Eilinen ilta kotona meni vallan mainiosti. Koirat olivat rauhallisia. Greetta yritti välillä lähestyä, mutta totteli murahdusta. Minäkin onnistuin olemaan varsin hyvin kuin olisin yksin, enkä tuijotellut koiria kuin silmäkulmasta korkeintaan.
Iltalenkillä tuli sitten vastaan joku pikkukoira, joka jäi tuijottelemaan ja Greetta rupesi taas rähisemään. Kyllä hävettää sen käytös. Vaikken olisi saanut puuttua, niin puutuin silti. Aamulenkillä sama juttu. Näin viikonloppuna on koiria paljon liikkeellä. Kaikille koirille ei ruveta ärhentelemään, mutta joillekin neiti Ärjylä ärjyy. Ja minua sieppaa ihan hirveästi. Joten laitoin Marialle viestiä, että voitaisiinko jo loppaisena pitää hihnatunti, jotta pääsen oikeaoppisesti puuttumaan tuohon sikailuun. Muuten olisi seuraava tapaaminen ollut vasta lauantaina.
Muutenkin pikkukoiralla oli aamupäivällä energiat korkeavireiset. Isot makailivat kauempana rauhassa ja odottelivat, kun taas Greetta vaelteli edestakaisin. Se tiesi, että aamulenkki oli tulossa, mutta minun taas piti odottaa, että sen mielentila olisi rauhallinen, ennenkuin alkaisin lenkkiä puuhata. Siinä meni oma aikansa. Mutta kun koira oli siirtynyt pois näköpiiristä toiseen huoneeseen, niin sitten alkoi ulos lähtö. Kun palattiin ulkoilusta, alkoi sitten ruoan odottaminen. Minä laittelin Saagan korviin tipat ja keittelin kahvia ja ärähdin ipanan pois jaloista pyörimästä. Vasta kun se oli siirtynyt muualle ja oli paikoillaan, aloin täyttää ruokakuppeja. Sitten taas sujui hyvin. Kukin sai vuorollaan kuppinsa ja luvan kanssa niinkuin aina ennenkin. Ja minäkin pääsin kahville.
Yön sujumista vähän jännäsin. Onhan koko komppania nukkunut pääsääntöisesti sängyssä, joskin Friida on osan yötä yleensä lattialla. Kun huomioimattomuuskaudella ei samaan sänkyyn ole asiaa ja tiesin, että kun olen unten mailla, niin en pysty asiaa valvomaan, enkä kuitenkaan halunnut jättää koiria oven taakse, niin viritin kompostikehikon niin, ettei sänkyyn pääse, mutta makuuhuoneeseen kyllä. Friida aloitti yönsä olohuoneessa, kävi kurkkaamassa ovelta huomaten verkon - ja palasi loppuyöksi olkkariin. Ei ollut ongelmaa hänellä. Greetta pomppasi kerran kehikon yli sänkyyn (likalla on pomppu kunnossa näemmä), mutta ärähdyksen kera saateltiin pois verkon taakse. Siellä se pohdiskeli istuen aikansa, kävi patjalle makaamaan, välillä taas istuskeli, meni kevythäkkiin, jossa taisi nukkua yönsä. Minä en meinannut saada unta, kun piti kytätä, ettei Greetta hyppää uudestaan. Saaga nukkui onnellisena jalkopäässä. Siitä oli yks ja hailee, missä muut olivat. No, ensi yönä nukuttaa varmaan minuakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti