Viikonloppu täynnä koiramaisia touhuja

Huh huh. Kylllä tulikin tehtyä yhtä ja toista viime viikonloppuna koirien kanssa.

Aloitetaan perjantaista.  Lähdettiin nimittäin heti töiden jälkeen Krissen, Manun ja Friscon kanssa Hyvinkäälle polskimaan. Mikäs oli ajellessa, kun oli niin ihana  aurinkokeli ja sulat tiet. Uimakoululaiset Friida ja Saaga piti taas kerran viedä hihnassa altaaseen. Friida siksi, ettei se muuten mitenkään malttaisi, ja Saaga tarvitsi ekan pakotuskierroksen, jotta se sitten nöyrästi taas ymmärtäisi itsekin lähteä uimaan.

Friida polskutteli innoissaan ja haki tennispalloa. Sillä ei alun jälkeen ole mitään hankaluuksia veteen menossa.

                                                              Märkä kuin kuitettu koira.

Saagaa sen sijaan vähän ällötti läheteminen rampilta edelleen.

                                                - Vastaranta häämöttää. Kyllä mä selviän.

                                            - Pitääkö tämän olla vain niin älyttömän märkää.

- Huh, selvisinpä matkaan.

- Yksi etappi taas ohi.

- Ja voi pylly! Ihan selvästi pitää kohta lähteä uudestaan.

                                  Friscokin saateltiin altaan makuun muutaman kerran hihnan avulla.

                                           Pikkuisen hankalaa kuljettaa kapulaa tällä tavalla.

                         Manu aloitti treenin liivien kanssa, eikä senkään kuljetustekniikka ihan paras ole.

                                                        Ilman liiviä voi keskittyä jo noutoonkin.

                                                                               Kas näin.

                          Kiva reissu taas. Jäivät seuran agilitymöllikisat väliin, mutta eipä  tuo haitannut.

Lauantaina sitten oli jännä päivä, sillä mentiin Saagan kanssa oman seuran toko-kisoihin voittajaluokkaan tulosta hakemaan. Tuomarina oli Anne Nokelainen. Sellainen saatiinkin, nippa nappa kakkonen 226 pistettä.  Onnistuin kadottamaan kisan jälkeen kisakirjan ja tuloslapun ( ovat vieläkin hukassa :-(  ) , joten pisteiden jakaantuminen liikkeille on mahdotonta kertoa.   No, paikallamakuu oli kymppi ja seuruu 8. Tehtiin kyllä parempi seuraaminen kuin ekassa kisassa. Istumisesta taisi tulla 9, koska Saaga istui vinoon. Luoksetulossa Saaga pysähtyi seisomaan, mutta jatkoi matkaa epävarmasti astellen, kävi maahan kyllä ja tuli luokse. Siitä saatiin vitonen.                                                                                          

Ruutua jännitin ihan hirveästi. Hallin sivuikkunoista paistoi aurinko juuri ruudun reitille, joten matkalla ruudulle oli kaksi kirkasta valoruutua ja kolmas ruudun sisällä. Useampi koira luuli valoruutua ruuduksi. Vaan Saaga meni ruutuun, löysällä vauhdilla kyllä, mutta meni. Saatiin ruudusta 9½. Hyppynoudossa piti antaa kaksi käskyä, kun Saaga ajatteli omiaan. Palautus oli taas löysähkö ja perusasento hieman vino. Metskunoudon palautus se vasta rauhallinen olikin. Tunnarissa Saaga etsi hyvin ja löysi oman, mutta palauttaessaan mälväsi kapulaa. Kaukokäskyt menivät nollaksi, kun koira tarvitsi useita käskyjä ja lisäksi eteni. Kuunteli vissiin toimistoväen juttuja. Pahus tuota seiso-istu-vaihtoa. Se osasi sen jo välillä, mutta nyt taas on tullut takapakkia.  Yleisvaikutelma oli 7, sillä Saaga rupesi kisan vanhetessa haukahtelemaan. Siinä suhteessa olisi kiva saada se ykkönen ja siirtyä erikoisvoittajaluokkaan, että yleensä siinä suoritetaan liikkeet kahdessa osassa ja pääsee välillä palkkaaman. Palkattomuuttahan se Saaga taatusti kiljahtelee.

Yhtään ykköstulosta ei tullut ja me sijoituimme pisteillämme kolmanneksi.

VIDEOLINKKI MEIDÄN KISASUORITUKSEEN

Saaga jäi autoon odottelemaan, kun minä olin talkoilemassa avo- ja alo-luokkien ajan. Koiralla ei ollut autossa mitään hätää, kun aurinko paistoi paksiin. Siellä se kuorsasi ihanassa lämmössä, kun emäntänsä värjötteli kylmässä hallissa. Tasan ei käy onnen lahjat!

Sunnuntaina oli sitten vuorossa Friidan agikisat Vuokkoset -areenalla. Anne ja borderterrieri  Maisa tulivat kimppakyytiin ja matka meni mennen tullen rattoisasti hyvässä seurassa.  Tuomarina oli Marja Lahikainen, mutta radat oli kyllä suunnitellut tuomariharjoittelija Janne Karstunen ja hän myös tuomaroi. En kyllä oikein tykännyt niistä radoista. Paljon oli ansapaikkoja ratoihin viritelty, käännöksiä ja suunnanvaihdoksia, vauhtisuoria ja takaavientejä.  Enemmän muistutti kolmosten rataa kuin kakkosten. Keskimmäisellä radalla olisi voinut tulla nolla, mutta kun en malttanut pysähtyä keppien jälkeen ja antanut koiran itse hakea A-estettä, ohjasin liikkeelläni Friidan putkeen. Muuten oikein hieno virheetön rata. Hyvä hylky siis. Muissa ei voinut kovasti kehua ohjaajaa.

                                               LINKKI FRIIDAN RATOIHIN TÄSSÄ.

Mutta eikun uutta matoa koukkuun ja kohti uusia pettymyksiä. Friida on ilmoitettu pääsiäismaanantain Purina-kisoihin. Nih!