Korvat

Greetan korvien ympärille on kasvanut kaikenlaisia huitulakarvoja. Korvia on ollut vaikea erottaa.
Eilen kasvattaja-Eija siivosi tätä aluetta.  Nythän sitten erottuvat korvatkin.

                                                          Hieno Greetta

                                                        Ja sitten leikkimään.

Rallitreeniä jälleen

http://www.rally-toko.fi/sivusto/assets/radat/2015-05-03_Lahti_AVO_Kirsi_Pet%C3%A4j%C3%A4.pdf

Tehtiin linkin näyttämää rataa porukalla eilen illan suussa. Ihana keväinen sää ja paljon jengiä kasassa. Juhlittiin Hannelen ja Atan sekä Lindan ja Jillan koulutustunnuksia. Kahvi ja mutakakku maistuivat vallan herkullisilta ulkoilmassa. Ja sitten ryhdyttiin hommiin. Ennen  sitä piti ottaa potretti meidän porukan koirakirjosta.

     Jilla, Greetta, Friida, Saaga, Tessa, Aapo, Sirppa, Pilvi, Pirkko, Dana, Kiira, Ata, Santtu ja Pele

Eikä kukaan makaa salaa takana koiria pitämässä paikallaan. Kuvasta puuttuu vielä Kira, Mökö ja Luru sekä Paso.Greetta on vielä ylimääräinen, kun sen kanssa ensin opiskellaan tokoa ja sitten vasta rally-tokoa. Korkeintaan temppuja vähän voidaan treenata.

                                                            Ensin teki hommia Saaga.

                                                    Liikkeelle lähdetään hyvällä kontaktilla.

                            Koira eteen istumaan. Sitten takakautta kierretään sivulle istumaan.      

                                                             Hyvin Saaga kiertää.

                                                                Taas mennään.

                                                        Istu- maahan-istu. Saagan bravuuri

                                                               Avo-luokan liike hyppy

                                              Houkutukseen ei Saaga sortunut.

                                                Koira istumaan-seisomaan-ohjaaja kiertää

                             Koira istuu ja odottaa, kun ohjaaja kääntyy. Sitten vasta se tulee sivulle.

Välillä muut tekivät rataa ja silloin minun trioni odotteli autossa. Isot olivat vapaana ja Greetta kiinni.

                                               Kentän vieressä oli hyvä eturivin katselupaikat.

                                                       Sitten oli vuorossa Friida.

                                                              Pomps istumaan,

                                                             Iloista seuraamista

                                               Houkutuksiin ei langennut tämäkään neiti.

                                                                     Pujottelu
Tämä oli kenraaliharjoitus, sillä menemme sunnuntaina Lappeenrantaan rally-toko-kokeeseen.

                                     Jylpyn kentän reunukset vihertävät ihanasti kevättä.

Tällä kentällä käydään usein treenailemassa tokoa ja muuten vaan pallorallia pitämässä.  Muutama kuva Greetan palloilusta. Tilasin sille Kepeä taival-verkkokaupasta samanlaisen reikäisen pallon kun Friidalla. Tosin koko on pienempi. Oikein hyvä pallo, mutta Greetta ei siihen pallo-osaan oikein hampaillaan koske vaan kuljettaa ja kiskoo lelua nauhasta. Hyvin se taistelee. Pitää vissiin ostaa sille joku pehmeämpi lelu taisteluleikkejä varten. Aivan hulluna se kuitenkin on palloleikkeihin ja vauhti on ihan hirmuinen. Välillä se ei halunnut tuoda ollenkaan palloa minulle, mutta nyt se tiputtaa pallon jo varsin lähelle.

Avo-rallailu on korkattu

                                            Saagan ensimmäinen avoimen luokan rata

                                           Friidan ensimmäinen avoimen luokan rata

Oltiin viime viikonloppuna Imatralla, jossa oli ensimmäiset rally-tokon ulkokisat. Tuomarina toimi Hannele Pirttimaa. Salossa taannoin jännitti kamalasti, mutta Imatralla ei niinkään. Vaikka yksiä pisteitä meni pompahteluista, niin kaiken kaikkiaan koirat tekivät tosi hyvää työtä.

Ja niinhän siinä hienosti kävi, että kahdeksasta kisaajasta Friida voitti 96 pisteellä. Saaga tuli toiseksi 95 pisteellä ja meidän treeniporukan kelpie Jilla oli kolmas 93 pisteellä.  Ihan mahtava aloitus.
Jäin viettämään aikaa kehän laidalle, sillä alokasluokkaan saapui monta meidän ryhmäläistä kisaamaan. Paljon hyväksyttyjä tuloksia tuli, ja yksi koulutustunnuskin. Tosi hienoa!

Sääkin Imatralla suosi toisin kuin edellisenä päivänä Pyhtäällä. Silloin kisattiin Friidan kanssa kolme rataa agilitya. Tuloksina oli hylky - yliaikanolla -hylky. Huokaus.  Maija Aapalahti oli ottanut valokuvia kolmosista ja mekin olimme päässeet muutamaan kuvaan. Tässä niitä.

                                                            Valmistautumista lähtöön

 

 

Joko kohta on meidän vuoro. Tämä on ihana kuva Friidasta.

 Tarkkaa odotusta

Koira irtoaa putkeen, niinkuin pitikin.

Haltuunottoa

Nämä olivatkin viimeiset kisat pitkään aikaan. Kuun loppupuolelle mahtuu muutama näyttely, sukujuhlia ja rally-toko-kisatkin. Eli agilitykisatauko edessä, mutta kesällä taas jatketaan.

Tänään oltiin metsässä. Vaikkei satanut, metsässä oli kiitettävän märkää, mikä oli Friidasta oikein kivaa, Saagasta ihan sama ja Greetasta vähän ällöttävää. Marika ja schappetytöt olivat seuranamme.

Minulta kastuivat lenkkarit, mutta muuten oli ihan hauskaa metsässä, kun tuoksui hyvältä, linnut lauloivat ja hiirenkorvat alkoivat vihertää.

Vappu

Keinu

Tänään treenattiin ensimmäisen kerran Greetan kanssa keinua. Säädin sen kaikkein matalimpaan asentoon. Greettaa ei niinkään jänskättänyt keinu - toki sekin vähäsen - kuin hallin toisessa päässä treenaavat ja hihkuvat ihmiset. Pitäisköhän hankkia sille korvatulpat. ;-)  Siivekkeen kiertoakin tehtiin ja se oli Greetasta niin hauskaa, että se ihan haukahteli. Jatkamme keinutreeniä.

Rallia ja puolivuotispäivä

Greetta täyttää tänään kuusi kuukautta. Melkein puoli vuotta se on ollut ilonamme ja olen saanut perehtyä shelttirodun piirteisiin. On se kyllä kovinkin erilainen kuin portugeesit. Koska se on pienempi, se on hyvin nopealiikkeinen ja temperamenttinen. Kuulo on äärettömän herkkä ja Greetaa reagoi hyvin voimakkaasti erilaisiin vahvoihin ääniin. Se aiheuttaa välillä jopa vähän ongelmiakin, ainakin hallissa, missä äänet kaikuvat varsin lujina. Mutta siedätetään siedätetään.
Siinä missä portugeesit marssivat tilanteeseen kuin tilanteeseen häntä pystyssä ja avoimen uteliaana, Greetta on selvästi varovaisempi. Mutta ei se hirveä pelkuri kuitenkaan ole ja aika nopeasti palautuu jännityksestä. Ja monessa tilanteessa se on reipas ja röyhkeäkin. Kaiken kaikkiaan ihana pakkaus ja pusutyttö. Tällä hetkellä eletään pientä uhmaiän poikasta. Aina ei huvittaisi antaa kiinni tai tuoda palloa, vaikka Greetta rakastaa pallon hakemista. Määrätietoisella, mutta ystävällisellä kohtelulla tämäkin vaihe varmaankin ohitetaan.  

 

Greetta on ollut hyvä matkakoira eikä ole autossa voinut huonosti. Se on hyvä, sillä paljon me autolla kuljemme. Viimeksi eilen, kun lähdimme ajelemaan Saloon. Saagalla ja Friidalla oli kolmas alokas-luokan rally-toko-koe ja realistisena tavoitteena oli saada tulos molemmille ja RTK1- koulutustunnus, jonka jälkeen siirrymmekin avoimeen luokkaan. Tässä tavoitteessa onnistuimme. Emme parhaalla mahdollisella tuloksella, mutta kuitenkin. 

                                    

Saagan rally-tokoilu Salossa

Friidan rata. Muuten hieno, mutta peruutusliike meni ihan plörinäksi.

Tulos oli kuitenkin tärkein. Molemmille mitalit ja siirtyminen avoimeen luokkaan. Jei!

Paluumatkalla poikkesimme Lohjalla moikkaamassa Päiviä, Tapsaa ja Onni-schapendoesia. 

Kotona oltiin kahdeksan maissa - ja oltiin kaikki ihan poikki.

Vai mitä, Saaga? 

Tänään satoi vettä, mutta mentiin porukkamme kanssa kentälle treenaamaan rallia, sillä meitä lähtee iso joukko Imatralle sunnuntaina kisaamaan. Friidasta ei tullut valokuvia, Saagasta vain. Mutta Friida osasi jälleen peruutusliikkeen ja kun hiljensin vasemmalle 360 astetta kääntymisessä reilusti vauhtia, sekin liike sujui molemmilta todella hienosti. 

Elossa ollaan

...vaikkei elonmerkkejä blogissa pitkään aikaan ole ollutkaan. Nuo sosiaalisen median päivitykset syövät kyllä blogin päivittämistä plus kaiken maailman menot. Mutta josko tässä reipastuisi bloginkin suhteen, sillä itselle on kiva  jättää muistijälkiä siitä, mitä meille on tapahtunut milloinkin.

Tästä kuvasta tykkään. Minun kauniit koirani <3

Greetta ei ole kovin paljon kasvanut. Se painaa reilut viisi kiloa ja saas nähdä, jääkö minisheltiksi. Mutta pienestä koostaan huolimatta se on kyllä sangen terhakka tapaus. Ihana.

Tämän pikapäivityksen loppuun pitää laittaa meidän Lappeenrannan agilityradat. Kolme hylkyä tuli, mutta Friidalla oli tosi hyvä vauhti ja meillä molemmilla radalla tekemisen meininki.