Saaga kävi verikokeissa. Sen maksa- ja munuaisarvot ovat jo ihan hyvät, mutta urea oli vähän koholla. Eläinlääkäri lähetti Movetiin verinäytteen, josta tutkittiin kortisoliarvo. Se oli jo viitearvojen sisällä, matala, mutta kuitenkin. Koska viikonloppuna Saaga oksensi muutaman kerran, vaikkei maha muuten ollut löröllä tai mitään, ja koska urea oli koholla, Saagan Florinef-annosta nostettiin yhdellä tabletilla. Eli nyt se saa neljä nappia päivässä plus puolikkaan kortisonin. Kuukauden päästä otetaan taas uusi verikoe. Toin Lappeenrannasta äidin vanhan lääkedosetin. Siihen saa mahtumaan viikon lääkkeet ja joka päivälle on neljä lokeroa. Älyttömän kätevä ladata valmiiksi koko satsi ja sitten jakaa pitkin viikkoa. Aamuisin Saaga saa vitamiinipillerin selän välilevypullistuman takia. Sitten aamulokerossa on se kortisoni ja Florinefit. Iltalääkkeenä vain Florinef. Helppoa eikä tarvitse muistaa, onko antanut lääkkeet vai ei.
Huomenna sitten menee Greetta sterilointioperaatioon. Käytiin tänään Eija-kasvattajan kanssa hallilla treenailemassa agilitya. Samalla sain Sabin leikkauspuvun Greetalle lainaan. Greetta meni aivan hulluna ja sen kanssa täytyy treenikerrat pitää lyhyinä, kun se ei tunne rajojaan vaan painaisi varmaan tainnoksiin asti. Kyllä me aina vähän edistytään. Greetta oppii jo irtoilemaan ja minä opin ohjailemaan. Tänä iltana on pikkuneidillä pesupäivä, sillä kun se menee ulkoilukostean turkin kanssa räkä rinnuksilla kivituhkakentällä, se on aivan kuorrutettu, kun hallista ulos mennään jäähdyttelemään. Osa kivituhkasta jää lumeen, mutta ihan kiitettävästi sitä turkkiinkin jää. Nyt sitten on kuukauden tauko lajista, joten täytyy kehittää pikkuneidille aivojumppaa. Pallokone voi olla kova sana. Se, mikä on mielenkiintoisinta, on, että vaikuttaako sterilointi Greetan luonteeseen missään suhteessa. Eli ovatko hormonit moottori vai eivät. Tätä jäämme seuraamaan.
Greetan kanssa ollaan harjoiteltu tunnistusnoutoa. Tuolla luonteella nenän käyttö ei ole itsestään selvyys, mutta pikku hiljaa on jo vähän malttiakin alkanut löytyä.
Tässä videossa kimara Greetan lähiajan puuhailuista. Agilityssa olen edelleen jälkijunassa ja koira esim.putkesta tullessa ei kuuntele käskyjä vaan tulee komentamaan minua. Mutta koska meillä ei ole tavoitteita, niin treenataan vähän kerrallaan lisää. Tokossa meillä on tavoitteena loppukeväästä korkata avoin luokka, joten sitä sitten treenataan säännöllisesti.
Hauska heppu tuo Greetta!
Puolessa välissä helmikuuta se steriloidaan. Sen vaikutuksia pääkoppaan jään mielenkiinnolla odottamaan.
Yhtään ei ole huvittanut päivittää blogia, vaikka kaikkea pientä ollaan puuhailtukin.Ei olla kisattu mutta jotain treeniä ollaan tehty tämän tästä.
Aloitetaan kuitenkin Saagasta.
Saaga oksenteli joulun alla ja joulun jälkeen. Mentiin uuden vuoden alla verikokeisiin. Peruskokeiden lisäksi otettiin myös kilpirauhaskoe. Tulokset tulivat muutaman päivän päästä. Maksa-, munuais- ja urea-arvot olivat koholla. Kilpparitulos oli raja-arvo. Varsinaiset hormoniarvot olivat toinen ylhäällä ja toinen alkaalla, mutta rajojen sisällä. Kolmas arvo oli koholla ja lääkäri sanoi, että kilpirauhanen joutuu tekemään kovasti töitä pitääkseen arvot kohdallaan ja siksi oli tämä korkea arvo. Kilpparia on siis syytä seurata. Seuraava verikoe oli sitten kahden viikon päästä. Lääkäri sanoi, että seurataan ja katsotaan, muuttuuko itsestään paremmaksi. Eli olisiko joku tilapäinen tila vain ollut elimistössä. Saaga sai pahoinvointilääkkeen mukaan. Halusin myös Addison-kokeen sinne kahden viikon päähän ja lääkäri oli tuloksien myötä ihan myötämielinen sillekin testille. Joten taas tyhjin mahoin Saaga lähti lääkärille parin viikon kuluttua. Addison -testi on kaksiosainen. Diagnoosi varmistetaan tekemällä ACTH –rasituskokeella. Tulos on positiivinen joskoiran peruskortisoliarvo on alhainen ja se ei nouse ACTH hormonin annostelun vaikutuksesta. Eli ensin yksi verikoe, sitten laitetaan hormonia, odotetaan puolitoista tuntia ja otetaan toinen verikoe. Lisäksi Saagalta otettiin se sama perussetti, josta näkyivät maksan, munuaisten ja muiden toiminta. Perusverikokeiden tulos oli positiivinen. Maksa-arvo oli jo lähellä normaalia, munuaisarvo ihan ok ja urea-arvo myös. Kalium oli edelleen hiukan matala. Parin päivän päästä tuli myös Addison-tulos. Joka oli positiivinen. Mikä on Addisonin tauti?
Lisämunuaisen kuorikerroksen vajaatoiminta eli Addisonin tauti on nuorilla ja keski-ikäisillä koirilla esiintyvä suhteellisen harvinainen sairaus. Tauti on nartuilla kaksi kertaa uroksia yleisempää. Tyypillisinä oireina on epämääräisen oksentelu- ja ripulijaksot, ruokahaluttomuus ja väsymys.
Eli Saaga on aika vanha Addison-tapaus. Onni, että tiedän taudista ja pyysin testin, koska jos sitä ei olisi diagnosoitu, olisi voinut tulla Addison-kriisi, joka on koiralle hengenvaarallinen tila. Kun saatiin ajoissa kiinni, voi olettaa, että lissämunuaisen kuorikerros vielä jollain tasolla toimii. Loppuelämän lääkityksen Saaga kyllä sai. Koska oireet ovat noin epämääräiset, ei tautia helposti älyä taudiksi. Saagan oksentelun takia mentiin lääkäriin. Se,että siitä oli tullut sylikoira, joka hakeutui lähelle usein sohvalla, oli jotain uutta ja vaikkei koira näyttänyt kipeältä missään suhteessa, soitti pieni kello takaraivossa, että josko sittenkin sillä on jotain vialla. Diagnoosi oli kuitenkin helpotus. Tauti on lääkkeillä hoidettavissa. Veriarvoja seurataan ja lääkemäärää säädellään sen mukaan. Helpotus siksi, että kun kuulin niistä maksa- ja munuaisarvoista, olin jo varma, että Saagan elämän loppu häämötti. Kun näin ei ollutkaan, oli se suuri helpotus. Koira on vasta reilut kymmenen vuotta. Vielä on elämää jäljellä. Ja on siitä virkeämpi tullut lääkinnän myötä kyllä. Ei nyt mikään raketti, mutta iloisempi. Ensi viikolla mennään verikokeeseen. Katsotaan, missä mennään.
Eivät ole maisemat juhlapäivänä tuollaiset, kun tänään rysähti tänne etelään ensilumi oikein kunnolla. Greetta sai syntymäpäivälahjaksi Saijan hieronnan ( saivat muutkin isot). Tällä kertaa Gee ei enää ollut yhtä juntturassa kuin kuukausi sitten. Saagakin oli oikein hyvä ja Friidalla vain sellaisia jumeja, joita sai kuitenkin auki. Kaikille on varattu joulukuulle uusi hieronta-aika.
Pikkuneidin juoksut loppuivat ja huomenna yritetään vähän käydä agsaamassa hallilla, sillä ilmoitin Greetan kahteen kisaan Lappeenrannan agikisoihin. Voi olla, että meno on ihan hirveää hurlumheitä, mutta saapahan pieni taas nauttia täysin rinnoin agiliitelystä pitkästä aikaa.
Onnea, sisko ja veljet syntymäpäivän johdosta. Windydreamsiin syntyi Sabille sunnuntaina seitsemän pentua, joten Greetalla on nyt 3 pikkusiskoa ja 4 pikkuveljeä. Ja Greetta taas helmikuussa steriloidaan eikä sille ikinä pikkuisia tule. Näin sovittiin kasvattajatädin kanssa.
Lopuksi kuvakooste Greetan kolmesta ensimmäisestä vuodesta.
Eilen oli Saagan lääkäriaika. Koska oli mahdollisesti tiedossa rauhoittamista, Saaga sai vain niukan aamupalan. Iltapäivällä menimme Anjalaan. Lääkäri yritti katsoa korvia, mutta Saagalle on vuosien saatossa kehittynyt kammo kaikkea korvien sörkkimistä kohtaan lääkärin luona, että eihän siitä mitään tullut. Saaga sai siis rauhoituspiikin ja vielä tehosteenkin matkan varrella. Sitten saattoi tutkia sekä silmien vilkkuluomet että korvat ja vähän korvia putsatakin. Vilkkuluomissa oli vain muutama rakkula enää, joten siinä suhteessa asiat olivat ok. Saimme ohjeeksi kosteutustippoja laittaa ulkona olon jälkeen ja tuulisella säällä yleensäkin. Lisäksi silloin tällöin suolaliuoksella silmiä on syytä huuhdella. Kaiken tämän Saaga antaa tehdä tosi nätisti ja korvahoidot myös, kun ollaan kotona. Korvakin oli ihan hyvä, joten tippoja ei tarvita. Korvaa tutkittiin syvältä tähystimellä ja sieltä kaivettiin iso kova möykky vaikkua pois. Ohjeeksi tuli kerran viikossa korvien putsaaminen. Eikä muuta. Eli ihan hyvä tilanne tällä kertaa. Herääminen oli vaikeaa, mutta lopulta sain Saagan hoippumaan autoon ja kotiinkin. Koko illan se makasi sohvalla, ei syönyt eikä mennyt pissalle. Sitten yhtäkkiä myöhään se havahtui, meni istumaan lattialle pöllämystyneen näköisenä. Käytiin pikakäynti ulkona, muttei se pissannut. Sen sijaan se meni sängyn päälle makaamaan ja siltä oli lirahtanut pissat sinne. Tänään olikin sitten pyykkipäivä. Aamulla Saaga oli taas ihan normaali iloinen itsensä.
Kun oli sateetonta, lähdettiin Katariinan puistoon päiväkävelylle ja sen jälkeen Jylpylle juoksemaan.
Illalla oli vielä Friidan tokotreenit, jossa hinkattiin porukalla istumis-makuu-luoksetulo-osioita.
Ihan hyvä treeni ja Friida teki hyvin töitä.
Nämä päivitykset ovat näköjään kuukauden välin tapahtuvia. Voi sentään!
Saaga on edelleen lääkekuureilla. Sen silmätulehdus ei oikein meinaa loppua. Sillä on rakkulainen vilkkuluomen tulehdus ja viimeksi eläinlääkäri totesi, että myös kuivasilmäisyyttä on, niinkuin vanhenevilla ihmisilläkin. Nyt on lutrattu boorivedellä, kostutettu tipoilla ja laitettu parantavia silmätippoja, mutta tilanne ei mielestäni ole korjaantunut. Ensi maanantaina on meillä lääkäriaika, jossa tsekataan silmien tilanne. Kuulemma jos rakkulat eivät parane lääkkeillä, ne voi nukutuksessa nyppiä pois (kuullostaa aika hurjalta). Toinen ikiaikainen juttu on Saagan oikea korva. Sitä on taas lääkitty ja putsattu. Mutta vaikka kuinka putsailen vuorotellen öljyisellä ja vuorotellen irroittavalla putsausaineella, ei korvasta oikein mitään tule. Saaga antaa todella kiltisti tehdä kaikki silmä- ja korvahoidot. Maanantaina on tarkoitus nukuttaa koira ja putsata korva syvältä. Olen alkanut miettiä, pitäisikö lähteä Jyväskylään, jossa tehdään jonkun video-otoskopia, jonka avulla pystytään putsaamaan korvakäytävä täydellisesti kuntoon. Tuosta linkistä löytyy lisää. Koiran korvan putsaus Almavetissa
Kaverin portugeesin korva putsattiin kahdesti ja on sen jälkeen ollut kunnossa. Luulen, että Saagankin korvakäytävässä on niin paljon mössöä, jota on vaikea kokonaan saada pois, että mahdetaan joutua reissun päälle jossain vaiheessa. Mutta nyt ensin lähilääkärin putsausta. Sen verran korvajutut ovat vaikuttaneet, että Saaga kuulee tosi huonosti.
Entäs sitten Greetta-neiti.
Käytiin sen kanssa Lintukodossa Martinpuron Tarjan toko-opissa. Saatiin hyviä vinkkejä merkin kierron äänen hallintaan. Greetta kun päästää äänen kiihdyttäessään lempitehtäväänsä. Ohjeeksi sain ensin viritellä koiran (Missä kierrä - tämän Greetta osaa niin hyvin) ja sen jälkeen laskea kierroksia tekemällä muuta tokoa vähän aikaa ja sitten vasta lähetys. Toimi suurimman osan aikaa.
Lintukodon leiri oli palveluskoirien leiri ja Greettaa jännittivät vieraat ihmiset ja isot koirat. Tämän kiertojutun se handlasi, mutta sitten tauon aikana tuli lisää ihmisiä ja lisää isoja koiria, ja sen jälkeen toimintakyky oli paljon huonompi. Treenattiin vähän sentään ohjatun noudon alkeita, mutta seuraamiseen ei koira pystynyt. Huokaus!
Kävimme lokakuussa myös Jessica Svanljungin toko-koulutuksessa. Meitä oli siellä vain kolme koirakkoa ja Greetta pystyi vähän paremmin toimimaan kyllä, mutta kaiken liikeen se kyllä bongasi ja keskittyminen oli siinä kohdin huonompaa. Tämä piirre on niin hankala ja harmittava, kun Greetta olisi vallan mainio toko-koira.
Sen sijaan, kun käymme Strömforsilla oman porukan (useita koirakkoja hallissa yhtä aikaa) treenissä, Greetta on siellä oppinut toimimaan jo varsin hyvin. Olen miettinyt, miten vaikuttaisi, jos Greetta steriloitaisiin alkutalvesta. Auttaisiko hormonien poistuminen vai toisiko lisää ongelmia? Greetalla alkoivat juoksut 5.10. joten nyt ollaan treenitauolla agilitysta. Tokoa voidaan tehdä ulkonakin - jos ei sada.
Oltiin Greetan kanssa ensimmäisessä avoimen luokan rally-kokeessa. Emme saaneet tulosta, kun keskittyminen häröili ja tuli kymmenen pisteen virheitä jonkin verran.Virheet johtuivat taas vieraan paikan ja ihmisten pällistelystä,jolloin koira ei keskittynyt seuraamiseen vaan ajautui minne sattui. Niinkuin näkyy.
Agilitya ollaan treenattu aina silloin tällöin. Mitään kiirettä kisoihin ei ole. Työtä riittää vielä paljon silläkin saralla. Ja hihnakäytös-saralla myös. Eli haasteita pullollaan on tämä pikkukoira.
Friida on treenaillut tasaiseen tahtiin tokoa ja rallya. Enimmäkseen tokoa kuitenkin. Se seuruu on pääsääntöisesti huonoa, ellei ole tiheä namipalkka Nyt ollaan alettu kotitreeniä ruokien yhteydessä. Kuppi laitetaan lattialle odottamaan ja tehdään seuraamista sisätiloissa. Vähän ahtaat ovat tilat, mutta vaadin kontaktin ja oikean paikan, ennenkuin ruokaa heruu. Ruokapalkalla ollaan kaukojakin treenattu kauan. Toivotaan, että tästä löytyy lääkettä vireeseen. Seuraaminen kun tokossa aika tärkeä juttu ja meillä on kuun lopussa toko-koe Kouvolassa.
Friidakin oli samassa rally-kisassa kuin Greetta. Toinen voittajaluokan kisa. Ja kas, Friidahan oli oikein hyvä. Saatiin 95/100 pistettä ja oltiin toisia. Ihan mahtavaa. Oikealla seuraamista ja istumista siinä pitää kovasti harjoitella, mutta ehditään me sitä tehdä talven aikana. Yhtä vaille mestariluokassa. Jestas! Sen luokan liikkeitä on vielä pahasti vaiheessa.
Kaunis ruska on ollut tänä syksynä, vaikka nämä sadekelit ovatkin ärsyttäviä. Päästiin sentään kumparepuistoon katselemaan ruskamaisemia koirien kanssa.
Samalla keikalla käytiin vähän kentällä palloleikeissä. Huonoja kuvia, kun oli tavallinen kittiobjektiivi, mutta kertoo, miten Saagakin on innostunut palloleikistä.
Ensi viikolla ollaan jännän äärellä. Greetan äiti Sabi odottaa pentuja ja ensi viikolla pitäisi olla synnytyksen aika. Olen lupautunut apukätilöksi. Saas nähdä, minä päivänä pupsit tulevat maailmaan.
