17.6.2013

Koiramainen sunnuntai

Monta erilaista koirajuttua tapahtui sunnuntaina. Aamusta virittelin tietokoneen päälle, sillä live stream-lähetys agilityn SM-kisoista Kirkkonummelta alkoi heti aamusta. Sitä tuli seurattua  aika aktiivisesti, kunnes tuli aika lähteä koiranäyttelyyn. Kotkassa oli viikonloppuna Kotkan Ruusu- kansainvälinen koiranäyttely. Lauantaina olivat vesikoirat, mutta silloin olin vielä mökkireissulla. Sunnuntaina piti mennä katsomaan, miten Susku ja Goljat pärjäisivät kotikehässä.

                Goljatilla oli häkkikaverina Eijan Andy, joka kisaturistin lailla otti todella iisisti.

Hienostihan se meni. Goljatista tuli paras uros-3 ja se sai ensimmäisen sertinsä ja vara-cacibin, joka muuttuu cacibiksi, sillä kakkonen oli jo kansainvälinen valio.  Hyvä Goljat! Onnea Susku!

                                                                     Sertiposeeraus

Näyttelyssä oli paljon tuttuja. Viereisessä kehässä oli saksanpystykorvia. Helena ja pikku Chili olivat myös paikalla. Chilillä oli vähän hurlumhei-fiilikset, mutta söpö naama sillä kyllä on.

                                              Muitakin söpöjä naamoja kamera bongasi.

                                                     Bassetin pentu mietiskelee.

                                                          Kiira, rotua bracco italiano.

Sitten lähdin kiertelemään kauppakojuja - ja taas tuli tuttu vastaan. Saija oli kentän kulmalla ja mukana näytelyssä oli bullmastiffi Lysti, joka on aivan hurmaava tyyppi.

                                                       Lystiä vähän pitkästytti odottelu.

                                                          Booooooring.

                                                              Helpottaiskos hörppy?

                                                   Tai jokunen mukava taitotemppu?

                                Lopulta kehä alkoi. Kuvassa molemmat avoimen luokan nartut.

                              Paikalla seisomiseen on helppo keskittyä, kun edessä on palkinto.
                                                     Sangen intensiivinen katse, eikö?
                                          Lysti sai ERIn, muttei SA:ta, joten kisa loppui siihen.


                                                                        Joko lähettäis kottiin?

Olikin ihan viisasta tuo kotiin lähtö, sillä taivaalle alkoi kertyä harmaita pilviä.  Minäkin kiirehdin kotiin viemään koiria ulos ennen luvattua sadetta.

                                                                      Vähän palloilua ensin.


Illan suussa oli vielä Saijan vetämät toko-treenit, jonne mentiin Saagan kanssa.
Saaga teki paikalla istumisen, kun muut makasivat. Hyvin onnistui. Kävin kerran palkkaamassa, mutta suurimman osan ajasta olin piilossa.

Saaga oli taas hyvässä vireessä ja Saija ehdotti, että heti tehtäisiin noudot pois, jotta nähtäisiin, vieläkö hyvä palautusvauhti jatkuu. Ja jatkuihan se. Laukat hyppynoudossa, metskunoudossa ja tunnarissa. Kaikissa tehtiin niin, että heitin palautuksen loppupuolella palkan taakseni. Se auttoi tunnarin palautuksessa kovasti, sillä kun koira tuli lujaa, se ei ehtinut kuin kerran puraista kapulaa. Niin kiire sillä oli herkkua hakemaan. 

Treenasin luoksetuloa niin, että palkka jäi Saagan taakse kuppiin. Seurauksena ekalla kerralla oli, ettei koira lähtenyt liikkeelle ollenkaan ja sitten kun lähti, lähti hitaasti. Toisella kerralla lähti paremmin ja kolmannella myös.  Tokalla ja kolmannella kerralla tein vain seisomisstopin ja vapautin palkalle. Taitaa kuitenkin olla parempi, että tässä liikkeessä palkka on minun takanani. Sitäkin kokeiltiin kerran.

Ruudussa oli valmiina jonkun jättämä tyhjä target, joten vaikka Saagan piti hakea itse, missä ruutu on, sen paikka oli hyvä, kun se bongasi targetin. Toisella kerralla ei targetia ollut, mutta Saaga meni samaan kohtaan, mitä nyt käydessään makuulle tähyili ympäriltään targetia.

Kaukokäskyt sujuivat aika hienosti,vaikka välillämme oli matkaa ihan reilusti. Istumisia tehtiin useita. Tein ennakoivan taputuksen ja lähdin reippaasti liikkeelle. Saaga tuppaa tarjoamaan pysähtymistä omatoimisesti, mutta minä vain kutsuin jatkamaa ja käskin vasta, kun vauhti oli  hyvä. Kaikki istumiset onnistuivat oikein hyvin.

Ihan loistofiiliksissä jälleen lähdettiin hallilta - ja siinä vaiheessa, kun Saagalla olisi vielä ollut intoa tehdä.

Heinäkuun lopussa olisi Lappeenrannassa tokokisat. Sinne haluaisin mennä Saagan kanssa kisailemaan, jos vain saadaan paikka. Pitää muistaa seurata kalenteria, että tulee soitettua ajoissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti