Leikkauksesta on nyt kulunut 8 päivää. Molly käyttää jalkaa oikein hyvin ja mikä parasta, jalan asento on suora. Eilen se ei saanut enää lääkettä ( on saanut kerran päivässä Metacamia iltaruoan yhteydessä) eikä tänään ole ollut mitään merkkiä siitä, että jalka olisi kipeämpi. Uskallan jo vähän huoahtaa helpotuksesta. Pikkukoiralla olisi jo energiaa, mutta hihnalenkeillä mennään vielä viisi viikkoa. Tosin matkaa voi pidentää pikkuhiljaa. Pitää pistää postia fyssarille ja varata käynti ohjeiden saamiseksi. Tulevalla viikolla sairaanhoitajaystäväni Tiina lupasi poistaa tikit, joten sen jälkeen päästään haalarista ( ja niiden tuomista takuista) eroon. Haalari on ollut kyllä älyttömän hyvä, koska se peittää polven eikä ole tarvinnut pitää kuin satunnaisesti kauluria. Voiton puolella siis.
Greetta oksensi eilen jossain vaiheessa. Se ahmii purutikkunsa hirveää vauhtia ja sulamaton tikku löytyi oksennuksestas. Aamullakin se vielä oksensi mahanestettä. Ei ole Greetan tapaista. Annoin Inupektia aamuruoan seassa eikä ole oksennellut sen jälkeen. Toivottavasti siis pieni häiriö mahassa vain.
Nyt on aivan huippuhieno ruska. Etenkin punainen maaruska minua riemastuttaa. Siksi piti vielä ottaa kuvia koirista punaisten varpujen keskellä. Ei se niin helppoa ole. Kameraan katsominen nimittäin. Niinkuin näkyy.
Mutta tuli onnistuneitakin kuvia onneksi.
Molly uppoaa kaulaa myöten varpuihin.
Muutenkin on tullut ruskaa kuvattua. Tässä joukko kuvia eri retkiltä. Josko tämä olisi tämän syksyn viimeinen postaus näitä ruskajuttuja. Olisi ihana päästä Lappiin kuvaamaan siellä ruskaa. Huikeita kuvia olen nähnyt sosiaalisessa mediassa sieltä.
Mutta tässä siis kotiseudun ruskakuvia.
Kyminlinnan vallituksilla otin nuo punavarpuiset koirakuvat. Samoin nämä alemmat.
Mehevän oranssi vaahtera
Harmaa kivi ja punaise varvut ovat hieno väriyhdistelmä.
Nämä pallopäät ovat tosi hauskoja. Nimeä en tiedä.
Meinattiin lähteä polkua pitkin kulkemaan, muttei sitten lähdetty.
Heiniä, muuria ja kasvillisuutta
Kirjastoon piti palauttaa kirjoja ja hakea yksi varaus. Sammonkadulla on kivimuuri, jonka kasvustossa hehkuu joka vuosi upea ruskan väri. Tällä kertaa oli kamera mukana ja sain kuvia. Yleensä ei ole. Miten hehkuvatkaan värit auringossa.
Paluumatkalla kotiin pysähdyimme vielä Jokipuistossa. Autosta ottaessa Greetta kehitti sellaiset kierrokset ei mistään syystä, että katsoin parhaaksi jättää sen autoon ja tepasteltiin Mollyn kanssa puistossa. Sainpa siitäkin sitten ihan omia kuvia.
Aidan takana on leikkipuisto. Miten ihanan iloisia värejä on lapsillekin laitettu.
Leikkipuiston eräs puu vaihtaa hienosti väriä.
Mollyn kanssa kuljettiin puiston takaa punaisen aidan vieritse ja piti siitä ottaa muutama punainen kuva.
Pallohortensiat ovat vaihtaneet valkoisen värin vaaleanpunaiseen.
Hymytyttö
Syksyisen puiston värejä
Viimeinen poseeraus ja sitten suunnattiin autolle.
Ei ihme, että tämäkin puisto on palkittu Green Flag Awardilla, joka on kansainvälinen viheralueiden laadun tunnus. Moni muukin Kotkan puisto on vihreän lippunsa saanut eikä syyttä.
Puistoon vievän mäkitien reunalla on kirsikkapuita, jotka keväällä ilahduttavat vaaleanpunaisella kukkamerellä ja näin syksyllä vahvan punaisilla lehdillään. 💓
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti