Huokaus

Tänään oli koepäivä. Me Mollyn kanssa emme olleet siellä. emmekä vähään aikaan missään muuallakaan. Koirat eivät ole kotona. Vain minä. 

Nimittäin. Keskiviikon toko-treenin vedon jälkeen lähdin omien koirien kanssa pienelle metsäkävelylle. Kompastuin juurakkoon ja kaaduin päistikkaa maahan. Tajusin, että nyt sattui pahasti. Oikea käsi ei kantanut yhtään. Pääsin vaivoin jaloilleni. Koirat olivat onneksi hihnoissaan. Auto onneksi lähellä. Retkottavan kipeän käden kanssa menin autolle, sain koirat sisään ja lähdin ajamaan kohti kotia. Turvavyövaroitin pimputti aikansa. en pystynyt laittamaan sitä kiinni. Koirat vein sisään ja soitin lähellä asuvan ystävän apuun. Hän vei minut ensiapuun ja lupasi viedä koirat kaverille hoitoon. 

Ensiavussa meni monta tuntia. Olkapään luu on murtunut. Nyt opettelen elämään vasenkätisenä. Koirat ovat hyvissä  hoidoissa ja minulla niitä hirveä ikävä. Kädessä ei ole kipsiä. Vain tukiside. Kipulääkettä menee ja ylösnousut pitää tehdä harkiten. 

Ensi viikolla pitäisi olla uusi röntgen ja lääkärillä käynti. Toivon mahdollisimman nopeaa luutumista, että saan kaverit kotiin.