Vihdoin

Eilen kävi Greetta esittäytymässä vanhemmilleni Lappeenrannassa. Uusi paikka, hissitalo, uudet ihmiset. Hiukan jännää, mutta ei liikaa, vaan häntä oli nopeasti pystyssä, kun pikkuneiti tutkaili tarkkaan joka sopen. Yhtään pisua ei tullut isän ja äidin lattioille, yhdet kakat kyllä. Onneksi lattialle, ei matolle. Meno- ja paluumatka sujuivat omassa boksissa nukkuessa. Mitään piippauksia ei kuulunut. Reipas reissukaveri - eikä onneksi tule autossa mitään huonoa oloakaan.

Isot koirat jäivät kotiin ja ystäväni Marika kävi ne ulkoiluttamassa. Kun puoli kuuden maissa saavuimme takaisin, oli isojen ja pienen tervehdys todella sydämellinen. Saaga etenkin haisteli Greetan tarkkaan selvittääkseen, missä sitä oikein oli oltu. Liekö tämä ero ja jälleennäkemisen riemu ollut sytykkeenä siihen, että illalla olohuoneessa Saaga alkoi yhtäkkiä kunnolla leikkimään Greetan kanssa. Tähän astihan se on ollut vain ylen ystävällinen ja ulkopuolinen tarkkailija. Mutta nyt se rupesi leikkimään - ja Greetta oli niin onnellinen.  Saaga on ennenkin leikkinyt pienien koirien kanssa samalla lailla. Minni-kääpiömäyräkoira ja Tuisku-cotton ovat saaneet leikkitädin kanssa riehua. Eli Saaga osaa.

Leikki jatkui vielä jonkin aikaa näiden videoiden jälkeenkin. Kuvan taso on huono, kun valon määrä olohuoneessa oli vähäinen, mutta ei voinut käydä lamppuja sytyttelemässä, ettei leikki olisi häiriintynyt.

Friidakin välillä yritti mukaan, mutta kutsuin sen pois, kun pikkukoiralle on reilumpaa, että leikitään vain yksi kerrallaan. Sitä paitsi Friida ei vielä osaa noin rennosti leikkiä. Se ei tajua, että pitää maahan mennä, kun toinen on pieni vaan yrittää sisälläkin kutsua juoksuriehuleikkeihin. Mutta ehkä yhteinen tapa leikkiä löytyy niilläkin kahdella. Ja ulkona yhteinen rakkauden kohde on lujaa juokseminen, joten niitä leikkejä varmaan tullaan näkemään, kunhan Greetalla jalat kasvavat.

Puskan takaa eilen tuli aamulenkillä tapaus, kun pikkupaimen yhtäkkiä rähähtäen lähti ohiajavan auton perään. Onneksi oli hihnassa ja syöksy pieni. Kohta tuli toinen auto takaa ja sama juttu tapahtui. Silloin jo aloin kieltää. Kun koira katsoi minuun, kehuin välittömästi.  Tänä aamuna kielsin jo tuijottamisesta ja kehuin, kun katsoi minuun. Yhtään syöksyä ei tapahtunut, vaikka selvästi olisi tehnyt mieli. Paimenkoira- Greetta saa luvan sammuttaa nopeasti tämän taipumuksensa autoja kohtaan. Eli toivotaan autovilkasta lenkkikeliä. :-)