Siinä missä portugeesit marssivat tilanteeseen kuin tilanteeseen häntä pystyssä ja avoimen uteliaana, Greetta on selvästi varovaisempi. Mutta ei se hirveä pelkuri kuitenkaan ole ja aika nopeasti palautuu jännityksestä. Ja monessa tilanteessa se on reipas ja röyhkeäkin. Kaiken kaikkiaan ihana pakkaus ja pusutyttö. Tällä hetkellä eletään pientä uhmaiän poikasta. Aina ei huvittaisi antaa kiinni tai tuoda palloa, vaikka Greetta rakastaa pallon hakemista. Määrätietoisella, mutta ystävällisellä kohtelulla tämäkin vaihe varmaankin ohitetaan.
Greetta on ollut hyvä matkakoira eikä ole autossa voinut huonosti. Se on hyvä, sillä paljon me autolla kuljemme. Viimeksi eilen, kun lähdimme ajelemaan Saloon. Saagalla ja Friidalla oli kolmas alokas-luokan rally-toko-koe ja realistisena tavoitteena oli saada tulos molemmille ja RTK1- koulutustunnus, jonka jälkeen siirrymmekin avoimeen luokkaan. Tässä tavoitteessa onnistuimme. Emme parhaalla mahdollisella tuloksella, mutta kuitenkin.
Saagan rally-tokoilu Salossa
Friidan rata. Muuten hieno, mutta peruutusliike meni ihan plörinäksi.
Tulos oli kuitenkin tärkein. Molemmille mitalit ja siirtyminen avoimeen luokkaan. Jei!
Paluumatkalla poikkesimme Lohjalla moikkaamassa Päiviä, Tapsaa ja Onni-schapendoesia.
Kotona oltiin kahdeksan maissa - ja oltiin kaikki ihan poikki.
Vai mitä, Saaga?
Tänään satoi vettä, mutta mentiin porukkamme kanssa kentälle treenaamaan rallia, sillä meitä lähtee iso joukko Imatralle sunnuntaina kisaamaan. Friidasta ei tullut valokuvia, Saagasta vain. Mutta Friida osasi jälleen peruutusliikkeen ja kun hiljensin vasemmalle 360 astetta kääntymisessä reilusti vauhtia, sekin liike sujui molemmilta todella hienosti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti