Freesia

                                        Meille tuli perjantaina hoitoon Friidan sisko Freesia.
Selvittyään alkuhohhoiluista - "ai kauhee, lääh lääh,uusi paikka, lääh lääh" - jota kesti noin vartin, Freesia oli aika lailla kuin kotonaan. Portugeesit ovat siitä helppoja, ainakin nämä mun tyyppini, että kun hoitoon tulee koira, jota ei juurikaan ole tavattu, ne ottavat tilanteen varsin lunkisti ja näin rauhoittavat myös tulijan.

Freesia pääsi heti koirieni kanssa rengasmatkalle, sillä Saagalla oli trimmi ja korvien putsaus kasvattajan luona. Äffät saivat sen aikaa odotella autossa. Saaga näytti laihtuneen kaksikymmentä kiloa trimmauksen jälkeen, mutta oikeastikin se on laihtunut, sillä se painoi alle 24 kiloa Eijan vaa'alla punnittuna ja lähdetty on 25 kilosta. Saagan löysä nahka vain antaa kuvan, että se olisi pulskempikin pakkaus, varsinkin kun on karvaturrivaiheessa.  Tästä seuraavasta kuvasta näkyy, miten Saagan nahkaa on sangen runsain mitoin liikaa. Meidän sharpei. :-)  Jotenkin sillä ei nahka palautunut pentujen jälkeen.

Rengasmatka jatkui Anjalan eläinlääkäriasemalle. Saija hieroi Saagan ja Friidan torstaina. Friidalta löytyi hiukan vinoutta takaosasta, joten saatiin jumppaohjeita. Saagan lannerangasta löytyi kaksi pientä pattia, samoin kintereestä ja Saija mietti, olisivatko ne turvonneita imusolmukkeita. Joka olisi ollut vakavampi juttu. Onneksi sain perjantaiksi ajan lääkäriin ja helpotuksen huokaus, patit olivat vain karvatupen talirauhasia, jotka eivät ole vaarallisia. Samalla käynnillä ostin koirille Bravecto-punkkilääkettä, jonka pitäisi tehota 12 viikon ajan punkkeja ja kirppuja vastaan. Nyt ne on nautittu ilman sivuvaikutuksia suurina herkkuina. Katsotaan, miten käy.

Kun vielä illansuussa mentiin vähän rallytokoilemaan treenikavereiden kanssa ja Freesiakin sai tehdä radan läpi noin kylmiltään, niin ei ihme, että uni maittoi olohuoneen sohvalla.

Hiukan närkästyneitä olivat omat koirat, kun sohva näin radikaalisti vallattiin, mutta ei Freesia siinä koko iltaa viihtynyt vaan antoi muillekin tilaa.

Lauantaina sitten käytiin reippaalla ja pitkällä lenkillä. Oli hassua kulkea kolmen koiran kanssa pitkästä aikaa. Freesia kulkee hihnassa tosi nätisti, joten mitään ylimääräistä tuskaa ei lenkki tuottanut.

                                Freesia ja Friida edellä, minä välissä ja Saaga laiskana perässä.

                                                                  Kymijoen yli

                                            ---ja toista rantaa takaisin päin kohti kotia.
                                                                     Hieno oli sää.

Freesia ei asu kerrostalossa, joten liukkaat käytävän portaat tuottivat sille ongelmia. Ensin se päätti mennä ne ylös ja alas hirveällä syöksyllä. Ei hyvä. Sitten opetin sen kulkemaan rauhallista vauhtia alas viemällä sen takanani. Hihnasta hillitsemällä myös ylös meno alkoi sujua rauhallisemmin. 

                                 Iltapäivällä käytiin Jylpyn kentällä vähän juoksentelemassa.

Saaga olisi halunnut leikkiä kovasti Freesian kanssa, mutta Freesiaa vähän jännitti, kun Saaga on niin aikuinen koira.  Friidan kanssa leikkiminen sen sijaan oli ihan riemukasta.

                Friida päätti, että tavallinen riehunta saa riittää ja syöksyi autoon etsimään palloa.
                                                                 Ja löytyihän se.

                                   Vaikkei Freesia palloista välitä, se liittyi mukaan leikkiin.

En minä sinulle paha ole. Pus.

Sunnuntaina paistoi aurinko. Leikki jatkui Jylpyllä.

Hienot varjot!

Sitten olikin jo kova jano.

                                                                   Poseerauksia

                                                               Eiköhän se ollut tässä.

                                         Kiitos käynnistä Freesia -sylikoira ja tervetuloa uudelleen!

Lomailua Lontoossa ja muutenkin

Kesäloman aloittajaisiksi lähdin siskon ja hänen kahden lapsensa kanssa Lontooseen. Koirat pääsivät tuttuun hoitopaikkaan Loviisaan.

Lontoosta ei paljon tähän blogiin, mutta pitää nyt hiukan sentään kertoa. Aloitettiin aika komeasti käymällä katsomassa, kun kuningatar meni hienoissa vaunuissaan Parlamenttia avaamaan.

     Ensin vietiin omassa vaunuissaan kruunu, viitta ja valtikka. Luultiin, että tuo oli kuningattaren  
     kärry ja meinattiin jo poistua, mutta kun  kaikki  muut jäivät odottamaan jotain, niin tajuttiin, ettei  kuningatar ollutkaan vielä mennyt.

Ennen kuningatarta tuli leegio hienoja mustia hevosia ratsastajineen. Vieressämme oli orkesteri,
joka soitti God save the Queen, kun kuningattaren vaunut ajoivat ohi.

                                    Tässä saapuvat kuningatar Elisabeth ja prinssi Philip.

                                Kun oikein tarkkaan vaunuun katsoo, niin siellähän Ellu ja Filippi ovat.

         Käytiin me katsomassa Hogwartia Warner Brothers-studiolla, jossa oli hienoja Harry Potter-
         elokuvien välineitä ja lavasteita.

Samana iltana kuuntelimme piippuhyllyllä seisomapaikoilla Royal Albert Hallissa hienoa elokuva-musiikkikonserttia, myös Harry Potter-leffojen musiikkia.

     Lisää hienoja rakennuksia. Victoria&Albert-museon sisäpiha, jossa oli myös tosi mukava kahvila.

                                                  Sisäaulassa oli näin hieno viritelmä.

                                   Tower kuuluu ainakin minulla Lontoon must see- paikkoihin.

                              Hyde Parkissa oli ruusutarha kauneimmillaan ja tuoksut huumaavat.

             Viimeisenä iltana mentiin vielä musikaaliin Savoy-teatteriin. Oli ihan hauska esitys.
 Loistoreissu, mutta kotiin oli ihana tulla. Matkan varrella hain iloiset koirat kotiin.  Saaga kiipesi välittömästi sänkyyn nukkumaan ketarat taivasta kohti ja viihtyi siellä koko illan. Taisi olla eniten sänkyä ikävä.

Maanantai oli pyykinpesulle ja laiskottelulle pyhitetty päivä. Illalla oli sentään agilitytreenit. Tiistaina suunnattiin sitten Lappeenrantaan. Kävin isää ja äitiä moikkaamassa ja illalla oli Lappeenrannassa agilitykisat. Kaksi rataa oli tarjolla ja tuomarina Marja Lahikainen. Eka meni minun sössimisteni takia hylyksi. Hyppyradalla olin suunnitellut ihan pöllön kepeille viennin. Ei toiminut ja koira tuli kepeiltä pois. Uusittiin kepit ja sitten menikin rata tosi hienosti.

FRIIDAN RADAT 

Keskiviikkona oli minun ja Hannelen ryhmien järjestämät möllitokokisat alo-ja avo-luokille. Paikalla oli 13 alo-luokkalaista ja 3 avoa. Koe alkoi dramaattisesti, sillä Jylpyn kentän aidan takana oli ruohikkopalo. Liekö pikkupojat tehneet nuotiota, mutta tuli ei ollut sammunut ja savua nousi ihan kunnolla. Paloasema oli lähellä, joten kauaa ei mennyt, kun paloauto saapui sammuttamaan liekit ja koe saattoi alkaa.  Siinä se ilta vierähtikin iloisesti puoli kymmeneen. Minä videoin suoritukset ja tuomaroin avo-luokkalaiset. Sitten vielä oli kotona videoiden koostaminen ja jokainen sai oman suorituksensa katsottavaksi. Se se vasta on opettavaista.

Meillä Friidan kanssa oli eilen lauantaina toko-koe Tuusulassa. Koirakerho Heiluhännät järjesti kokeen ja Riikka Pulliainen tuomaroi. Hoitotyttö Freesia, Friidan sisko lähti turistiksi mukaan. Päästiin seurakaveri Hannelen kyydissä, sillä hänen bouvierinsa Kiira oli myös samassa luokassa kisaamassa.  Tuulinen sääkö vai mikä oli syynä, ettei ihan parasta suoritusta löytynyt. Aika monta kertaa jouduin käskemään Friidan maahan kaksi kertaa, kun se tarkkaili ympäristöään. Taas kerran tuli mieleen, että pitäisi ruveta ahkerasti käymään tokoilemassa erilaisissa häiriöympärisöissä, että se tottuisi kaikenlaiseen härdelliin ympärillään. Omissa treeneissä kyllä on aidan takana agilitya ja samalla kenttäpuoliskolla muita treenaajia, mutta se on niin tuttua, ettei enää häiritse.
Yksilöliikkeet alkoivat kaukokäskyillä, ja kun kierrokset olivat aika korkeat, Friida eteni oman mittansa verran ja nolla tuli. Friida sai edellisessä kokeessa kaukokäskyistä 9 pistettä ja osaa kyllä jo pitemmästäkin matkasta, mutta nyt ei malttanut. Sen sijaan tunnari, joka edellisellä kerralla meni nollaksi, oli nyt 9,5. Seuraamisessa käännökset menivät pitkäksi ja minä sössin itse yhden täyskäännöksen ihan turhaan. Olisi ihana, että joskus kaikki osaamiset menisivät juuri sillä parhaalla osaamallamme tavalla. Joka tapauksessa pisteitä tul 236 eli 20 pistettä jäätiin alle ykkösestä. Jos kaukoista olisi tullut edes viisi pistettä, oli ykkönen ollut saatavissa. Kukaan koirakko ei saanut ykköstulosta. Me olimme kolmansia. Täytyy sanoa, että palkinto kyllä loksautti vähän leukoja. Ensinnäkään ei ollut mitään erityisiä paikkoja, mihin käydään tönöttämään. Tuomari jakoi vain kolmelle parhaalle kirjat. Samalla joku mies sujautti pienen pullon jokaisen käteen ja that's it. Pullossa oli koiran korvanpesuainetta. Muuta ei herunut. Kuitenkin saapuessani näin, kun avo-luokan voittaja meni ruusukkeen ja koiranruokapussin ynnä muun sälän kanssa autoonsa. Voittajaluokan palkintoihin ei siis oltu panostettu.  Tai koska ei kukaan saanut ykköstulosta, ei palkintoja oltu ansaittu. Ei niin, että minä ruusukkeita tms. kaipaisin, mutta sen kerran kun ollaan palkinnoilla, olisin kyllä vähän enemmän odottanut. Mutta tuomari oli kyllä aivan ihana.

                                                           Sori Friida, tätä ei voi juoda.
 Friidan pisteet:

paikkamakuu   10
seuraaminen    7,5
Istuminen        6
luoksetulo       6
ruutu               10
hyppynouto    9
metallinouto   9
tunnari            9,5
kaukokäskyt  0
kokonaisvaikutelma 10

TOKOKOESUORITUS TUUSULASSA 

                                     Kiitos matkaseurasta, Hannele, Kiira ja Dana.

Mahavaivoja ja agiliitoa

Helteet taisivat sekoittaa Saagan mahan ihan kokonaan. Maanantaina töistä tullessa oli Saaga oksentanut ja ainoa päämäärä sillä oli päästä ulos syömään heinää - hullun lailla. Lenkistä ei meinannut tulla mitään, kun koira kiskoi koko ajan pientareelle muusa kuin pissaamistarkoituksessa. Näki, että sillä oli ihan kamala olo. Onneksi muistin, että Saagalta oli jäänyt alkukeväästä yksi Zitac-paketti syömättä. Annoin heti sisällä lääkettä, lisäksi annoin piimää, raejuustia ja Canicuria, vaikkei maha ripulilla ollutkaan.  Jonkin ajan kuluttua olo oli jo selvästi helpottunut.  Kun sitten illan suussa lähdimme Friidan kanssa Porvooseen kisaamaan, jätin Saagan kotiin viileään lepäämään. Mitä sitä hellesäällä kiusaamaan, sillä edelleen oli todella kuuma.

Porvoossa oli kroatialainen tuomari Zeljko Gora, joka oli tehnyt kaksi rataa. Vaikka molemmat ratamme lopussa muuttuivat hylyiksi, oli alkupätkissä todella paljon hyvääkin. Ensimmäiseltä radalta tuli paljon hylkyjä eikä yhtään nollaa. Meidän eka ratamme kaatui siihen, ettei Friida pysynyt puomin kontaktilla, joten se meni seuraavan hypyn väärin päin. No, vitonen saatiin kyllä puomin ylösmenostakin.  Toiselta radalta tuli muutama nolla, ja edelleen hylkyjä runsain mitoin. Hylky tuli, kun en osannut ohjata suoran putken jälkeistä elämää. Kuvittelin jotenkin olevani kauempana kuin olin, keskityin kiirehtimään mahdollisimman lähelle putken päätä enkä muistanut kutsua koiraa sen ollessa vielä putkessa. Joten ensin tuli hypyn ohitus, sitten toisen hypyn ohitus matkalla maalihypylle.
Sellaista se on tämä tästä meillä.

FRIIDAN RADAT

Kotona oltiin puoli kymmenen maissa. Saaga tuli virkeänä vastaan eikä ollut oksentanut yhtään. Annoin toisen Zitacin vielä. Yöllä sitä vähän selvästi kuvotti välillä, mutta ei oksentanut silloinkaan. Nyt kun Zitackia on annettu kuurina useampi päivä, on vointi ollut ihan hyvä. Joskin jotain herkkyyttä täytyy vatsassa vielä olla, kun rally-toko-treenien jälkeen tänään Saaga oksensi saamansa sydämenpalat. Muuten on ruoka pysynyt ihan hyvin sisällä. Voi Saaga-reppanaa, kun sitä aina koitellaan.

Tänään treenattiin porukalla rally -tokoa. Saaga on kyllä luotettava siinä lajissa ja hirveän innokas tekemään. Oikea luottopakki. Friida keskittyy välillä niin moneen ympärillä tapahtuvaan asiaan, että välillä menee vähän pieleen, mutta kun se tekee asenteella, se on todella näyttävän näköistä. Meillä on tosi kiva porukka treenaamassa. Monen rotuisia ja monen ikäisiä. Laji sopii kaikille ja edistystä on tapahtunut paljon jokaisella. Josko kesällä ehdittäisiin treenata vähän säännöllisemminkin.

                        Taannoin toko-kentällä Friida tapasi nuoren mäyräkoiraneiti Dollyn.

                                                            - Ja mikäs tämä koira nyt on?

                                                      - Varsin lyhyet jalat, sanoisin.

                                                        - Päivää täti, mä oon Dolly!

                                                             - Ja mikä ihme Dolly?

                                   - Koiralle haisee, ja nartulle, vaikka onkin oudon näköinen.

                                               - Eiköhän tää ollut tässä.
                                               - Heippa, täti.

Friida oli Dollylle ihan ystävällinen, mutta hännän asennosta näkee, että ylemmyyden tunnetta sykki Friidakoirasen rinnassa aika lailla.

KIKKiä ja TOKOa Korrin tapaan

Tänään oli Karjalan Palveluskoiraharrastajien järjestämä koulutus seuran kentällä. Ensin olin varannut kuuntelupaikan, mutta kun tokossa oli tilaa, päätin varata paikan myös siihen. Harmi vain, että sekä KIKK että TOKO  pyörivät päällekkäin. Olisi ollut kiva seurata molempia.

Ensin alussa Juha Korri kertoi, mitä KIKK on. Lyhenne tulee sanoista Koiran Itsetunnon KohotusKoulutus. Kyseessä on koulutus, jossa taisteluleikin avulla saadaan koiran itsetuntoa nousemaan. Ensimmäisessä vaiheessa koiran kanssa taistellaan lelusta ja koira saa joka kerta voittaa sen. Toisessa vaiheessa häiritään koiran taistelua koskettelemalla koiraa tai muilla keinoin niin, että koira lopulta häiriöstä huolimatta jaksaa taistellla lelustaan ja voittaa sen itselleen.

Kolmannessa vaiheessa aletaan jo enemmän uhata koiraa. Mutta kolmannesta eteenpäin koulutus koskeekin suojeluun tähtääviä koirakkoja, eikä siis meitä, jotka olemme toko-agi-tasolla. Itse olen huomannut, että Friidan sielunelämä on kovasti vahvistunut myös taisteluleikkien myötä. Se jaksaa kunnolla taistella narupallosta ja on erittäin leuhkana, kun on voittanut sen itselleen. Agi-treeneissä se saattaa lähteä pallon kanssa pois, jopa hallista ulos, ettei siltä palloa taistelun jälkeen enää riistettäisi.
Tätä leikkiä on syytä jatkaa.

Tokoa veti Susanna Korri. Saagan kanssa mentiin vähän seuraamista, jossa saatiin ohjeeksi poistaa turhat käsiavut, hihnan kanssa vaatia oikea paikka ja muutenkin olla tarkempi, ettei koira itse ala päättää, mitä haluaa tehdä ja mitä ei. Meillä olisi ollut toinekin treenipätkä myöhemmin iltapäivällä, mikä tuli yllätyksenä, sillä olin luullut, että kaikki tehdään kerralla. Olin sopinut muuta iltapäiväksi, joten emme jääneet toiselle pätkälle. Seurasin kuitenkin monen muun koirakon treeniä. Nämä oli hyvin korkeaviettisiä belggareita, joista laiskanpulskea Saaga on aika kaukana, joten vähän jäi mietintämyssyyn, miten voisin Saagalle noita oppeja siirtää. Sen verran tein kuitenkin kotona, että varasin kirjastosta Korrien tottelevaisuus-kirjan. Josko siitä saisi enemmän vielä vinkkejä.

Friida on jännä. Täällä meidän nurkilla se on joskus säikähtänyt omasta pihasta aidan taakse yllättäen räyhäämään tulleita koiria. Se ei yhtään mielellään mene sen talon ohi vaan lähtee mielummin toista reittiä. Agilitykisoissa sillä ei ole haukkumisesta mitään problematiikkaa. Eikä tänäänkään. Minun autoni lähellä oli toinen auto, jossa oli todella paljon ja pahalla äänellä haukkuva koira. Friida ei ottanut siitä mitään paineita. Se pystyi aivan hyvin leikkimään auton lähellä, vaikka koira melskasi.
Molemmat koirat olivata helteestä ihan naatteja, kun kotiin tultiin.

Minä lähdin saman tien Katariinan puistoon, sillä olin luvannut kuvata Eijan kohta viisikuukautiset pentutytöt, jotka olivat tulleet trimmaukseen. Ovatpa ne jo isoja. Ja otsatukka kasvaa kohisten.

                             Kuvassa vasemmalta oikealle Areia, Ariel, Lene ja Alli.

                                                Setä- Salomao oli saanut kesäturkin myös.

                                   Katariinan puistossa oli kukkaloisto kauneimmillaan.

Illalla käytiin äänestysreissun jälkeen vähän koirien kanssa kentällä. Friida juoksi pallon perässä ja Saaga teki vähän tokoa.
Mukava ja monipuolinen päivä.
Ai niin - ja ystävämme Paso Pasanen nousi kolmosiin tänään. Onnea Kati ja Paso!

Huh hellettä Heinolassa

Käytiin sitten sunnuntaina Heinolassa kisaamassa agilitya Henri Luomalan radoilla. Täytyy sanoa, että radat olivat tosi kivat ja ihanneajatkin ihan kohtuulliset. Vaikka maksit aloittivatkin klo 10, ei aamuraikkaudesta ollut tietoakaan, sillä hellepäivä oli jo täyttä häkää päällä, kun radalle päästiin. Heinolahan oli yksi kuumimmista paikoista sunnuntaina.

Kaikista radoista olisi voinut hyvänä päivänä tulla nolla.
Ekalta radalta olisi tullut nolla, jos olisin käskyttänyt koiraa yli viimeisenkin riman. Nyt käskytys loppui liian aikaisin, joten koira alkoi kääntyä minua vastaan ja tiputti riman. Voi pahuksenturkasenpersetti!!!

Toiselta radalta olisi voinut tulla nolla, jos olisin a) nopeampi ja b) ehkä ohjannut vastakädellä kepeille. En tiedä, olisiko mennyt, mutta nyt ei sitten ainakaan mennyt vaan meni väärälle hypylle. Nopeilla koirilla ohjaajat ottivat koiran vähän haltuun ja sitten lähettivät kepeille, mutta he olivat itsekin nopeampia ja olivat koiraa lähempänä. Muuten Friidan rata oli oikein ok.

Kolmas rata olisi voinut olla nolla, jos olisin ohjannut enkä olettanut yhden helpon hypyn.

Huokaus ja vielä kerran huokaus.

Näki, ettei Friidakaan ihan parhaassa vauhdissaan ollut. Varmaan helle ja edellisen päivän Manner-koulutus vähän tuntuivat Friidasen koivissa. Mutta parhaansa se teki.

FRIIDAN RADAT 

Seuraava kisa on sitten Porvoon iltakisa ja se onkin viimeinen toukokuun kisoista.