Lauantai alkoi ihanalla auringopaisteella ja meillä oli Suskun ja poikien ynnä Minnan ja tyttöjen kanssa treffit. Minä ulkoilutin Friidaa ja kameraa. Ja kelpasi kuvata, kun sää oli aivan mahtava.
Ja alkaa viiilentämään oloaan.
Friida juoksee tietenkin.
Ainakin häntätupsusta.
Kesken ulkoilun tuli ikävä puhelu. Rottweiler oli käynyt Windy-sheltin kimppuun lenkillä ja Sabi oli pyristellyt valjaista irti pelästyksissään ja kadonnut. Lähdin avuksia viemään Windyä päivystävälle eläinlääkärille, kun Eija etsi metsästä Sabia. Windyn selässä oli kolme puremareikää ja yksi ruhje. Sen verran isoja reiät olivat, että niihin laitettiin tikit, vaikka puremahaavat yleensä paranevat paremmin ilman tikkejä. Paluumatkalla tuli puhelu, että kolmen tunnin kadoksissa olon jälkeen Sabi oli itse löytänyt kotiin. Suuri oli helpotuksen tunne kaikilla. Toivotaan, että myös henkiset traumat jäävät pieniksi molemmilla koirilla. Olisi voinut käydä niin kovin paljon pahemminkin. Onneksi ei.
Viiden jälkeen lähdin Saagan ja Friidan kanssa Mannerin toko-koulutukseen. Saagalle halusin ohjeita hitaaseen noudon palautukseen. Saimme ohjeeksi harjoitella noudon palautusta ihan läheltä eli vain sitä sivulle tuloa superpalkalla. Koiralle täytyy luoda mielikuva, että kannattaa tulla vauhdilla, koska palkka on hyvä. Tätä voi onneksi harjoitella vaikka omassa olohuoneessa. Kokeilin heti kotona ruokakupin aikaan metallikapulalla. Saaga istumaan selkä ruokakuppiin päin ja kapula tarjolle. Rouvakoira pisti suun viivaksi ja kieltäytyi ottamasta kapulaa suuhun. Laitoin kapulan lattialle. Saaga tökkäsi sitä nokallaan ja kävi maahan. Nostin ruokakupin pöydälle ja laitoin kapulan uudestaan lattialle. Ja kas, ihme tapahtui. Koira nappasi metallin ja tuli reippaasti sivulle - ja sai ruokansa. Tahtojen taistelua alussa siis tiedossa.
Friidan kanssa puhuttiin seuraamisesta. Friida pompahtaa lähdössä ja sivuaskelissa ja seuraaminen on vähän huojuvaa. Ollaan tätä korjattu seuruuttamalla hihnassa ja puuttumalla hihnan avulla keulimiseen. Seuraamisessa sain ohjeen kävellä ripeämmin, että Friida pysyy ravilla. Se lähtikin paljon paremmin, kun lähdin nopeasti. Pelkkiä lähtöjä kannattaa harjoitella hyvin hitaalla askeleella ja lopettaa heti, kun pompahtaa. Tähän kyllä tarvitaan peiliä avuksi. Sivuaskeleita harjoitellaan molempiin suuntiin pitkällä monen askeleen sivuttain menemisellä ja palkka annetaan, kun ei pompahtele.
Hyppynoudon palautustakin ehdittiin katsoa, ja siinä tehosi tosi hyvin pallon kanssa virittely ennen noutoon lähettämistä. Olen ottanut kapulan liian hätäiseen, joten Friida on sitä helposti liian aikaisin sylkemässä pois. Siksi pitää olla tarkkana, että ottaa kapulan vain, kun se on napakasti koiran suussa.
Hyviä vinkkejä kaikki.
Tänään sitten oli Mannerin agilitykoulutusta tiedossa seuraavanlaisella radalla:
Alku oli minulle haasteellinen, Suunnittelin vieväni koiran kolmosen ja nelosen vasemmalta puolelta. Joko vedin koiran nelosen ohi tai sain sen takaakiertoon. Kun vein hypyt oikealta puolelta, homma toimi kaikkein helpoiten ja parhaiten. Putken 9 ja 18 jälkeinen hyppy oli molemmilla kerroilla Friidalle ylivoimainen yksin mentäväksi. Se oli putkesta ulkona paljon ennen kuin ehdin ohjaamaan, ja kun sen olisi pitänyt itsenäisesti mennä hyppy, se ei osannut sitä tehdä. Harjoiteltiin niitä niin, että Niina heitti lelun, jolloin Friida suoritti hypyn oikein hienosti. Tätä täytyy harjoitella vielä omineen. Olihan tuolla monta hiottavaa paikkaa minun ohjauksessani, mutta kiva rata silti kaiken kaikkiaan.
Taas on työviikko edessä. Ja ensi viikonloppuna on useamman kisan viikonloppu. Sekä tokoa että agia. Pitänee vissiin treenata ahkerasti.
Ehditteks te tosiaan noissa Mannerin treeneissä mennä koko yli 30 esteen radan? Ootte te aika sanakareita! :D Vai teettekö vaan osia?
VastaaPoistaEhdittiin tehdä, toki pätkä kerrallaan, mutta lopuksi vielä koko rata. Siinä oli välillä sellaisia läpijuoksupaikkoja - ja sitten taas hinkattiin jotain pätkää.
VastaaPoista