Perjantaiaamuna otin aamukävelyn jälkeen Mollyn polvesta siteen pois. Ohjeena oli laittaa teipille lämmintä vettä, mutta kyllä silti eräs karvanaama teki selväksi, että inhoittavaa puuhaa oli. Haava on oikein siistin näköinen. Ja runsaasti siinä on tikkejä.
Kuin tilauksesta tuli kännykkään ilmoitus, että Mollylle tilaamani haalari oli tullut postiin. Sitä sitten kiireesti hakemaan hartaasti toivoen, että puku on sopiva. Näet ajattelin tilatessani, että haalari suojaa hyvin haavaa ja se päällä Molly voi valvotusti olla ilman inhoittavaa kauluria kotona. Ulkonahan meillä ei kauluria olla pidettykään. Napakka oli haalari ja hieman hankala puettava, mutta täydellisen passeli pikkukoiralle.
Iloisen harmaa. 😆 Mutta erittäin hyvä. Välillä Molly yrittää nuolla haavaa kankaan läpi, mutta jos huomaan, niin kiellän ja se lopettaa. Nyt lauantai-iltana se ei enää juuri nuolemista tee. Puku on selvästi ihan mukava päällä ja sen kanssa voi nauttia hyvät unet pörröpedin uumenissa.
Greetta ei pörröpetejä harrasta. Se on pöydän alla tai sohvalla tai jos minä olen pois nojatuolista, se käpertyy siihen.
Nyt kun päivisin on kurainen maa, puku helposti lahkeista nuhraantuu. Niinpä eilen illalla soitin kasvattaja-Eijalle, josko hänellä olisi lahkeellista ulkopukua lainaksi ainakin tikkien ajaksi. Ei kuulemma ollut, mutta Eija etsi vanhasta Turrimurri-aikaisesta laatikosta Hurtan myymättä jääneen haalarin, ja vaikka se oli ollut varastossa yli 10 vuotta niin miksikään se ei ollut mennyt. Molly sai sen lahjaksi ja puku on oikein passeli. Sitä jo kokeilin haalarin päälle ja hyvin mahtui. Nyt on polvi suojassa lialta sisällä ja ulkona. Ihanaa.
Tänään oli oman seuran mölli-rally-kisat. Olin ilmoittanut molemmat tytöt, mutta Molly ei sattuneesta syystä päässyt nakkimölleilemään. Greetta sen sijaan pääsi mestariluokkaan. Kisailijoita oli ilmoitettu neljä, mutta yksi puutui. Greetta oli aloittaja. Ensin kuitenkin tutustuttiin rataan.
Rata oli tällainen.
Tutustumisen jälkeen hain koiran ja heti jouduttiin radalle. Greetta oli halliin mennessä aivan kierroksilla enkä yhtään ehtinyt sitä valmistella. Siksi se matkalla toiselle tehtävälle säntäsi eteenpäin. Uusittiin tehtävä. Sen jälkeen koira teki ääntelystä huolimatta rataa kanssani oikein mukavasti. Minä annoin tiukkoja käskyjä enkä lirkutellut ja yritin pitää koko ajan vauhtia yllä.
Tässä rata:
Koska en yhtään tiennyt, mitä kaikkea ekstraa koira oli tehnyt radalla, niin oli kyllä iloisesti yllättynyt, kun Greetta oli saanut 93 pistettä. Ja voitti kisan. Uramme huippuhetki!
En tiedä, tuliko tästä sukseesta mielenhäiriö, sillä ilmoitin Greetan kuun lopussa olevaan Haminan rally-kisaan. OMG! Saas nähdä kuinka käy.
Eilen illalla ja viime yönä meidän rappukäytävässä piippasi joku aivan hirveästi ( siis laite). Kun kävin Mollyn kanssa 4.45 ulkona pissalla ja kakalla, mietin kotiin tullessani, miten tulee uni, mutta laitoin podcastin kännykästä hiljaiselle soimaan - ja nukahdin. Aamulla piippasi vielä, mutta yksi talon miehistä oli ottanut huoltofirmaan yhteyttä ja piippaus oli loppunut ollessamme kisaamassa. Luojan kiitos.
Molly on päivän aikana ruvennut yhä enemmän varaamaan oikealle takajalalle. Välillä se kinkkaa, mutta kun on kiire, neljäs jalka otetaan mukaan. Ja leikkauksesta on vasta kolme päivää. Eläimet ovat sitkeitä tyyppejä, jotka pienistä eivät valita. Kuva äskeiseltä iltapissakävelyltä. Vielä oli tavaanranta vaalea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti