Joka tapauksessa taas oli tiedossa kesän kohokohta - ja yllätys yllätys, hellejakso päällä. Erittäin useinhan on Klagin aikaan ollut tosi lämmintä, Kokkolassa usein ukkostakin hellejakson takia. Olimme jo edellisenä vuonna varanneet mökin. Kun emme saaneet pienempää suihkullista mökkiä, olimme varanneet loma-asunnon ja tällä kertaa - vähän kalliimmasta hinnasta huolimatta - se oli oikea onnen potku, sillä mökissä oli ilmalämpöpumppu, joka auttoi pitämään mökin ja koirat viileinä ja me pystyimme nukkumaan tosi hyvin viileässä.
Saaga meni Suskulle hoitoon jo torstai-iltana. Hyvin sitä oli siellä hoidettu ja mummeli oli nauttinut elämästään helteen keskellä. Kiitos Susanna. Olen hellejakson ajaksi lisännyt Saagan kortisonimäärää. Helle on addisonkoiralle stressi ja kortisoni suojaa elimistöä stressiltä.
Me Greetan kanssa suuntasimme perjantaiaamuna kahdeksalta Tavastilaan. Pakkasimme Eijan kanssa auton, Greetta, Sabi ja Haiku hyppäsivät kyytiin ja reilun 550 km:n matka saattoi alkaa. Mentiin Eijan autolla, sillä uudessa Yetissäni ei ole veräjää eikä koiraverkkoa vielä. Matka sujui kolmen pysähdyksen taktiikalla.
Kävimme kahvilla, Pandalla ja Kokkolassa kaupassa. Matka kesti kuusi ja puoli tuntia pysähdyksineen. Jyväskylän jälkeen alkoi auton ilmastointi temppuilla, mutta tuuletuslaitteiden avulla selvisimme kunnialla loppuun asti.Olimme kolmelta perillä Kokkola Campingissa.
Greetan ensimmäinen rataantutustuminen oli 16.30 joten rauhassa ehdin siihen valmistautua. Vähän jännitti leirintäalueen päällä oleva ukkossää, mutta vaikka odotellessa jyrisi kumeastikin, ei se Greettaa yhtään haitannut - onneksi. Rata ei ollut mikään helppo ykkösen rata. Ritva Herrala tuomaroi. Greetta oli aivan tosi korkeilla kierroksilla matkan paikallaolon jälkeen. Eli hylkyhän siitä tuli, mutta oli radassa joitain ihan agilitylta näyttäviäkin kohtia.
Radan jälkeen tehtiin ruokaa rauhassa, sillä Sabin rata oli vasta ilta seitsemän jälkeen. Haiku ei kisannut Kokkolassa, mutta se oli mukana, jotta se saataisiin mitattua. Klagissa järjestettiin Sagin mittaustilaisuus. Nälkä olikin jo kova. Sitten lähdettiin vähän kävelemään ja tutkailemaan kolmosen rataaa.
Sabilla oli tosi hyvä vauhti radalla, joten vaikka hylky tuli, niin hyvältä meno näytti.
Ratojen jälkeen lähdettiin koirien kanssa rannalle kävelemään ja kameraakin ulkoilutin samalla.
Lauantaiaamu valkeni kauniina, lämpimänä ja aurinkoisena. Greetan eka rata oli 9.40. Kaikissa kisoissa Greetta oli ensimmäinen lähtijä medissä. Etukäteen se harmitti, mutta eipä se varmaan suoritukseen sen kummempia vaikuttanut. Greetta oli yön levon jälkeen oikein innoissaan ja kierroksilla. Hylkyhän siitä taas tuli - mutta jälleen kerran radalla oli hyviäkin pätkiä. Tämäkään rata ei ollut mikään helpoin ykkönen ja rataa tuomaroi Katariina Virkkala.
Sitten nautittiin aamupalaa ja sen jälkeen olikin mittaustilaisuuden vuoro. Sekä Sabi että Haiku mitattiin ja molemmista tuli medejä, niinkuin odotettavissa olikin.
Eija kisasi Sabin kanssa alkuiltapäivästä, sitten syötiin ja neljän maissa oli Greetan vuoro taas mennä radalle. Tuomarina oli tällä kertaa Jari Suomalainen. Rata oli vähän yksinkertaisemman oloinen kuin aiemmat. Koska Greetta pysyi lähdössä tälläkin kertaa ( niinkuin kaikissa kisoissa, mikä on ihan huippu juttu) niin pääsin varsin pitkälle koirasta ja alku sujuikin oikein hyvin. Radalla tuli pyörimistä ja kielto kovasta liian aikaisesta keinukäskytyksestä. Se oli pakko tehdä, sillä lentokeinua neiti harrasti ekalla radallaan. Mutta saatiin kuitenkin tulos, mikä oli iloinen yllätys. Emme olleet palkintojen jaossa, kun ei tullut mieleenkään, että oltaisiin palkinnoilla, mutta kolmansiksi tultiin.
Suntinsuun rannalla oli paljon ihmisiä iltaan asti. Paljon uimareita oli uimarannalla, joten varmaankaan ei ollut sinilevää, niinkuin Suomenlahdella tuntuu olevan joka paikassa. On tuo camping-alue hienolla paikalla.
Haiku jäi kesken lenkin ihmettelemään uimareita, jotka nousivat vedestä ylös.
Sunnuntaiaamuna oli aivan yhtä lämpöistä ja aurinkoista kuin muinakin aamuina. Greetalla oli taas rata 9.40 ja taas se oli yön levättyään intoa täynnä kuin ilmapallo ja hylkyisää menoa mentiin, kun se ei edennyt vaan pyöri ja hyöri ja komensi. No, tässäkin lähdössä se pysyi. Vasta sen jälkeen alkoi kierrostuttaa. Tiedänpähän mitä treenataan kotona.
Mökki piti luovuttaa klo 12 joten Eija vei auton varjoon kentän vierellä olevaan pieneen metsikköön, missä oli muitakin autoja ja telttoja. Koirille laitettiin kastellut froteemanttelit päälle ja hyvin ne siellä sen parituntisen pärjäsivät.
Eijalla ja Sabilla oli vielä yksi rata puolen päivän jälkeen. Sen jälkeen kävelytettiin koirat, haukattiin vähän suolaista ja sitten startattiin kotimatkalle. Ilmastointi toimi koko matkan. Juhuu!!
Hartolassa pysähdyttiin toisessa paikassa kerran koiria kävelyttämässä ja vähän evästä haukkaamassa.
Yhden pysähdyksen taktiikalla olimme Kotkassa 20.30 noin kuuden tunnin ajon jälkeen. Reipas kuski jaksoi polkea koko matkan.
Kiitos taas tästä kerrasta, Eija, Sabi ja Haiku. Klag #20 sujui tulosten suhteen vähän huonosti, mutta ei se mielialaan ja menoon vaikuttanut. Ensi vuonna uudestaan. Mökkikin on jo varattu.
Tässä Greetan radat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti