19.6.2016

Lomalla ollaan


 Suvivirsi laulettiin 4.6. ja  saman päivänä lähdettiinkin rengasmatkalle siskon pojan lakkiaisiin ja sieltä Lappeenrantaan. Koirat kulkivat autossa mukana. Onneksi minulle oli tullut uusi veräjä autoon, joten koirille ei ainakaan tullut kuuma, korkeintaan ikävystyminen iski välillä, vaikka niitä vähän ulkoilutinkin juhlan keskellä.  Juhlan jälkeen ajeltiin Lappeenrantaan viemään isää ja jäätiin sinne vähäksi aikaa. Sitten palattiin kotiin, kun oli kaikenlaisia kiireitä.



Saagan korvat

 Kahden viikon kuluttua ekasta käynnistä menimme tarkistukseen. Koska Saaga pitää nukuttaa tarkempaa tutkimusta varten, olin myös varannut ajan hammaskiven poistoon samalla keikalla. Korvista kuului parempaa. Hiiva ja streptokokit olivat kadonneet, mutta sauvabakteereja oli edelleen, tosin reilusti vähemmän. Eli Canofite-kuuri jatkui. Lääkäri kertoi, että on tullut uusi lääke, jota voitaisiin kokeilla ennalta ehkäisevänä, kunhan kuuri on ohi. Sitä odotellessa jatkan lääkkeen truuttaamista ja korvien putsausta. 

Saaga on selvästi reippaampi ja juoksee esim. palloa noutamaan reippaasti, mitä ei taas jokin aika sitten vielä tehnyt. Saaga on niin ihana ja surettaa tämä ikuinen korvakierre. Toivottavasti uusi lääke on siinä asiassa apu.

Saagan tanssi

Jouduin vahvasti epämukavuusalueelle, kun lupauduin mukaan koiratanssitreeneihin taannoin. Tarkoitus oli treenata Kotkan  Ruusu 2016-koiranäyttelyyn esitystä, ja sieltä oltiinkin oikein innostuneita ajatuksesta. Ollaan treenattu ja käyty kuluneella viikolla näyttelypaikalla Katariinan puistossa treenailemassa.

Tässä meidän iloinen treeniporukkamme: Hannele ja Dana, Jaana ja Saaga, Tuovi ja Pele, Heidi ja Pirkko.


Tässä meidän ohjelmamme viimeistelytreenissä. Ääni pitää laittaa kovalle, että kuuluu, sillä merituuli puhaltaa. Saaga on niin innoissaan herkuista, että tekee välillä ihan hölmöjä juttuja. Mutta tykkää touhusta aivan älyttömästi.

Tänään piti olla esityksen. Vettä satelee, myrskytuuli tuiveraa, kurja sää kaiken kaikkiaan, mutta kaikki me olemme paikalla. Kyllä ottaa aivoon, kun selviää, ettei saada levyä kuulumaan, kun puuttuu yksi johto tietokoneesta. Kukaan ei ole ottanut vastuuta meidän esityksestä, joten esittämättä jää. Kyllä meitä harmitti aivan älyttömästi. Enää ei kyllä minnekään Ruusuun mennä, ei varmasti.

Friidan toko ja agsa

Friida on tässä välissä käynyt kaksi toko-koetta. Haminan koe sattui hellepäivään, ja koira oli ihan ääliö eikä osannut kovinkaan  montaa liikettä. Saatiin peruutuspaikka Heinolaan, jossa toki vielä tuli nollia eikä saatu tulosta kummallisten aivopierujen (koiran) takia, mutta koira teki töitä ihan toisella tavalla.

Käytiin vielä Haminassa möllitokossa viime torstaina ja tällä kertaa oltiin uudessa voittajaluokassa. Friida teki ihan eri lailla töitä ja ykköstulos jäi vain pisteen päähän. Kati-tuomari arvosteli tiukasti, mikä olikin erittäin hyvä, joten tuloksesta jäi hyvä mieli.

Uuteen kokeeseen en ilmoita, ennenkuin ollaan treenattu
a) seuraamista - hihnassa, jotta voin huomauttaa, kun erkanee minusta, varsinkin juoksussa. Muuten seuraaminen on jo parempaa.
b) kaukokäskyjen maasta seisomaan nousu pitää saada sellaiseksi, että Friida siirtää tassunsa suoraan. Nyt ne ovat etuvinossa ja seisomasta istumisessa koira vetää peräpäätä eteenpäin.
c) peruutus - on vaiheessa. Sitä pitää vahvistaa.
d) merkki ja tyhjään meno, molemmat epävarmoja
e) uusi merkinkierto-hyppy-nouto-hässäkkä on pakko saada kuntoon
f) zetan asennot varmoiksi ja seuraamiskäskyn paikka pitää hahmottaa
g) suora ruutuun meno - on ruvennut kaartamaan oikean reuna kautta

Eiköhän sitä ollut tässä ihan tarpeeksi.

Tässä video möllikisoista. Tuovi kuvasi minun kännykälläni. Kiitos. <3



Ai niin, ja se agsa. Friida on aika tavalla ulkoistettu Maijalle. Se on käynyt treenaamassa jonkin verran Maijan kanssa ja Kouvolan kisoissa se kävi ottamassa kolme hylkyä myös. Mutta viime agsatreeneissä Friida meni minunkin kanssani, kun Greetalla on ne juoksut. Hyvin ja vauhdikkaasti menikin. Oli hauskaa tehdä agsaa sen kanssa. Heinäkuussa mennään kuitenkin Kokkolan Klagiin yhdessä, joten on hauskaa ja hyödyllistä tehdä agilityä myös Friidan kanssa.

Tänään alkoivat agilityn SM-kisat Nastolassa. Friida edusti Agi-Kotkien joukkuetta ja lähti aamulla puoli 6 Maijan ja miehensä Matin kanssa joukkuekisareissulle. Vähän huono säkä kävi siinä, että juuri ennen Friidan lähtöä Tsaun joukkueen koira tuli maaliin, ja Tsaulaiset iloitsivat niin äänekkäästi, että Friida vähän säikähti. Sen epävarmuus näkyy alkuradalla hitautena ja ihan älyttömänä esteen ohituksena. Sen jälkeen Friida pääsee vauhtiin ja loppu on hyvän näköistä. Kuvasin radan livestreamista ja juuri vähän ennen oli modeemi lopettanut toiminnan, joten olin joutunut käynnistämään uudestaan koneen. Kesken radan tuli joku häiriöviesti, ja Friidan kepit hidastuivat merkittävästi, mutta luulen, etteivät oikeasti hidastuneet vaan kone sai sen aikaan.
Tässä Friidan ja Maijan rata. Alun takia tuli 5 sekuntia yliaikaa ja vitonen kiellosta hypyn ohituksen takia. Kontaktit sujuivat mallikkaasti.


Agi-Kotkilla tuli kaksi hylkyä, joten tulosta ei joukkueelle tullut, kokemusta vain.

Tulevalla viikolla keskitymme enimmäkseen rally-tokon ihmeelliseen maailmaan, sillä Friidalla on Vantaan rally-kokeeseen paikka voittaja-luokassa ja voin sanoa, että oikealla seuraaminen ei ollenkaan ole hyvässä jamassa. Siis treeniä.

Greetta treenaa

Greetta aloitti kesän alussa Racinell-areenalla AgilitySharksien irtoa ja käänny -kurssin. Tavoitteena on, että Greetta etenee kauas ja kääntyy oikealle tai vasemmalle takaisin päin ihan pelkästä käskystä.  Kun tuo on pikkupaimen, niin se kyttää minua ihan hirveästi ja se onkin kova haaste, että saan sen fokuksen hyppyyn päin. Jos olen takana, niin se on aika hyvä, mutta jos olen sivussa, niin Greetta tuijottaa minua. Ensi viikolla on kerta numero 2. Siis pitää alkuviikosta treenata ahkerasti kaikkea. Onneksi juoksut jo loppuivat.


Saatiin elokuulle paikka sekä hyppytekniikkakurssille että shelttien paimennuspäivään. Pikku-Geellä treeniä siis riittää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti