Juhannussunnuntaina lähdettiin Friidan kanssa Vantaalle rally-kisoihin voittajaluokkaa korkkaamaan.
Hyvin vähän ollaan Friidan kanssa oikealla seuraamista treenattu ja se höseltää ja keulii aika lailla.
Siksipä ei ollut järin suuri yllätys, ettei tulosta saatu. 15 pistettä olisi lisää pitänyt tulla, että oltaisiin ylitetty tulosraja. No, ehkä tämä kannustaa harjoittelemaan enemmän, kaikkien muiden lajien harjoittelun lisäksi. Tässä video Friidan ja minun suorituksessa. Vasemmalla seuraaminen oli oikein
nättiä.
Olohuoneen pöydälle oli unohtunut koirien kanafilepussi. Eräs alati ahne haistoi sen ja nousi pöytää vasten kurkottelemaan. Pöydän siinä päässä oli kameran objektiivi pöydällä. Se sitten siinä yrityksessä tipahti kolahtaen lattialle. Saavuin paikalle salamana ja Saaga sai runsain mitoin ärinää ja torua. Olevinaan oli laupiaan ja katuvaisen näköinen, mutta tuskin kuitenkaan. Onneksi objektiivi edelleen toimii, vaikka aika hitaasti tarkensi nämä kuvat, jotka testimielessä otin. Saagan ilmeet ovat kyllä erittäin tekstiin sopivat.
Suvivirsi laulettiin 4.6. ja saman päivänä lähdettiinkin rengasmatkalle siskon pojan lakkiaisiin ja sieltä Lappeenrantaan. Koirat kulkivat autossa mukana. Onneksi minulle oli tullut uusi veräjä autoon, joten koirille ei ainakaan tullut kuuma, korkeintaan ikävystyminen iski välillä, vaikka niitä vähän ulkoilutinkin juhlan keskellä. Juhlan jälkeen ajeltiin Lappeenrantaan viemään isää ja jäätiin sinne vähäksi aikaa. Sitten palattiin kotiin, kun oli kaikenlaisia kiireitä.
Saagan korvat
Kahden viikon kuluttua ekasta käynnistä menimme tarkistukseen. Koska Saaga pitää nukuttaa tarkempaa tutkimusta varten, olin myös varannut ajan hammaskiven poistoon samalla keikalla. Korvista kuului parempaa. Hiiva ja streptokokit olivat kadonneet, mutta sauvabakteereja oli edelleen, tosin reilusti vähemmän. Eli Canofite-kuuri jatkui. Lääkäri kertoi, että on tullut uusi lääke, jota voitaisiin kokeilla ennalta ehkäisevänä, kunhan kuuri on ohi. Sitä odotellessa jatkan lääkkeen truuttaamista ja korvien putsausta.
Saaga on selvästi reippaampi ja juoksee esim. palloa noutamaan reippaasti, mitä ei taas jokin aika sitten vielä tehnyt. Saaga on niin ihana ja surettaa tämä ikuinen korvakierre. Toivottavasti uusi lääke on siinä asiassa apu.
Saagan tanssi
Jouduin vahvasti epämukavuusalueelle, kun lupauduin mukaan koiratanssitreeneihin taannoin. Tarkoitus oli treenata Kotkan Ruusu 2016-koiranäyttelyyn esitystä, ja sieltä oltiinkin oikein innostuneita ajatuksesta. Ollaan treenattu ja käyty kuluneella viikolla näyttelypaikalla Katariinan puistossa treenailemassa.
Tässä meidän iloinen treeniporukkamme: Hannele ja Dana, Jaana ja Saaga, Tuovi ja Pele, Heidi ja Pirkko.
Tässä meidän ohjelmamme viimeistelytreenissä. Ääni pitää laittaa kovalle, että kuuluu, sillä merituuli puhaltaa. Saaga on niin innoissaan herkuista, että tekee välillä ihan hölmöjä juttuja. Mutta tykkää touhusta aivan älyttömästi.
Tänään piti olla esityksen. Vettä satelee, myrskytuuli tuiveraa, kurja sää kaiken kaikkiaan, mutta kaikki me olemme paikalla. Kyllä ottaa aivoon, kun selviää, ettei saada levyä kuulumaan, kun puuttuu yksi johto tietokoneesta. Kukaan ei ole ottanut vastuuta meidän esityksestä, joten esittämättä jää. Kyllä meitä harmitti aivan älyttömästi. Enää ei kyllä minnekään Ruusuun mennä, ei varmasti.
Friidan toko ja agsa
Friida on tässä välissä käynyt kaksi toko-koetta. Haminan koe sattui hellepäivään, ja koira oli ihan ääliö eikä osannut kovinkaan montaa liikettä. Saatiin peruutuspaikka Heinolaan, jossa toki vielä tuli nollia eikä saatu tulosta kummallisten aivopierujen (koiran) takia, mutta koira teki töitä ihan toisella tavalla.
Käytiin vielä Haminassa möllitokossa viime torstaina ja tällä kertaa oltiin uudessa voittajaluokassa. Friida teki ihan eri lailla töitä ja ykköstulos jäi vain pisteen päähän. Kati-tuomari arvosteli tiukasti, mikä olikin erittäin hyvä, joten tuloksesta jäi hyvä mieli.
Uuteen kokeeseen en ilmoita, ennenkuin ollaan treenattu
a) seuraamista - hihnassa, jotta voin huomauttaa, kun erkanee minusta, varsinkin juoksussa. Muuten seuraaminen on jo parempaa.
b) kaukokäskyjen maasta seisomaan nousu pitää saada sellaiseksi, että Friida siirtää tassunsa suoraan. Nyt ne ovat etuvinossa ja seisomasta istumisessa koira vetää peräpäätä eteenpäin.
c) peruutus - on vaiheessa. Sitä pitää vahvistaa.
d) merkki ja tyhjään meno, molemmat epävarmoja
e) uusi merkinkierto-hyppy-nouto-hässäkkä on pakko saada kuntoon
f) zetan asennot varmoiksi ja seuraamiskäskyn paikka pitää hahmottaa
g) suora ruutuun meno - on ruvennut kaartamaan oikean reuna kautta
Eiköhän sitä ollut tässä ihan tarpeeksi.
Tässä video möllikisoista. Tuovi kuvasi minun kännykälläni. Kiitos. <3
Ai niin, ja se agsa. Friida on aika tavalla ulkoistettu Maijalle. Se on käynyt treenaamassa jonkin verran Maijan kanssa ja Kouvolan kisoissa se kävi ottamassa kolme hylkyä myös. Mutta viime agsatreeneissä Friida meni minunkin kanssani, kun Greetalla on ne juoksut. Hyvin ja vauhdikkaasti menikin. Oli hauskaa tehdä agsaa sen kanssa. Heinäkuussa mennään kuitenkin Kokkolan Klagiin yhdessä, joten on hauskaa ja hyödyllistä tehdä agilityä myös Friidan kanssa.
Tänään alkoivat agilityn SM-kisat Nastolassa. Friida edusti Agi-Kotkien joukkuetta ja lähti aamulla puoli 6 Maijan ja miehensä Matin kanssa joukkuekisareissulle. Vähän huono säkä kävi siinä, että juuri ennen Friidan lähtöä Tsaun joukkueen koira tuli maaliin, ja Tsaulaiset iloitsivat niin äänekkäästi, että Friida vähän säikähti. Sen epävarmuus näkyy alkuradalla hitautena ja ihan älyttömänä esteen ohituksena. Sen jälkeen Friida pääsee vauhtiin ja loppu on hyvän näköistä. Kuvasin radan livestreamista ja juuri vähän ennen oli modeemi lopettanut toiminnan, joten olin joutunut käynnistämään uudestaan koneen. Kesken radan tuli joku häiriöviesti, ja Friidan kepit hidastuivat merkittävästi, mutta luulen, etteivät oikeasti hidastuneet vaan kone sai sen aikaan.
Tässä Friidan ja Maijan rata. Alun takia tuli 5 sekuntia yliaikaa ja vitonen kiellosta hypyn ohituksen takia. Kontaktit sujuivat mallikkaasti.
Agi-Kotkilla tuli kaksi hylkyä, joten tulosta ei joukkueelle tullut, kokemusta vain.
Tulevalla viikolla keskitymme enimmäkseen rally-tokon ihmeelliseen maailmaan, sillä Friidalla on Vantaan rally-kokeeseen paikka voittaja-luokassa ja voin sanoa, että oikealla seuraaminen ei ollenkaan ole hyvässä jamassa. Siis treeniä.
Greetta treenaa
Greetta aloitti kesän alussa Racinell-areenalla AgilitySharksien irtoa ja käänny -kurssin. Tavoitteena on, että Greetta etenee kauas ja kääntyy oikealle tai vasemmalle takaisin päin ihan pelkästä käskystä. Kun tuo on pikkupaimen, niin se kyttää minua ihan hirveästi ja se onkin kova haaste, että saan sen fokuksen hyppyyn päin. Jos olen takana, niin se on aika hyvä, mutta jos olen sivussa, niin Greetta tuijottaa minua. Ensi viikolla on kerta numero 2. Siis pitää alkuviikosta treenata ahkerasti kaikkea. Onneksi juoksut jo loppuivat.
Saatiin elokuulle paikka sekä hyppytekniikkakurssille että shelttien paimennuspäivään. Pikku-Geellä treeniä siis riittää.
Koska uimavedet lämpiävät kovaa vauhtia, jäävät Hyvinkään uimakeikat tauolle. Mutta vielä kerran suunnattiin sinne sunnuntaina. Mukaan pääsi Friida, uimamaisterimme, joka taatusti nauttii uimisesta kaikkein eniten. Elmo-villakoira on edelleen hyvin in love Friidaa kohtaan, joten minne ui Friida, sinne suuntasi lujaa perässä myös Elmo. Friida kesti tämän todella uljaasti, vaikka kyllä vaihtoi suuntaa, jos näki Elmon lähestyvän. Elmo ei tästä lannistunut.
Lähdössä hakemaan boyfriendejä kyytiin.
Keltaiset Hussen lelut ovat sekä Friidan että Manun suosiossa. Tässä Friida pahaa aavistamattomana kelluskelee lelun kanssa.
Takaoikealta saapuu ihailija
Suunnan vaihdoskaan ei auta. Kylki kyljessä pitää uida kohti ramppia.
Todella kiusallista.
Samaan aikaan toisalla Manu on tyytyväisenä saanut rauhassa haeskella omaa vesileluaan.
Kunnes.....
Eräs huomaa, että velipojallakin on keltainen lelu.
Tähän kohtaan hiukan Tappajahai-elokuvan musiikkia--dum-dum-dum
Elmolla on vakaa ajatus viedä lelu.
Isku.....
No höh, en minä sitä olisi halunnutkaan.
Nuorella miehellä on sangen sähäkkä uimaanmenotyyli.
Ja taas on Friida havaittu altaan toisella reunalla. Sinne!
Tänään oli Haminassa Oili Huotarin toko-koulutusta. Se alkoi jo aamulla, mutta päätin mennä vasta ruokatauon jälkeen, kun on minunkin vuoroni. Näin sain aamupäivällä puuhailtua yhtä ja toista kotona ja juoksutettua koirat - tai siis Friidan ja Greetan, sillä Saagaa ei nyt oikein huvita tuo juoksu.
Vanhin ja nuorin jäivät kotiin koulutuksen ajaksi.
Simonkadun kenttä on kyllä aina yhtä vaikean matkan takana. Navigaattorin kanssa mennään ja silti tein yhden ylimääräisen pyörähdyksen - ja sitten tulivat tietyöt, jotka sulkivat tien, jonne navi ohjasi. Mutta löydettiin perille.
Friidan kanssa pyysin vinkkejä kaukokäskyn maasta ylös nousuun, sillä Friidan etutassut ovat maassa ollessa aika pitkällä, joten kun se nousee, etutassut ovat vinoon edessä ja kun pitäisi istua taaksepäin, se ei ole fyysisesti mahdollista ilman, että perä vähän pomppaa eteenpäin. Tarvittiin siis vinkkiä siitä, miten koira noustessaan siirtäisi suoraan tassut oikeaan paikkaan. Makuuasentoa on kuusivuotiaalla koiralla turha ruveta muuttamaan.
Harjoiteltiin ensin luopumista. Nami kädessä, koira ei saa ottaa. Kämmen auki, kun vetää pään pois, nyrkki kiinni, kun yrittää saada namin ja kielto. Kun luopuu, istuu eikä yritä ottaa namia, kehutaan Hyvä jätä, hieno jätä ja kun katsoo minua, sitten saa ottaa. Tätä luopumista tarvitaan nousemisessa, kun noustaan namille, mutta ei saa ottaa vaan keskitytään ohjaajaan. Ensin seisoin koiran vierellä poikittain etuosan luona. Kun koira nousee, jalalla pölläytettiin hiekkaa sen jalkojen väliin, jotta jalat menevät taaksepäin. Tämä treeni meni aika nopeasti, joten pitää yrittää vielä sisäistää asiaa.
Toinen juttu, mistä kyselin, oli peruutus. Vaikka Friida on ruvennut kulkemaan taakse päin , on se aika kaukana minussa ja liike on mutkittelevaa. Siispä ensin harjoitellaan sitä, että koira nousee sivulla ylös. Samalla kun sanotaan Ylös-sana, jalka menee pienen askeleen taakse ja jää siihen. Alussa tehdään vain tätä. Ja tässäkin mennään namista luopumisen kautta. Kun koira osaa tämän, otetaan yksi askel taakse ja viedään toinen jalka vierelle. Ja sitten lisää askelia. Sitten mennään vuoroaskelin taakse päin. Tätä tehdään seinän vieressä, että koira menee suoraan taakse päin. Sitten vaihdetaan ylös-käsky seuraamiskäskyyn. Kun mennään pois seinän vieressä, tehdään samaa tötteröiden vieressä.
Seuraamisessa pitää naksulla vahvistaa kontaktin pysymistä. Peili on hyvä apu.
Puoli tuntia meni nopeasti. Oli kiva katsella toisten koulutuksia myös. Niistäkin oppii paljon. Olli-isovillakoiralle lupasin tuoda pikkupyyhkeellisen Greetan juoksutuoksuja häiriöksi paikkamakuuseen. Ollilla välillä vähän häröilee.
Ja huomenna mennään Hyvinkäälle uimaan. Friida menee. Greetta ja Saaga hoitavat kotia.
