Huomaamattomuuskausi on alkanut

Tänä aamuna aloitettiin nollausviikko. Lelut keräsin pois puruluita lukuunottamatta. Tavoitteena on tehdä koiran elämä sen verran askeettiseksi, että omistajan kiinnostavuus nousee. Mutta iholle ei tulla eikä mitään omaa huomiohakuisuutta hyväksytä vaan ärähdetään koira pois. Vihainen ei saa olla tietenkään vaan ärähdys on merkkiääni väistymiselle. Minä en saa katsoa koiria enkä puhua niille kuin ruokailu- ja uloslähtötilanteessa. En myöskään ulkona. En myöskään saa kieltää, joten yritetään välttää tilanteita, että Greetta pääsisi ärjymään toisille koirille. Hihnalenkeillä mennään koko ajan.
Saaga on ainoa, joka on nollauksen ulkopuolella, mutta selvästi sekin jotenkin on päättänyt nollautua. Mutta sen korvia on hoidettava ja sitä voi välillä rapsutella, jos omistajalle koiranhellittelytuska tulee. Meinaan tässä opetetaan eritoten minua. Onneksi en ole ihan hirveän paha lällyttelijä ollutkaan, joten varsinkaan isot eivät ole ottaneet paineita vaan makailevat muualla ihan rennosti. Greetalla on vähän vielä vaikeaa välillä.

Hyvää alkanutta vuotta 2016

Greetta kesti paukkeet ihan hyvin. Vähän höristeli korviaan alkuillasta, mutta sitten nukkui siinä missä muutkin tytöt. Kun yhden maissa yöllä kävimme iltapissalla talon nurkalla, kuului muutamia paukkeita ja Greetta niille pöhisi hiukan, muttei ollut mitenkään paniikissa. Mutta sisätiloissa oltiin pahimman paukkeen aika ja rennolla meiningillä siis.
Huomaamattomuusjakso siirtyy, koska tuli muita juttuja, jotka menevät edelle. Mutta kerkeäähän tässä.

Vuoden alussa uusin meiningein

Tänään käytiin ensimmäisessä tapaamisessa Homeetan koirakouluttaja Maria Seppäsen luona. Maria on vanha tuttu, sillä Saaga ja Friida oppivat agilityn alkeet Homeetassa ja olen käynyt useammassakin koulutuksessa siellä. Maria on myös pevi-ongelmakoirakouluttaja. Vaikkei meillä suuria probleemeja ole, olen ollut aika neuvoton, miten Greetan ärinähyökkäilyihin pitäisi puuttua. Epävarmuuttahan se on, ei mitään aggrea, ja toki joo olen puuttunut asiaan ja kieltänyt, mutta halusin saada enemmän asiaan perspektiiviä. Pevissähän yksi tärkeä pointti on vaikuttaa ihmisen toimintaan, jotta koiralla olisi selkeää ja täysi luotto, että ihminen hoitaa hommat, eikä koiran tarvitse. Täytin etukäteen lomakkeen, jossa kyseltiin kaikista koirista. Ja tänään oli ensimmäinen käynti, jossa olivat kaikki koirat mukana. Maria halusi nähdä, miten koirat tulevat ulos autosta, kulkevat laumana hihnassa jne. Sain ohjeeksi vahvistaa Saagan asemaa lauman johtajana lenkeillä niin, että Saagan haistelut ja muut odotetaan, muitten ei niinkään. Friida vähän säätää sähläilyllään lenkeillä ja varmaan vaikuttaa myös Greettaan.
Ensiksi tehtiinkin Friidalle pienimuotoinen luonnetesti. Rämisevä ämpäri, haalari ja kelkka. Minä olen ajatellut, että Friida on niin pehmeä, etten sitä uskalla luonnetestiin viedä, kun sille voisi jäädä traumoja. Ämpärin tiputuksessa vähän pomppasi ja häntä laski hetkellisesti. Tehtiin toinen kierros ämpärille, ja neiti lähti rehvakkaasti kohti, mutta vähän väisti. Ekalla kerralla lähti liikkeelle haistellen, mutta toisella jo haki jo katseella tukea minusta. Mutta toipui saman tien, mistä olin ylen yllättynyt. Sitten mentiin haalarille. Koira pomppasi taaksepäin eikä tullut lähelle, vaikka otin askeleen haalarin viereen. Vasta kun painoin haalarin maahan, tuli reippaasti haistelemaan. Eikä toisella kierroksella ollut moksiskaan. Kelkkaa haukkui koko ajan selkäni takana ja murisi ja yritti päästä pakoon. Kelkka tuli loppuun asti ja sitäkin pystyi haistelemaan, kun tervehdin kelkkahahmoa hihasta. Parasta oli se, että koira toipui tosi nopeasti näistä kaikista. Mutta kiire oli autoon. Greetalle ei tehty kelkkatestiä, mutta ämpäri ja haalari kyllä. Ämpäri säikytti, muttei toimintakyky mennyt vaan pystyi ohittamaan paikan toisella kierroksella. Haalarille sai houkutella vähän aikaa, vaikka painoin sen Marian ohjeiden mukaan heti alas. Toisella kierroksella Greetta halusi ehtiä haalarille ennen minua. Ihme juttu. Ja toinen hämmästyttävä juttu oli, ettei se haukkunut kertaakaan. Sen verran paineessa se kuitenkin oli, että kun Marian borderterrieri otettiin pihalle, pääsi Greetalta vain pieni pöhähdys eikä mitään rähinöitä. Se tutustui varovasti Mackeniin, joka teki selväksi, ettei se halua mitään pahaa.
Marian diagnoosi on, että minun pitäisi olla selkeämpi, koirien mielestä luotettavampi ja koirilla selkeämmät toimintaohjeet ja vaatimukset, joista pidetään kiinni. Nyt ei koirilla ole tarvetta ihan niin justiinsa kaikessa totella. Tai jotain sellaista. Kun minä muutun, Greetta ei tunne tarvetta pöhistä eikä Friida hössöttää.
Näin aluksi Friidalla ja Greetalla alkaa jääkausi. Mutta vasta uuden vuoden vaihtumisen jälkeen, kun en tiedä, miten Greetta paukkuihin suhtautuu eikä olisi reilua koiralle sellaiseen aikaan alkaa sitä ignooraamaan. Mutta uuden vuoden jälkeen huomaamattomuutta ja iholle tulemattomuutta nuorisolle. Saavat touhuta keskenään, mitä haluavat ja ekalla jaksolla hihnalenkeillä olla halutessaan kuin  ellunkanat. Huomiota ei heru kuin ruokaa annettaessa ja lenkille lähtiessä. Paitsi Saagaa saa paijailla. Sitä ei jääkausi koske. Viikon sisään menemme uudestaan Marialle opettelemaan hihnakäytöksen taitoja. Ja sen jälkeen ei hihnassa sikailu tai vetäminen ole sallittua.

Greetan puuhia

Eilen ja tänään treenattiin Greetan kanssa kahta keppiväliä. Keskittyminen on hakusessa, kun olisi hirvittävästi intoa. Mutta välillä aina onnistuu. Tänään jo saatiin kepit taas hivenen lähemmäs toisiaan. Käytiin muutenkin hallilla treenaamassa. Greetta teki muutaman kerran pussin niin, että Jaana piti suuta hiukan auki. Sitten kolme kertaa meni sukkana pussin läpi ilman pitämistä. Jes.
Tehtiin kontakteja ja keinua ja vähän hyppytreeniä, kääntymistä ja kiertämistä. Namipalkalla ei ihan niin kierroksilla ollut, joten lelua voisi nyt vähän rajoittaa.

Greetan eiliset keppitreenit tässä:

Toinenkin video pitää laittaa. Friida pötkötti sohvalla ja Greetta olisi niin halunnut, että se tulisi leikkimään. Sitkeästi jaksoi pikku-G yrittää, vaikka tällä kertaa ei saanutkaan Friidaa liikkeelle. Yleensä F on ihan helposti houkuteltavissa.

Friida 6 vuotta

Vaikea uskoa, että pieni höttöpää on jo kuusivuotias ja että Saagan synnytyksestä on jo sen verran aikaa.  Saagalle tuli pentujen jälkeen yhtä ja toista terveysproblematiikkaa  ja  Friida ja muutama muukin pentu on aika höttöpäitä verrattuna järkevään äitiinsä. Mutta en päivääkään vaihtaisi pois.
Friida on ihana iloinen koiratyttö ja loistava harrastuskaveri. Aikuistumisen myötä on höttöisyys päässä rauhoittunut jonkin verran, mutta vuosia se on vaatinut. Mun rakas <3

Käytiin tänään porukalla Katariinan puistossa kävelyllä. Aurinko oli jo laskusuunnassa, vaikkei kello ollut vielä kolmeakaan. Mutta kevättä kohti ollaan onneksi menossa.

                                                               Lenkille lähtijät

                                                  Poseerausta laskevan auringon valossa

                           Juhlan kunniaksi käytiin palloleikeissä Jylpyn kentällä. Niin ihanaa Friidasta.

                                                    Seuraavaksi sitten seitsemän vuotta.

                                Onnea Freesia, Fanny, Cätlin, Pauli, Franklin, Jepson ja Renne.

Joulu oli ja meni

Vietettiin joulua Lappeenrannassa. Eipä sielläkään lunta ollut. Viimeisinä päivinä sentään vähän pakkastakin. Mutta sisällä oli jouluista ja leppoisa tunnelma. Koirat saivat herkkuja, ja ne olivat tyytyväisiä oloonsa.

Eilen iltapäivällä palattiin kotitanhuville. Olipa ihana tulla viikon  jälkeen omaan kotiin. Koiristakin selvästi. Greetan kanssa käytiin aamulla vähän agsaamassa hallilla. Siitä se tykkäsi. Saaga sen sijaan ei ollut kovin ilahtunut siitä, että oli eläinlääkäripäivä. Saagan antibioottikuuri loppui joulun alla ja jatkoin korvien putsaamista ja Aurizon-lääkkeen laittoa, mutta havaitisin, että korva taas hiljalleen muuttui erittävämmäksi ja Saaga rapsutteli sitä. Siksipä en ollut yllättynyt, että uusi tulehdus oli taas alkamassa. Sauvabakteereja ja leukosyyttejä löytyi näytteestä. Ei niin paljon kuin aiemmin, mutta selvästi tulehdusta oli pukkaamassa. Marika-tohtori rypisteli otsaansa, sillä kovin monta lääkevaihtoehtoa ei ole tällaisiin vastustuskykyisiin pöpöihin. Saatiin uusi antibioottikuuri sekä huuhteluaine, jota laitetaan aamulla ensin korvaan ja 15 minuutin päästä Aurizon-antibiootti. Huuhteluaineessa on troppia, jonka pitäisi vahvistaa lääkkeen tehoa. Lisäksi illalla laitetaan hunajamömmöä korvaan, sillä hunajallakin on parantava vaikutus. Lisäksi otin Saagalle hypoallergeenista ruokaa, jotta voidaan selvittää, olisiko joku allergia syynä jatkuvaan tulehdukseen. Viikon päästä soitan lääkärille, onko huomattavaa parannusta tapahtunut. Mikäli ei, minun täytyy mennä Porvooseen putsauttamaan kunnon imulaitteella korva pohjia myöten. 

Saaga sai jo ensimmäisen annoksen tänään taas uutta ruokaa. Ja hyvältä tuntui maistuvan. Hiukan ottaa pattiin, että tilasin Zooplussalta ison säkin I/D-ruokaa, joka tuossa seisoo keittiön lattialla. 

Nyt peukut ja varpaat ja vaikka mitkä ylös, että Saagalle vihdoin alkaisi valo kajastaa tunnelin päässä. Itse se kyllä ei erityisen surkea ole. Tänäänkin paineli pallon perässä kentällä kovin reippaana. Onneksi.

Vuoden viimeiset polskinnat

Eilen oltiin pienellä porukalla Hyvinkään koirauimalassa. Päätin, että otan mukaan vain sen koiran, jonka mielestä uiminen on huippukivaa, eli Friidan. Krisse otti Elmo-pojan, kun Manulla oli tikit eikä voinut uida. Kyllä täytyy sanoa, että yhden innokkaan koiran uittaminen on sitten helppoa. Friida toimi myös Elmon uittajana, sillä Elmo ihastui hirveästi Friidan naisellisiin suloihin. Kun Friida lähti uimaan, niin Elmo tikkana perässä. Onneksi Friida ei tuntunut ahdistuvan asiasta, vaikka välillä se vilkuilikin häntäheikkiin - ja välillä yritti jättää yllättävillä mutkilla ja suunnan vaihdoilla sulhasmiehen jälkeensä. Paljon uivat molemmat joka tapauksessa ja autossa oli paluumatkalla ylen rauhallista.

Kotikoirat olivat ihan tyytyväisen tuntuisia, kun palattiin kotiin. Käytiin vähän metsässä juoksemassa ja sitten ajettiin suoraan ruokakauppaan Karhulan torin luona olevaan Valintataloon. Piti vähän kuvata torin jouluvaloja ja aiemmin oransseja pilviä.

                                             Meheviä värejä, kun oli niin selkeä taivas.
                                             Rankan päivän jälkeen vähän poseerauksia.

                                                  - Mahtuiskos yksi pikkukoira tuolille?

                                                                       Mahtuu se.