Rallytokoilua ja Saaga-mietteitä

Täksi päiväksi oli ohjelmassa Kouvolassa rallytoko-tutustumista.  Tarkoitus oli viedä Saaga sinne, mutta Friidan korvien väli tarvitsi enemmän tekemistä, sillä hihnalenkit eivät oikein riitä Priidasen energian purkamiseen. Sitä paitsi Saaga on jälleen alkanut syödä heinää ja maata, joten oletan, ettei lääkekuuri enää pure, vaikka sitä on vielä jäljellä. Eli maanantaina pitää ottaa yhteyttä lääkäriin ja neuvotella, mitä seuraavaksi. Saaga on kyllä ihan iloinen muuten, mutta jotain tarvitaan enemmän, että maha alkaisi pysyvästi kuntoutua.  Siispä Saaga jäi kotiin huilaamaan. Minä hain kyytiin setteri Tessan emäntineen ja sitten ajeltiin sateessa ja synkkyydessä Kouvolaan.

Rallytoko on kyllä ihan hauska laji. Kun on koiran kanssa harrastanut tokoa ja agilitya, ei tarvitse ihan alusta aloittaa. Tekemisen meininkiä on jo olemassa. Toki meillä hiomista lajissa on vaikka kuinka, mutta ihan lystikkäältä laji tuntui meistä molemmista. Tehtiin ihan rataakin.

TÄSSÄ FRIIDAN RALLAILUA.

Meitä olisi pikku porukka koossa, joten voi olla, että meidän tyttöjen lajikokoelmaan tulee rallytoko-treeniäkin silloin tällöin. Sitä paitsi, jos sitä oikein innostuu, voi osallistua virallisiin kisoihin ja kun toukokuussa laji virallisestaan, siitä voi jopa tulla valioksi. Niin pitkälle en ole asiaa sentään ajatellut. Lähinnä koirien korvien väliin virkistystä.

Friida trikoissa

Potilas Priidanen nukkui yönsä oikein hyvin ja on erittäin pirteä. Tänään laitoin hänelle t-paitani suojaamaan tähystysreikiä. Olihan meillä se leikkauspukukin, mutta se katosi mystisesti, joten tyydytään tähän paita-vaihtoehtoon. Onneksi ei tarvitse pitää kauaa, sillä haavat ovat tosi pienet ja siistit. Muutama päivä syötetään varan vuoksi kipulääkettä ja that's it.

 

Vain kaksi pientä reikää ja molemmat on liimattu kiinni, joten tikkien poistoakaan ei ole tiedossa.

- Jokos mie saan nousta ylös vai vieläkö otat kuvia?

Friidan eleganssia takaa päin.

Operaatiossa

Tänään käytiin Friidan kanssa Kouvolassa eläinlääkäriasema Sykkeessä.  Aika oli varattu yhdeksitoista ja oltiin ihan hyvissä ajoin paikalla. Friida sai nukutuspistoksen ja kohtuullisen nopeasti se sitten taintuikin. Minä käytin kolme tuntia aikaa Kouvolassa kiertelyyn ja kirjastossa lehtien lukemiseen, kun ei enää muuta keksinyt. Friidalta poistettiin sillä välin munasarjat. Kohtu oli hyvässä kunnossa, joten se jätettiin itsestään surkastumaan pois. Kaksi reikää tuli mahaan, ja ne liimattiin, joten tikkejä ei tarvitse käydä poistattamassa. Hiukan hoiperrellen pikkutyyppi lähti  lääkäristä, mutta loikkasi reippaasti autoon. Kotona äitikoira oli tutkinut eteiseen jääneitä toko-koreja ja treenitaskukkoa, johon oli jäänyt namipussi taskuun. Fiestaa vietetty selvästi.
Friida viettää nyt rauhallisen loppuviikon ja ensi viikon. Sitten saa taas normisti harrastaa. Ruokavaliota on pakko keventää, sillä steriloinnin myötä aineenvaihdunta hidastuu.  Onneksi on loppuviikko lomaa. joten on aikaa seurata koiran toipumista ihan rauhassa.

Haikeutta

                Assi olisi tänään täyttänyt 13 vuotta. Soisin sen edelleen olevan täällä.

Pois uutispimennosta

Hupskeikkaa, miten pitkä väli onkaan edelliseen päivitykseen.
Vaan nyt taas ollaan hoodeilla ja kerrotaan kuulumisia.

Viime viikonloppuna oltiin lauantaina Saagan kanssa toko-kisaamassa omalla hallilla. Tuomarina oli Riikka Pulliainen, joka arvosteli Saagankin suorituksia aika lempeästi. Voittaja-luokan koirakkoja oli kahdeksan.

Paikallamakuu meni hyvin. Sen verran äkäiseen rääkäisin loppuistumiskäskyn, että Saaga katsoi parhaaksi nousta heti, eikä toisella käskyllä, niinkuin muutamassa edellisessä kokeessa teki. Ja kymppi tuli. Yksilösuoritus alkoi seuraamisella, jossa Saaga jäi taas löntystelemään välillä jälkeen. Tämä laji täytyy nyt ottaa totiseen hiontaan, sillä Saaga on ollut hyvä seuraaja. Mihin se on kadonnut tässä välissä? Seuraamisen jälkeen alkoi asenne parantua ja Saaga  teki ihan kohtuullisen suorituksen. Liikkeestä istumisesta ja ruudusta tuli kymppi. Kun tultiin viimeiseen liikkeeseen, kaukokäskyihin, yhtään liikettä ei oltu nollattu. Saaga aloitti kaukot ihan reippaasti, seiso-istu-liikkeessä tuli kyllä eteenpäin, mutta sitten jymähti maahan, eikä noussut enää mitään tekemään. Perhana! Nollille meni liike, jota joka jumalan aamun veivataan kotona. Tuomari tykkäsi meistä ja saatiin kokonaisvaikutelmasta kymppi, eli pisteitä oli 242. Neljätoista pistettä jäätiin ykköstuloksesta, eli jos oltaisiin kaukokäskyistä saatu edes vitonen ( kerroin neljä, eli yhteensä 20p) oltaisiin saatu ykköstulos.   Kolmanneksi sijoituttiin kuitenkin, kiva edes se, mutta mielummin sen ykkösen olisin ottanut.

Kisavideo löytyy TÄÄLTÄ.

Samainen heppu Saaga on jo jonkin aikaa kärsinyt närästyksestä ja mahaongelmista. Antepsin auttoi, mutta kun Antepsinin lopetti, niin taas alkoivat oireet. Tänään sitten mentiin eläinlääkärille. Hän diagnosoi vaivan gastriitiksi eli mahatulehdukseksi.  Saaga sai kahta eri antibioottia, joista toista syödään pari viikkoa. Ruokavalio kevennetään vähäproteiiniseksi ja annetaan mahan rauhoittua. Mikäli vaiva hellittää, niin sen jälkeen Saagalle varataan hammaskivenpoistoaika. Näet vatsahapot ovat aiheuttaneet hurjat hammaskivimäärät takahampaisiin. Ja ne ovat syntyneet varsin lyhyenä aikana. Koirillani ovat hampaat yleensä olleet loistavassa kunnossa. Mutta nyt ensin parannellaan maha kuntoon.

Ensi viikolla on Friidalla sitten lääkärikeikka, sillä vien sen Kouvolaan steriloitavaksi tähystysleikkauksella. Näin loppukoon viime kesän kaltaiset hormonimyrskyt tähän paikkaan ja tilalle jääköön eilisen kaltainen agilitykaveri, joka meni vauhdilla ja innolla ja hienoisella röyhkeydellä rataa niin että hippulat vinkuivat.

Mikä on menestyksen vastakohta

Oliskos se epämenestys - tai jotain?

No, viime aikoina meillä on ollut vähän tuollaista epää enemmänkin. Siis erilaisilla areenoilla.
Virallisissa agikisoissa ei olla oltu, mutta oman seuran knock out-kisoissa, joissa päästiin toiselle kierrokselle, jolloin ohjaajalta hermo ja ohjaus pettivät - ja siihen loppui se kisa. Oli kyllä ihan kiva katsella parvekkeelta, kun kaksi koirakkoa rinnan teki samaa rataa.

 Saagan jääkausi väheni, kun menimme perjantaina Pirttilän kentälle vähän tutustumaan paikkaan ja tokoilemaan. Emme me kaikkia liikkeitä tehneet, mutta kaikki ne, jotka tehtiin, Saaga teki hyvällä vireellä, sillä vihdoinkin se sai huomiota. Toiveet jo heräsivät, että tokokoe voisi sujua oikein hyvinkin.

Viime lauantaina oli mölliagi-kisat, sekä agirata että hyppyrata. Friidalla molemmissa lähtö tökki. Ekalla radalla kesti jonkin aikaa, ennenkuin se pääsi vauhtiin. Mutta pääsi sentään. Minun tarkkaamattomuuteni takia tuli hylky.  Toisella radalla Friida lähti epävarmana ohi ekan hypyn tulemaan luokse. Kävin viemässä sen takaisin lähtöön ja laitoin istumaan, josta sitten hylky. Muuten oli ihan vauhdikas rata.

Lauantai oli aika sateinen päivä, mutta haettiin kisojen jälkeen Paso Pasanen juoksemaan meidän tyyppien kanssa. Vaan Paso oli sitä mieltä, että hänen kanssaan pitää ihmisen leikkiä pallolla, kun aina ennenkin on leikitty. Joten ei siitä koirien leikistä tullut mitään, vaikka Saagakin jopa yritti saada leikkiä alkuun.

                               Friidalla sen sijaan oli pallo, eikä sitä mikään Paso kiinnostanut.

                                              - Hmm, arvasinhan, että se pallo on täällä.

                                                      -Tittidii, mullon pallo, mullon pallo.

- Minä olen niin ooonnellinen tästä pallosta.

                                            - Minä suorastaan lennän tämän pallon kanssa.
                                            Saaga päättää yrittää tavoitella tätä oranssia autuutta.

-  Eihän tästä mitään tule.  

                                                            - Höh, pidä sitten pallosi.

                                                                    Paso the Pallomän.

        Sitten alkoi sataa rankasti, joten kiireesti pakkasin koirat autoon ja kiikutin Pason kotiinsa.

Vihdoin tuli se toko-kisasunnuntai. Menimme hyvissä ajoin kentälle. Saaga ei ollut saanut aamupalaa  ja illallakin kevyesti ruokaa. Olin keittänyt broilerinsydämiä, joilla hiukan vain virittelin koiraa, että tuo tajuaisi, että palkka on hyvä.

Ja mitä tekee Saaga? On löysääkin löysempi koko kisan ajan. Seuraamisessa se välillä löntystää         ( häntä heiluen) perässä. Välillä paikkakin löytyy, mutta Saagaksi tosi heikko esitys.
Liikkeestä istuminen on ollut jo pitkään pomminvarma. No, kesken kävelyn Saaga rupesi ravistelemaan, eikä istunut edes toisesta käskystä vaan jäi seisomaan.  Että nolla sitten siitä pomminvarmasta. Luoksetulossa Saaga teki molemmat stopit, mutta valui molemmissa. Lähti sentään ekalla kutsulla. Ruutuun Saaga menee sellaisella hömpsötyslaukalla, käy heti makaamaan ja liike menee hyvin loppuun asti. Tuomarin mielestä näytin liian vahvasti kädellä käskyn lisäksi, verottaa siitä pisteen ja Saagan vauhdista toisen pisteen. Kasi sentään saatiin. Hyppynoudossa ravipalautus. Metskussa taas vähän leikittelyä ja tuplakäsky, mutta toi se sentään sen. Tunnarissa ravilla meno ja paluu. Saaga löysi kyllä oman. Kaukokäskyissä useampi käsky, mutta saatiin armosta vitonen. Eipä olleet fiilikset kovinkaan korkealla, kun kehästä poistuttiin. Neuvoton olo suorastaan. Saatiin sentään kolmostulos, mutta kun koira oikeasti osaa paljon paremmin, niin ottaa aivoon, kun se ei kahdessa kokeessa ole sitä näyttänyt.

Tänään lähdettiin omalle kentälle treenaamaan. Taas oli broiskusydämiä mukana ja laitettiin yhdessä Saagan kanssa herkkua kulhoon ja jätettiin näyttävästi kontin nurkalle. Tehtiin ensin seuraamista. Voi miten hienosti Saaga seurasi. En päästänyt sitä purkille vaan tehtiin vielä istuminen. Sekin meni täydellisesti. Sitten Saaga sai viivana syöksyä herkkua hakemaan. Samalla lailla tehtiin hyppynoutoa, noutoa ja tunnaria sekä ruutua. Tavoitteena on, että se kauempanan oleva houkutteleva palkka saa koiran vireen pysymään pitempään. Ja myös ruvetaan aina tekemään liikkeitä sarjana eikä yksittäisistä liikkeistä palkata kuin satunnaisesti. Kisassa viedään jonnekin nurkkaan palkkarasia yhdessä, ja katsotaan, onko siitä hyötyä koko kisan ajan.

Friida oli tänään ihan ääliö. Se ei sunnuntaina päässyt paljoa riekkumaan, joten energiaa oli yllin kyllin. Sillekin laitettiin purkki nurkalle - ja sehän sekoitti pikkuneidin pään aivan totaalisesti. Kaukokäskyt menivät aivan pelleilyksi ja muutenkin alkoi savu nousta korvistani alta aikayksikön.
Ja sehän ei ole oikein hyvä mielentila tokoilla, joten lopetettiin ja lähdettiin ajelulle Kumparepuistoon. Halusin ottaa koirista muutamia poseerauskuvia hienoissa maisemissa.

Ensin kyllä pitää kiivetä korkealle.

Välillä voi tulla jo alaskin päin, kun emäntä on hidas. 

                                                           Maisema Karhulaan päin.

                                          ...ja merelle. Ei ole vielä kovin paljon ruskaa.

                                                            Sitten lähdettiin alas päin.

                   Saaga ei oikein tykkää Friidan rajusta riehumisesta ja tulee minun luokseni turvaan.
                   Pikkutyyppi jatkaa sitten omia menojaa rinteessä ylös ja alas.

Kumparepuistossa on toinenkin mäki, jossa mahallaan oleva nais(?) hahmo halaa rinnettä. Liekö joku äiti-Maa-hahmo vai mikä lie. Joka tapauksessa tytöt laitettiin istumaan hahmon pyllyn päälle.

Siinä ne nököttävät kylki kyljessä ja katselevat maisemia.

Kutsu on käynyt. Ei vissiin ihmetytä, kumpi ei tottele.

Kukkulan kuningattaret.

Nyt jo vähän puhutaan

Tänään loppui treenitauko Saagan osalta. Käytiin Pirttilän kentällä kera Tiinan ja Oivan treenaamassa, sillä sunnuntaina on siellä toko-kisat. Koska tässä ei kauheasti olla seurusteltu viime aikona Saagan kanssa, niin oli se aika tohkeissaan. Tehtiin paikallamakuu, seuruuta, ruutu, kaukokäskyt, istuminen ja luoksetulo.

Nyt edelleen jatkuu niukka huomiointi, jotta vire sunnuntaiaamuna olisi mahdollisimman hyvä. Saas nähdä, mitä tuleman pitää.