu treenata kaukokäskyjä. Greetalla on eläväiset takajalat, joten siinä pitää olla tosi tarkkana, ettei palkkaa siitä. Tässä vaiheessa olen ihan koiran lähellä, jotta näen, että menee oikein. Eilen toko-treeneissä tehtiin taas tunnaria nauhojen kera. Viimeinen tunnari oli sellainen, että nauha oli myös väärien päällä. Niin se vain Greetta sen oikean sieltä toi, vaikka huomasi ja haisteli muitakin. Lisäksi treenattiin hyppynoutoa, vuoroin puukapulalla ja vuoroin metskulla. Kyllä se metskukin tulee hypyn kautta haettuna ja tuotuna, mutta edelleen se on aika ällöttävä. Tuotava on silti. Ruutua ei oltu tehty aikohin, joten Greetta hakeutui ruudun oikeaan laitaan. Siis alusta pitää olla ruudussa markkeeraamassa oikeaa kohtaa. Tein useita sellaisia lähetyksiä, että koira jäi vain seisomaan ja kävin palkkaamassa siitä. Vähän on Geellä taipumus mätkähtää omin luvin alas, kun tietää, että kohta se on tulossa. Muutama kerta tehtiin ruudussa voittajatreenin kuvio ja se ei tuota ongelmaa.
Paikkiksessa oli myös toisen ryhmän koirat eli vierasta väkeä. Koirat olivat piirissä. Se ei ollut ongelma, mutta kun liikkuri alkoi vetää ääntelevää lelukoiraa maassa, se oli Greetalle liikaa. Kaksi kertaa piti palauttaa paikoilleen. Sitten se pysyi kun kehuin kauempaa sitä. Paha paikka selvästikin, kun pikkukoira ei ymmärrä, mikä ihme piippari.
Lunta on aivan nimeksi täällä etelärannikolla. Yhtenä päivänä lensin selälleni koirien aamulenkillä pihalta lähtiessäni. Onneksi selvisin säikähdyksellä ja lihaskivuilla. Eli Icebugit tai muut piikit kenkiin. Toivotaan valkoista joulua.
Ai niin, kävi meillä herravieraitakin. Nuori Kelpo-westie tuli meille vierailemaan. Nuoren herran tapaan muutama automaattiinen pissiliri tuli tyttötaloudessa, mutta ei mitään katastrofeja muuten.
Greetta oli sitä mieltä, ettei liian lähelle tulla, vaikka Kelpo yritti innostaa leikkiin. Tyypillistä Greettaa, joka on huono leikkimään kenenkään kanssa. Saaga oli ystävällisen välinpitämätön. Onhan näitä jo niin paljon nähty, näitä nuoria. Kun Kelpon emäntä meni vessaan, Kelpo käytti tilaisuutta hyväkseen katsoakseen, mitä oli pöydässä tarjolla.
-Hmm! Maistuis varmaan mullekin.
Ja otettiin me perinteinen sohvaposekin. Greetan ilme kertoo poika-allergiasta. :-D
Blondit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti