Kuuma kisapäivä

Tänäänpä sitten kisattiin Greetan kanssa oikein virallisissa kisoissa taas. Pyhtäällä oli Agi-Kotkien ensimmäiset ulkokisat ja sää kyllä suosi. Ehkä vähän liiankin kanssa, kun oli todella kuuma ilma. Mutta Greettaa ei se tuntunut haittaavan laisinkaan. Kierrokset nousivat radalla ja virheitä tuli, mutta plussaa oli se, että se joka kerta pysyi lähdössä ja joka radalla oli ihan agilitynkin näköisiä pätkiä pyörähdysten, ohiajojen ja huonon ohjauksen keskellä. Puhumattakaan siitä, että kerran unohdin radan.

Tässäpä nämä. Marikalle kiitos kuvauksista.

Saaga oli autossa mukana turistina ja välillä käytiin kävelemässä - ja heinää syömässä, ainakin rouvakoira. Olipahan vaihtelua senkin elämään.

Pyöritään ja hyöritään ja jestas sentään

Tänään oli agilitypäivä.
Lähdettiin Eijan ja Haikun kanssa Kouvolan Koiraklubiin mölliagilitykisoihin. Haiku kisasi ekaa kertaa ja Greetta - hmmm. Olin ilmoittanut Greetan putkiralliin, möllihyppyradalle ja mölliagiradalle, eikä siis kisattu missään näistä vaan oltiin kisan ulkopuolisia ratatreenaajia. Ja treeniä kyllä tarvitaankin.  Tässä todistusaineistoa.

Koiraklubilla saa palkata mölliradoilla ja lähdössä ja ekan karkaamisen jälkeen rupesinkin namutuslinjalle. Joka kyllä toimi. Muuten ei ollut kehumista radoista. Viimeinen oli vähän sinne päin.
Kivaa kuitenkin.

Illalla mentiin vielä omalle hallille vähän agsaamaan ja harjoittelemaan sellaista, että on hyppy ja edessä poikittain oleva hyppy, koska se oli möllikisoissa haasteellista ja rima tippui. Vas-vas ja koi-koi kyllä toimivat illalla, kun käskytys oli ajoissa.

Lauantaina sitten kisataan Heinlahdessa ihan oikeissa kisakarkeloissa.

Ja loppuun muutama poseerauskuva. Saaga ja Greetta olivat Kumparepuistossa ja Haiku ja Greetta Kotkan Meripuistossa. Haiku on Greetan siskopuoli ( molempien emo Sabi)

Voi häiriö sentään

Eilen mentiin rally-toko-kisoihin Hyvinkäälle Greetan kanssa. Päästiin kaverin kyydissä, mikä oli kiva, kun omassa autossa on ikävä ääni. Kaverin koira kisasi myös alokasluokassa.
Kisa-alue oli hyvin rajattu ja suojattu aidoilla eli olisi voinut luulla, että Greetalle helppo juttu, vaan ei ollutkaan. Jännitys alkoi heti kehään astuessa. Vielä odotellessa koira oli suht helppo. Rata oli tosi kiva, mutta voi voi sentään, miten piti Greettaa houkutella ja tsempata, että rata päästiin läpi.
Tässä video:

Olo oli todella uupunut, kun radalta päästiin ja vaikka saatiin 81 pistettä ja merkintä kisakirjaan hyväksytystä tuloksesta, niin mielummin ottaisin iloisen koiran, joka tekee virheitä eikä tällaista jännittäjää.

Monenlaista puuhailua Greetan kanssa

Ei ne mölli-agsat menneet kovin hienosti.
Eka rata oli kyllä varsin hyvä. Harmi, etten saanut sitä videolle. Toinen rata oli jo sitten melkoista sohlaamista, kun koira kävi jo ylikierroksilla. Mikä ärsyttävintä, se karkasi molemmilla kerroilla lähdössä ja palautin sen sitten takaisin motkottaen.

Siispä eilen aamulla mentiin halliin harjoittelemaan lähtöä ajatuksena, että autoon joutuu saman tien, jos lähtee luvatta. Taskussa oli myös kolinapurkki tällaista röyhkeyttä varten. Pienestä liikkumisesta lensi purkki, mutta muuten Greetta pysyi paikoillaan, vaikka menin tosi pitkällekin. Ihan kiusallaan vissiin. No, jatkamme harjoittelua joka tapauksessa. Lähdössä ON pysyttävä, se on varma.

Mentiin hallilta kaupunkiin viemään valokuvia kehystettäväksi. Teetin valkokuviksi naamakuvat Elsasta, Assista ja Friidasta ja halusin, että niihin laitetaan paspikset ja kehykset. Ensi viikolla saan kuvat ja paikkakin on valmiiksi katsottuna olohuoneen seinältä.  Sitten vielä käytiin Sapokassa kävelemässä. Vähän vielä Sapokassa kukki ja sääkin oli kolea, mutta kyllä se kukkamereksi muuttuu, kun vähän kevät lämpenee ja etenee.

Iltapäivällä oli sitten vuorossa toko-koulutusta. Saaga sai jäädä kotiin huilaamaan vauhdikkaan aamupäivän jälkeen. Koulutus oli Haminassa ja kouluttajana iki-ihana Jessica Svanljung.
Greetta oli ensimmäisenä vuorossa. Sitä jännittivät taas katsojat ja kentän reunalla haukkua paukuttavat malikat ja kouluttaja ja kaikki.Katsottiin ensin liikkeestä seisomista, jota en saa eteenpäin.  Sain hyviä vihjeitä, miten voisi liikettä kehitellä ja käskyä vahvistaa. Seuraaminen ei meinannut sujua millään. Otettiin koira hihnaan ja sillä lisättiin vaatimustasoa. Ruvetaan treenaamaan hihnassa, naksun kanssa ja tarvittaessa nyppäisemällä hihnasta, jos jätättää ja haahuilee. Eli tehtävä on ja jännitys on voitettava. Siinäpä meillä on tekemistä. Mutta totta se on. Tokossa hyvä seuruu on kaiken a ja o, ja moni asia menee pieleen, jos koira ei seuraa. Greetalle ovat helpompia vauhdikkaat temput.
Luoksetuloon sain vihjeeksi napata pannasta ja laittaa sivulle, jos koira lähtee kiertämään takaa. Eli huomautetaan virheestä, sillä Greetta kyllä tietää, mikä on sivu. Lähellä vielä muistutetaan sanalla.
Kierrossa sama juttu. Ruutua tehtiin ensin targetin kanssa Odota-sanalla. Toimi. Sitten tyhjällä targetilla. Toimi. Sitten ilman targettia. Yllättäen toimi. Kaikki tämä läheltä.Siinä ollaan edistytty.
Ääneen ei nyt puututtu, vaikka pieni ääni lähtikin ruutuun mennessä. Sitten Greetta pääsi autoon ja herkku maistui, joten ei ollut hirveässä paineessa. Minä jäin vielä pariksi tunniksi katselemaan muiden koulutuksia.

Tänä aamuna meillä oli ohitustreffit. Greettahan on muutaman kerran käynyt ohitustreeneissä. Normi lenkillä sillä meinaa mennä haukkumiseksi, varsinkin jos ohitettava alkaa tuijotella tai äännellä ja muutenkin ei ole rento tilanne. Valjaiden kanssa se on ruvennut kiskomaan ja nyt ollaan palattu ketjukaulaimeen ja erittäin kauniiseen hihnakäytökseen sen myötä. Ohittamisetkin sujuvat paremmin ja kolinapurkki taskussa muistuttaa, että syytä on käyttäytyä. Mutta ohitustreffeillä ei olla oltu aikohin. Kaverilla oli kaksi shelttiä, joista toinen on lenkillä hankala. Kumpiki ihminen oli valmis purkilla häätämään hyökkijän ja haukkujan. Vaan kuinkas sitten kävikään. Kumpikaan koira ei hyökkäillyt tai lähtenyt lähelle. Kun päästin Greetan hihnasta, se hiipi selkäni takana jalkani vieressä eikä inahtanutkaan. Saaga jolkutti omineen ja haisteli. Se ei mitään treenejä tarvinnutkaan. Oli vain häiriökoira. Muutaman kerran mentiin edes takaisin ja todettiin, että höh, ei sitten. Greetalle olisi tehnyt tosi hyvää, jos joku vieras olisi antanut palautetta huonosta käytöksestä. Mutta toki hyvä näinkin.

Kunhan tässä toetaan, lähdetään sen kanssa kaksin kaupunkireissuille. Siellä on autoja ja ihmisiä ja silti pitää olla urhea ja reipas ja tottua niihin. Lisäksi voidaan puistossa vähän tokoillakin.

Huomenna on meillä rally-toko-kisat Hyvinkäällä. Avoimen luokan toinen kisa. Ekasta viime vuonna ei saatu tulosta. Temput se osaa, kunhan pää kestää.

Treenipäivä

Tänään oli ihana keväinen sää. Mentiin aamupäivällä Jylpylle Hannelen kanssa. Hannele harjoitteli koiratanssia bouvierinsa Danan kanssa kilpailua varten ja minä halusin harjoitella avoimen luokan rallyrataa Greetan kanssa, sillä ollaan menossa sunnuntaina rally-toko-kilpailuun. Eipä olla koko talvena tehty mitään rallyn eteen. Vaan tosi kivasti Greetta muisti kuviot ja kun ei ollut häiriötä,niin teki nätin radan. Saagakin pääsi radalle ja oli tavattoman tohkeissaan. Hyppyä se ei oikein hahmottanut, onhan sillä jo sumentumaa silmissä ja varmaan ei oikein erottanut koko hyppyä. Mutta hyvin oli mummolla muuvit muistissa.

Todistusaineistoa videolla tässä:

Illalla mennään Greetan kanssa mölliagikisoihin hakemaan ratatreeniä. Sitä tarvitaan. Pikku-Gee-rukka on nyt ainoa harrastuskoirani ja sen niskaan kaatuvat agsat, rallyt ja tokot. Kyllähän sillä virtaa riittää, jos vain pää kestää. Sitä odotellessa.

Mölli-tokoilemassa

Tänään kolmelta oli Haminassa möllitokot, jonne olin Greetan aikoja sitten ilmoittanut. Se kun tarvitsee kisakokemuksia paljon ja eri paikoissa. Olin ilmoittanut Greetan avoimeen luokkaan, vaikkemme todellakaan ole vielä siihen valmiita.

Monta asiaa sujui hyvin. Paikkaistuminen sujui yllättävän hyvin, vaikka naapurit tuijottivatkin Greetan suuntaan. Tosin taisi enemmän niillä nenä toimia, sillä tuuli toi selkeästi jonkun ihanan hajun poikakoirien nokkaan. Seuraaminen oli ihan luokatonta, kun Greetta ei pysty pitämään kontaktia vieraassa paikassa ja ajelehtii enemmän kuin seuraa. Liikkeessä seisomisessa se tarvitsee nenäkosketuksen ja vähän kääntyili, kun menin taakse. Liikkeestä istumista ollaan harjoiteltu todella vähän, joten ei ihme, ettei sujunut. Ruudussa annoin käsiapua maahan menossa, mutta siihen nähden, ettei olla juuri harjoiteltu ilman targetia, se sujui ihan kivasti. Noudossa nousi liian aikaisin. Hypyssä teki taas ylimääräisen takakierroksen, ennenkuin tuli vierelle. Merkin kierrossa piti melua. Kaukokäskyissä tuli ylimääräsiä käskyä ja vähän ennakointia. Katsokaa itse.

Saaga oli turistina mukana ja käytiin pieni lenkki ennen kisaa. Sitten koirat odottelivatkin autossa, kun toimin voittaja- ja evl-luokkien liikkurina. Vettäkin alkoi vähän tihuttaa ja oli riivatun kylmä. Mutta ihan kiva päivä joka tapauksessa. Minna Halonen oli ottanut pari kuvaa Greetastakin. Tässä niitä.

                                                        Kuvat paikallaistumisesta
Greetta on nyt ilmoitettu kahteen viralliseen toko-kisaan alokasluokkaan. Tavoitteena on edelleen se TK1-koulutustunnus. Lisäksi mennään perjantaina Jessica Svanljungin toko-koulutukseen tälle samalle kentälle. Josko saisin hyviä vinkkejä seuraamiseen ja jättöihin.

Uurna

Eilen vappuaattona tuli viesti, että Friidan tuhkan voi noutaa. Rasia on sama, jossa sain Assinkin tuhkan. Suru palasi taloon hetkeksi. Friida pääsee lepäämään  Elsan ja Assin vierelle Lemin mökille.
Pieneen mahtuu yhden koiran tuhka.