Sukulaistapaaminen, agilitytreeni ja yrjötautia

Eilen oli mukava lauantai.
Friidan veli Franklin ja pikkusiskonsa Meega tulivat Kotkaan käymään. Meiltä oli vain Friida tapaamiskunnossa, kun Saagalla on tuo korvahomma ja Greetalla juoksut. Mutta onhan siinä ihan riittävästi, kun Friidakin pääsi palloilemaan. :-)
Tavattiin Jylpyn kentällä.  Friidan piti ensin tehdä Meegalle selväksi, että hän on iso ja aikuinen narttu. Vähän ällö tuo kyykytys, mutta onneksi meni nopeasti ohi. Sitten oli kaikilla ihan mukavaa.

                                                    Meega alistuu ja Friida pätee.

                                             Franklin nautiskelee hajumaailmasta.

                                              Hännän asennosta näkee pallon omistajan.

                                                Meegalle kelpasi narupallokin

                                                   Välillä piti pitää juomapaussi.
                                       Franklin ja Meega intoutuivat leikkimään keskenään.

                                                                     Hauska pari

                                           Franklinin piti tuoksutella myös siskon peba.

                                                 Hirrrveä hiki myös Friidalla.

                                          Meegan onnenhetki. Friidan pallo lentää sille.

                                                                  Kiireesti hakemaan

                                            Pallon omistaja haluaa omansa takaisin.

                                              

                                        Narupallolla syntyi jo ihan yhteisenkin leikin alkua.
                                        Meegaa vähän jännitti, mutta uskalsi tarttua leluun, kun
                                        Friida selvästi näytti vihreää valoa.

                                                      Franklin ja Meega vauhdissa

                                  Oli kiva tavata. Lappeerannassa sitten seuraavan kerran.

                                          Iltapäivällä oli sitten Mannerin Ninan treenit.
  Rata näytti piirroksessa kovin kovin hankalalta. Mutta onneksi ei livenä ollutkaan ihan niin paha.

Meillä hinkattiin eniten kohtaa 14-17. Kerkesin hyvin persjätölle hypyn 12 jälkeen, mutta vein kovin huolimattomasti takaakiertoon hyppyyn 14. Siis loppujen lopuksi ihan helpossa paikassa tyrin. Toinen, jota hinkattiin oli 22-24.  Sylkkäriä en ole paljon treenannut, joten sitä piti hinkata. Mutta koira kulki hienosti  heti, kun tein oikein.

Halli oli kuuma, mutta hyvin jaksettiin koiran kanssa.  Oli loisto treeni.  Eija liimasi vielä kerran Greetan korvat ja samalla mitattiin pikkutyttö. Tämän hetken tulos näyttäisi olevan 36 cm. Eli pikkumedi. Onneksi medi on hyppykorkeuksiltaan pikkumedillekin ihan inhimillinen, joten ei haittaa. Tuskinpa tuo enää kasvaa kuitenkaan.

Aamulla Greetta rupesi yököttelemään. Paha olo jatkuu välillä vieläkin eikä edes raejuusto maistunut. Pikkuinen viisaasti pitää paastoa. Liittyneekö juoksuihin vai mikähän mahan on sekoittanut.
Saaga rupesi ravistelemaan päätään lenkillä kovasti. Oikea korva oli aika dramaattisen näköinen kun jostain oli vähän vuotanut vertakin. Kun pyyhin korvan, ei se niin pahan näköinen sitten ollutkaan. Korva on erittänyt mömmöä ja se varmaan kutitti. Putsasin senkin pois. Nyt meinaan pitää lenkilläkin kauluria, etteivät korvat pääse läpsymään liikaa. Tähän asti olen ottanut kaulurin lenkillä pois eikä se ole aiheuttanut mitään ravistelureaktioita . Kun Saaga aamulenkillä yritti hirveästi syödä heinää, annoin sillekin aamupalaksi vain raejuustoa ja laitoin sekaan kurkun paloja. Kummasti nekin maistuivat.

Saagan veljen omistaja kertoi, että heidän koiransa saivat Acana-ruoasta korvamömmöjä. Meillähän on ollut nyt koirilla Acanaa. Friidan korvat ovat aivan ok, mutta liekö Saagalla kuitenkin osittain on tuo korvamömmöily ruokaperäistä. Tosin on siinä ollut muutakin sillä korvat ovat ennen Acanaakin oirehtineet. Santoksella on myös siskonsa tapaan ollut närästystä ja nyt kun syö Eucanuban sensitive digestion- ruokaa, koira on ollut ihan ok. Olen tilannut Saagalle samaa ruokaa. Ja Friidallekin tilasin Orijen-säkin eli vaihdan varan vuoksi sillekin ruokamerkin. Siihen asti kun ruoka tulee, annan Saagalle muuta kuin nappulaa. Katsotaanpa sitten, auttaako ruoan vaihto.

Ai niin, käytiinhän me perjantaina oman seuran kisoissa tekemässä kolme hylkyä. Hylyt menivät minun piikkiini, kun ekalla radalla en ehtinyt loppusuoralla lopussa ohjaamaan ja muilla radoilla olin helpoissa paikoissa taitamaton. Friidan piikkiin menivät ekalla ja tokalla radalla keppikiellot ja kolmannella radalla minä ohjasin huonosti A:lle, josta kielto. Mutta silti olin ratoihimme tosi tyytyväinen. Hyviä hylkyjä kuitenkin omasta sössimisestä huolimatta. Friidan eka rata oli vähän laiska, mutta muilla radoilla se oli jo hyvässä vauhdissa. Seuraavaksi kisaamme Lappeenrannassa.

Kisavideo tässä:

Seuraava päivä - ja Greetallakin on uutisia

Saaga nukkui yön sängyssäni. Noin neljän maissa se alkoi hirmuisesti ravistelemaan päätään. Niin kovasti, että kaulurikin aukeni. Päätin, että otan sen pääsiteen pois. Saaga meni sänkyyn taas makaamaan ja läähätti hirveästi. Arvelin, että kipulääkkeen vaikutus oli loppunut ja annoin Saagalle kipunapin. Puolisen tuntia koira läähätteli ja minä siinä vieressä silittelin sitä. Sitten alkoi helpottaa. Lääke varmaan auttoi asiaa. Käytiin nukkumaan. Mutta aamulla en sitten tohtinut lähteä töihin, sillä halusin varmistaa, että Saagan ensimmäinen päivä menisi hyvin. Olin jo töissä ilmoittanut, että otan palkatonta vapaata, jos siltä näyttää. Näin jälkikäteen ajatellen olisi Saaga sittenkin pärjännyt kotona ihan hyvin, mutta onpahan huomenna töihin lähtiessä parempi mieli.

Saagan korvat ovat ihan siistit. Pyyhin ne laimennetulla Betadinella ja suihkautin vielä molempiin AloeVera-nestettä. Välillä Saaga ravistelee päätään, mutta aika vähän kuitenkin.

Tänään saivat koirat luut. Saagakin pääsi kaulurista pois, jotta syöminen sujuisi paremmin. Oli nautinnollista.

Sitten taas koppa takaisin.

                                                         Voi vee tätä härpäkettä.
                                             Mutta ei se oikeasti hirveän paljon haittaa.

 Greetalla alkoi tänään sitten virallisesti juoksu. Tai no eilen löysin yhden pisaran, mutta tänään oli enemmän veritippoja. Ensimmäinen juoksu hieman hämmentää. Kokeiltiin juoksuhousujakin, mutta niiden kanssa oli kamalan vaikea liikkua. Otin pöksyt pois. Laitetaan ne takaisin, jos alkaa oikein kovasti siivotonta. Saas nähdä, kuinka pitkät tauot Greetta tulee juoksujen välissä pitämään.

                                               On tämä vähän omituinen juttu, miettii G.

Lähi-Tapiolalle kaikki pisteet. Eilen nakuttelin menemään laskun ja tänään jo tuli ilmoitus, että rahat on maksettu. Jes. Taitaa olla Saagan saldo jo aika tapissa, joten toivotaan, ettei enää kuluja paljon tule.

Leikkaus

Tänään oli sitten SE päivä. Aamulla eräs koira oli aika närkästynyt, kun se ei saanut kuin puolikkaan antibioottipillerin - eikä mitään muuta syödäkseen. Hävytöntä! Otin töistä iltapäivällä vapaata, että ehdin käyttää koiria vähän ulkona. Greetta ja Friida jäivät kotivahdeiksi ja Saagan kanssa surautettiin Porvooseen.
Nukutuspiikin saatuaan Saaga kupsahti varsin nopeasti uneen. Minä tapoin aikaa kaupungilla ja autossa kaksi ja puoli tuntia. Kävin Peten koiratarvikkeessa ostamassa Greetalle juoksuhousut siltä ja varalta, että se jossain vaiheessa aloittaa ekat juoksunsa. Ostin vähän shampoota ja koirille herkkuluita. Sitten kävin kahvilla. Loput ajasta odottelin autossa.
Tarja Kolisoja leikkasi Saagan. Korvat olivat olleet varsin siistit, oikea korva karvaisempi kuin vasen. Kyselin, olivatko korvakäytävät normaalit, sillä vakuutusyhtiö ilmoitti, että jos korvakäytävissä on joku synnynnäinen vika, leikkausta ei korvata. Mutta normaalit ovat ja sain eläinlääkärin todistuksenkin asiasta. Eli pitäisi tulla korvauksia. Saagalla oli side päässä ja kauluri kaulassa, kun se kahden naisen voimin kuskattiin autoon. Aika lailla se oli taju kankaalla edelleen. Laitoin fleecepeiton päälle ja sitten lähdettiin kohti kotia.
Tunnin ajomatkan jälkeen oli potilas jo vähän virkeämpi. Pissat lirahtivat auton paksin patjalle, mutta omin jaloin hyvin juopuneen oloisena se käveli kotiin. Vein olohuoneen lattialle koirapatjan, johon Saaga romahti ja alkoi vetää sikeitä taas.  Greetta oli vähän huolestunut Saagan tilasta ja kävi kurkkimassa sitä tämän tästä illan mittaan.

 Side Saagaa inhottaa, kun se havahtuu ja se yrittää ravistella sitä pois.Mutta pääsääntöisesti tämä ilta on mennyt nukkuessa ja vienosti kuorsatessa. Kohta yritän viedä sen ulos pissalle.  Onneksi huomenna saa tuon siteen ottaa pois. Saagalla jatkuu antibioottikuuri ja kipulääkettä menee useita päiviä. Vetisellä Betadinella pyyhitään haavoja. Kauluria pidetään siihen asti, kunnes tikit on otettu pois eikä rajua liikuntaa saa tehdä vaan pieniä lenkkejä.

Olen hirmuisen huojentunut, että tämä on nyt tehty. Toivoa sopii, että korvavaivat ovat ohi.

Tärkeä viikko tulossa

Oltiin viikonloppuna Lappeenrannassa ja käytiin tänä aamuna koirapuistossakin. Onneksi oli tyhjä, minä kun en halua mennä vieraiden koirien kanssa samaan aitaukseen koirieni kanssa. Saagakin innostui kovasti leikkimään Friidan kanssa. Friida on niin pallohullu Jylpyn kentällä, ettei se oikein malta muuta leikkiä, mutta kun ei ollut palloja, niin leikki maittoi.  Greetta pyöriskeli isojen ympärillä, muttei uskaltanut mennä riehaan mukaan.

On se melkoista tanssia tuo koirien leikki. Kumpikaan ei hauku, mutta hampaat kalkkaavat ja pompitaan uljaita loikkia.

                                    Saaga on kyllä tosi nätti koira. Ainakin minun silmääni.

Tulevalla viikolla sitten on se korvaoperaatio. Aloitettiin Lappeenrannassa antibioottikuuri, joka jatkuu leikkauksen jälkeenkin. Toivotaan, että kaikki menee hyvin.

Tohtorissa

Tänään mentiin Saagan kanssa kontrollikäynnille Porvoon eläinlääkäriasemalle.
Jännitti etukäteen, sillä vaikka ylempi korvakäytävä oli siisti, koira kuitenkin rapsutteli korvaa välillä ja ravisteli päätään. Uutena juttuna on tullut se, että kun Saaga nousee aamulla ylös makuulta, se krohauttaa kurkustaan limoja.
Koiraa tutkittiin, kurkku kurkistettiin, keuhkot ja henkitorvi kuunneltiin, korvat tarkistettiin ja niistä otettiin näyte. Keuhkot, henkitorvi ja kurkku olivat ihan kunnossa. Korvista tuli ruskeaa töhnää puikkohin. Näytteet tutkittiin. Ilouutinen oli, ettei kummassakaan korvassa ole bakteereja, hiivaa tai valkosoluja. Joten leikkaukseen saattoi varata ajan. Operaatio on ensi tiistaina. Sitä ennen korviin (molempiin varan vuoksi) laitetaan leikkaukseen asti Canofitea ja lauantaina aloitetaan ennakoivasti antibioottikuuri,joka jatkuu leikkauksen jälkeenkin.

Nyt peukut ja varpaat pystyyn, että valo tunnelin päässä lisääntyy tässä asiassa.  Kotiin tultua Saaga sai - palkaksi ehkä- Saijalta hieronnan. Kyllä se nautti.  Nuorempi väestö pääsi reissun jälkeen juoksemaan hiki päässä pallojen perässä. Joten nauttivat nekin.