13.5.2019

Herraseurassa Katariinassa

Aamulla menin hammaslääkäriin - hyi - jossa saatettiin loppuun joulukuussa aloitettu juurihoito. Sitten oli sovittu treffit Jylpylle Kyllin kanssa. Näet hetken heikkomielisyydessäni lupasin kokeilla kisailemista villakoira Ollin kanssa. Ollihan on evl-luokkalainen. Muutaman kerran on kokeiltu ja yllättävän hyvin Olli tekee minunkin kanssani, toki hyvällä nami- ja lelupalkalla. Koe on sitten oma juttunsa, mutta katsotaan. Mitään odotuksia ei minulla ole, eikä ainakaan tällä hetkellä jännitäkään.

No, joka tapauksessa tänään treenattiin. Menin vähän etukäteen rakentamaan ruudun. Kun tein ruutua Greetan kanssa, saapuivat Kylli ja villakoirat Oiva ja Olli. Oiva loikki riemmuissaan kentälle kesken treenin ja Olli perässä. Greetta pötki kauhuissaan pakoon - onneksi minun luokseni. Se treeni meni kyllä aika häröilyksi, siis Greetan treeni, kun Greetan piti pälyillä, missä poikakoirat ovat. Ollin treeni meni jonkin verran paremmin, joskaan se ei heti löytänyt eteenmenopaikkaa enkä osaa sitä korjatakaan. Sitä korjaamista ei ole kuulemma edes treenattu. Eli herran huomassa se liike.

Treenin jälkeen lähdettiin kävelyretkelle Katariinan puistoon. Oli tarkoitus kahvitellakin, mutta kioski olikin kiinni. No, ei haitannut. Oli sen verran viileä sää, ettei kauheasti jätskiä edes tehnyt mieli.
Kävely nollasi sopivalla tavalla Greetan jännitteitä Villasen poikia kohtaan. Korvien asennosta kuvissa näkee, milloin alkoi olla jo rento meininki. Tokihan kamera piti ottaa mukaan, kun näin hienossa seurassa käveltiin.

Katariinassa on keskellä nurmikkoa iso yksinäinen puu, jonka ympärille on rakennettu penkki. Se on minusta todella viehättävä idea. Karvainen herrasväki asetettiin penkille poseeraamaan. Greetta nojaa kauas poispäin koirapojista. Saaga tönöttää tyytyväisenä. Onhan palkkaa tiedossa. Olli on korkeampi villakoirista, Oiva pienempi ( vaikka vanhempi).



Sitten mentiin ankkuripaikalle, josta saa heittää omaisen tuhkat mereen. Sinne kiviaidan päälle asetettiin koirat seuraavaksi. Nyt oltiin jo astetta lähempänä toisia. Greetta vetäytyi Saagan alle. Liekö siellä turvallisempi olo. Korvat ovat länässä edelleen.



Seuraavaksi menimme majakoiden pienoismallien luo. Greetta oli jo alkanut hyvin rentoutua kävelymatkan aikana.


Lopuksi menimme takana näkyvälle kalliorinteelle, jossa oli penkki, josta näkyi yli koko Katariinanpuiston. Vielä viimeiset kuvat sieltä.



                             Kiitos retkiseurasta, Olli ja Oiva  - ja tietysti Kyllikki.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti