Tällä viikolla panostetaan Mollyn kanssa seuraamiseen. Kyllä se temput tekee, mutta seuraamisessa se alkaa jätättää. Siksipä tänään treeneissä käveltiin rata läpi ilman tehtäviä pallolla tämän tästä palkaten ja kyllä motivaatiota oli runsain mitoin enemmän. Sitten tehtiin rata temppujen kanssa usealla pallopalkalla. Ihan lopussa vähän hyytyi. Laitoin koiran taukomatolle huilaamaan ja tein radan näkymättömän koiran kanssa paljon kehuen. Molly katsoi matoltaan tarkkaavaisesti. Sitten tehtiin pallon kanssa loppuosa ja taas toimi oikein hyvin. Taas tauotin ja korjasin radan pois. Lopuksi vielä pelkkää seuraamista pallon kanssa jonkinlainen pätkä ja sitten stop. Miten tässä ehtii palloa haihdutella, sitä en tiedä, mutta josko jotain virtapiikkiä tulisi kisarataankin.
Greetan kanssa tehtiin samaa avo-rataa. Rata oli puoleen väliin asti yhdessä tehtäviä temppuja ja Gee oli oikein hiljainen ja sai joka tempusta palkan. Mutta kun tuli tehtävä, jossa minä seisoin ja sen piti minut kiertää, niin johan kiljahti. Sanoin oho ja lähdettiin saman tien pois hallista.
Sitten tehtiin metsäkävely. Minulla oli ihan liikaa päällä. Taitaa tulla kesä.
Meidän takapihalla on yksi omenapuu. Se on tänä kevään kukkinut aivat huikean hienosti, niinkuin tuntuvat omenapuut muuallakin tehneen. Nyt on jo kukkimisaika mennyt ohi, mutta laitetaan muistoksi nämä kuvat.
Tyttöjen kanssa käytiin Kyminlinan vallituksilla ottamassa perinteiset voikukkaposet. Häikäisi.
Nyt alkaa näidenkin kukkien aika jo olla ohi.
Mökkitien varrella oli toukokuussa upeat voikukkapellot.
Mollylla on ollut pitkä tauko rallykisoista, koska se kahdessa avo-kisassa ei pystynyt juuri lainkaan tekemään, kun ympäristö häiritsi sitä liikaa. Nyt kuitenkin päätin ilmoittaa sen viime tipassa kisoihin, kun treenit ovat menneet mainiosti. Päästiin peruutuspaikalta mukaan. Ja eilen oli siis Kouvolassa avo-alo-rallykisat illalla. Tuomari oli Pia Heikkinen, oikein mukava tuttavuus. Hän puhutteli kisaajia kauniisti ja kannustavasti, toisin kuin eräskin tuomari, joka lähinnä kertoo, miten aikoo kytätä jokaisen käännöksen ja rankaista heti, jos ei pysy paikallaan. No, joka tapauksessa mentiin paikalle. Oltiin päivällä treenattu aika lailla samoja asioita, mitä radallakin oli ja Mollylla meni ihan hyvin. Hyvin mielin siis kohti rataa, joka oli tämän näköinen.
Molly oli ihan rennosti odottelupaikalla ja katseli ihmisiä ja koiria rauhassa, mutta kun sen vuoro tuli, se alkoi taas aika lailla häröillä ja katsella ympärilleen. Sellaista koiraa on aika uuvuttava raahata radan läpi. Tehtävällä 10 Molly alkoi rapsuttaa ja se laskettiin kahdeksi istumiseksi, joten siitä kymppi. Olisi saanut jäädä rapsuttelematta. No, paljon pieniä yhden pisteen virheitä häröilyn takia, kymppi kakkostehtävällä, kun vasemmalle kääntymisessä jäi. Se on vielä treenivaiheessa. Ja kymppi rapsuttelusta. Eli summa summaarum: SAATIIN KUITENKIN TULOS!!! 71 pistettä. Ei päätä huimaa, mutta kuitenkin antoi lupauksen, että kun varmuus kasvaa, voi tulos olla paljon parempikin.
Tässä video radalta ja virheet siihen merkittynä.
Syteen tai saveen, Mollyn seuraava kisa on reilun viikon päästä omalla hallilla. Kohta suunnataankin sinne tekemään eilinen rata. Jotain jäi hampaankoloon siitä. Treenaamme nyt aktiivisesti. Eikä siinä vielä kaikki. Kun yöllä heräsin, selailin hetken kännykkää ja huomaisn, että 12.6. on Porvoossa iltakisa. Laitoin sinnekin paikkakyselyn saman tien ja sitten käänsin kylkeä. Vielä en tiedä, saadanko paikka.
Mollylla oli eilen pesupäivä. Edellisestä oli pitkä aika ja pesuvesi olikin sen näköistä, että tarpeeseen tuli.
Käytiin kasvattajalla trimmauksessa. Villahousutkin olivat jo melkoisen pitkät. Söpö tyttö tuli.
Trimmauksen jälkeen lähdettiin koirien kanssa Jylpylle vähän palloleikkeihin. Olipa taas koirilla kivaa.
Viime sunnuntaina elikkäs eilen oli molemmilla koirilla kisoja tiedossa. Greetta lähti Pyhtäälle Marjutin kanssa Agi-Kotkien kisoihin. Koska Marjutilla oli aamupäivällä agi-koulutus hallilla Terran kanssa, Greetta oli ilmoitettu "vain" kahdelle iltapäivän hyppyradalle. Voi veljet, miten hienosti se oli radat tehnyt. Toiselta radalta tuli nollavoitto ja toiselta radalta nolla ja toinen sija. Greetalla on kertakaikkiaan hyvä vauhti ja se nautti silminnähden tekemisestä. Teki sydämelle hyvää katsoa videoita.
Jotka ovat siis tässä.
Kotiin tuli erittäin tyytyväinen koira, jolla oli tosi hyvä mieli. Palkinnot eivät juuri häikäisseet, mutta sai se sentään kaksi ilmaista osallistumista tuleviin kisoihin, ja ne ovat rahan arvoisia kuitenkin.
Sillä aikaa kun sisko liiteli, olimme Mollyn kanssa Haminassa korkkaamassa ulkokisoissa ensimmäisen tottelevaisuuskokeen. Odotukset eivät olleet korkealla, sillä enemmän tämä oli testi, missä kohdassa mennään osaamisessa ja mitä kaikkea vielä täytyy treenata.
Menimme hyvissä ajoin koepaikalle, sillä Mollyn täytyy saada katsella ja orientoitua ympäristön ihmisiin ja koiriin. Aika rento meininki sillä jo olikin, kun koe alkoi. Sirun tarkistuksessa tuomari Tommi Varis kyykistyi moikkaamaan ja Molly meni heti hänen luokseen tutustumaan. Koiraihminen osaa pientä koiraa tervehtiä oikealla tavalla.
Kylli kuvasi videon suorituksesta. Katkoin siirtymät pois, kun kuvaajan ote välillä herpaantui ja hän kuvasi nurmikenttää. Kehään meno ja siirtymät ovat vielä aivan alkutekijöissään. Liikkeet seuruuta lukuunottamatta menivät kohtuu hyvin, mutta liikkeiden välissä Molly katseli maisemia ja haahuili ja sitä piti monta kertaa kutsua sivulle. Sitten se taas oli kanssani hommissa. Tuomari sanoi ennen kokonaisvaikutuksen arvosanaa antaessaan, että jos oli ollut kyseessä paimensukuinen koira, hän olisi rankaissut tästä huuhailusta enemmän, mutta koska rotu on hänelle täysin vieras ja näyttää, että olen kuitenkin sen kanssa tehnyt paljon töitä, niin hän antaa kokonaisvaikutukseksi 8. Kiitin kovasti.
Sitten vähän liikkeiden virheitä. Seuraamisessa sillä keskittyminen loppui kesken, mutta sen tiesinkin, että seuruu ei ole vielä kisavalmis ollenkaan. Maasta ylös noustessa Mollyn peppu kääntyy ulospäin, joten loppuperusasento on vino. Siihen täytyy keksiä ratkaisu, sillä siitä kyllä sakotettiin joka kerta. Paikkiksessa Molly oli viidestä koirasta viimeinen, joka käskettiin maahan. Jo toisen ihmisen käskystä se meni maahan. Kun tuli meidän vuoromme ja katsoin koiraa, se kiireesti nousi istumaan ja kävi käskystä maahan. Eli häiriökäskytystä tarvitaan tai sitten eri sana maahan menoon. Summa summarum, kaikesta huolimatta saimme pisteitä 162,5 ja ykköstuloksen, joka oli todellinen jättiyllätys, iloinen sellainen.
Tässä video ja pisteet.
Sijoituimme kolmansiksi, mikä oli vielä kirsikkana kakun päällä. Ei ihme, että ihminen hymyilee kuin hangonkeksi palkintopallilla.
Seuraavaa toko-kisaa saa odottaa. Ensin pitää harjoitella noita mainitsemiani asioita. Aion Mollyn kanssa osallistua vielä alokasluokan kokeisiin tulevaisuudessa tähtäimenä TK1, sillä siirtymisiä ja muita juttuja on helpompi harjoitella lyhyemmässä kokeessa. Eipä meillä kiire ole.
Kävimme vielä illan suussa Kyllin ja Lotan ja tietysti Mollyn kanssa Vantaalla Sirken ja Mannerin Ninan Rally-tokon kisavalmistautumis-koulutuksessa. Oltiin kyllä Mollyn kanssa aika väsyneitä, mutta harjoiteltiin kuitenkin juuri samaan koeasiaan liittyvää kehään menoa ja liikeiden aloitusta, joihin pitää luoda vakiokaava, jotta koira ymmärtää, mitä ollaan menossa tekemään. Alkuhäröilyn jälkeen Molly keskittyi minuun paremmin.
Kyllä oltiin minä ja koirat poikki, kun oltiin kaikki kotona. Tänään on ollut rauhallinen päivä. Saija kävi Greetan hieromassa. Lapojen välissä ja vieressä oli perinteiset jumit, mutta ne saatiin auki. Uusi aika on varattu kuukauden päähän.
Ai niin, Kouvolan piirimestissivuilla oli Essi Pasanen ottanut kuvia kisailijoista. Sieltä löytyi monta hyvää kuvaa Greetasta ja Marjutista. Koska agility-kuvat ovat harvinaista herkkua, niin tässä ne ovat.
Suuntasimme taas tyttösten kanssa puistoilemaan eilen. Sapokkaan vei tiemme jälleen. Taas oli muutama uusi rhodopensas aukaissut nuppujaan. Isoimmat antavat odottaa vielä. Mutta oli lämmintä ja kaunista. Koirillakin kieli roikkui. Nämä puistoilut ovat hyvää häiriöharjoitusta molemmille, etenkin Mollylle. Se noteeraa vastaan tulevat ihmiset, mutta kun kukaan ei ole kiinnostunut siitä, se siirtää huomionsa haisteluun. Tavoitteena on, että ihmiset ovat uusi normaali, jotka ovat yhtä mielenkiinnottomia kuin liikennemerkit tai muut. Eikä tällaiset ihmisten keskellä kulkemiset, varsinkin kun päivällä ei yleensä ole ruuhkaa, tee pahaa Greetallekaan, joka näkee myös kaiken kaikkialla.
Siis puistokuvia taas liuta.
Otinpa aika monta kuvaa tässäkin kohdassa. Mollya vähiten kiinnosti kuvaaja ja paljon enemmän ympärillä olevat tapahtumat. Mutta katsoipa muutaman kerran kameraankin.
Hiki jo vaivaa, vaikka varjossa ollaan.
Vielä enemmän hiki on auringossa.
Sapokasta lähdettiin vielä hallin metsään kävelemään. Siellä ollaan taatusti varjossa ja hajuja on riittämiin.
Kotiin oli ihana palata, kun eilen asennettu ilmanviilennin oli päivän päällä oltuaan viilentänyt sisätilat sopivan raikkaiksi. Uskon, että itseni lisäksi tämä laite riemastuttaa koiria myös. Ollaanhan me jo useampi kesä yhdessä läähätetty sisätilassa, kun kivitalo on lämmennyt yli kolmeenkymmeneen asteeseen hellejaksojen aikana. Nyt nautitaan!
Käytiin me eilen Mollyn kanssa vielä Jylpyn kentällä treenaamassakin. Tehtiin sosiaalisella palkalla koko setti ( paitsi paikkista). Seuruu oli sinne päin, liikkeestä maahan jäi istumaan kaksi kertaa, mutta muut liikkeet sujuivat kelpoisasti. Kaukossa pystyy taas nousemaan istumaan, kun palasin istu-käskyyn. Mutta vähän Molly vetäisee pyllyä eteenpäin. Siksi jääkin mietintään, rupeanko opettamaan sille etujalkakaukoja. Kenelläkään koiristani ei ole sellaisia ollut ja tarvitsen kyllä neuvoja, miten ne opetetaan, mutta vahvassa harkinnassa on. Nyt loppuviikolla ei tehdä mitään muuta tokoa kuin seuruuta ja liikkeestä maahan menoa hyvällä palkalla. Lauantai on vapaa kaikesta treenistä. Menen talkoilemaan Haminan rally-kisaan. Sunnuntaina sitten on kisa puolilta päivin.
