Saagaa ei enää ole

 Tänään oli Saagan lähtöpäivä. 

Sen askel oli jo hidas, se ei halunnut pitemmille kävelylle ja oli kömpelömpi ( varmaan johtui selässä olevasta vaivasta) ja se nukkui paljon. Ruoka maittoi, pylly keikkui, kun sitä rapsutti ja muutenkin rapsutukset kelpasivat,   eli mieli oli kuitenkin virkeä. Näkö kuitenkin huononi huononemistaan ja se oli ahdistunut viime verikokeissa ja lupasin sille, ettei enää verikokeita ikinä oteta. Niinpä reilu viikko sitten varasin Saagalle eutanasia-ajan. Halusin, että voidaan vielä juhannus viettää yhdessä, kun ei  mitään akuuttia ollut kuitenkaan ja hyvä niin. Viikon aikana vahvistui käsitys siitä, että todella oli Saagan lähdön hetki.

Tänään oli Saagan aika täysi. Mentiin Oiwalliseen, jossa kaikki koirani ovat saaneet lempeän lähdön. Vähän Saaga vastusti ensin, kun eläinlääkärin tuoksu tuli nenään, mutta nöyrästi mentiin meille varattuun huoneeseen. Levitin fleecepeiton lattialle ja siihen kävi Saaga kiltisti makaamaan hiukan läähätellen. Marika-tohtori tuli laittamaan rauhoitusaineen ja saimme jäädä huoneeseen kahden odottelemaan Saagan vaipumista syvään uneen. Vaikka minua itketti välillä, se oli kaunis rauhaisa hetki. Minä silittelin Saagaa koko ajan ja puhelin sille,vaikkei se mitään kuullutkaan. Hiljalleen se vaipui syvempään ja syvempään uneen. Sitten saapui Marika laittamaan sen yliannoksen, joka pysäyttää sydämen. Hiljalleen ruisku tyhjentyi ja koira oli poissa. 

Teemu ja Marika kantoivat Saagan fleecepeitossa autoon ja minä vein sen saman tien Pihkoon eläintuhkaamoon, jonne Saaga jäi peitossaan lavetille makaamaan. Ensi viikolla saan tuhkat mökille haudattavaksi. Vasta kun auto kääntyi pois pihalta, minä repesin itkemään huutoitkua. Siinä kohtaa tuntui, että sydän repeää. Mutta se kesti vain lyhyen hetken ja rauhoituin. Kotona annoin koirien haistella käsiäni ja lähdettiin sen jälkeen pienelle kävelylle. 

Viimeinen portugeesini on poissa. Olit upea koira, Saaga, niin varma, luotettava ja vahvapäinen. Olit Mollylle hyvä ison koiran malli, kun Greetta vielä sille irvisteli. Nyt kun Greetta ja Molly ovat väleissä, työsi on siinä suhteessa tehty. Portugalinvesikoira on kuitenkin elämäni rotu. Vahingossa tuli ensimmäinen ja kaikki neljä olivat aivan huippuihania yksilöitä.

Kiitos Saaga kaikesta. 💓  Minulla on sinua kova ikävä jo nyt. 💔