Vonkausta

Friidalla on menossa parhaat tärppipäivät juoksussa. Eikä se meinaa ilman jäädä - jos siitä riippuu. Hihnalenkillä kaikki vapaan ja valllattoman näköiset poikamieskoirat saavat mahtavat ujellusserenadit ja hihnakäytös on siivotonta, kun neiti raivokkaasti yrittää kiskoa itsensä irti päästääkseen tosi toimiin.

Eivätpä ole vanhemmat koirat ikinä tuolla lailla käyttäytyneet - eikä Friidakaan aikaisemmilla juoksuillaan.
Luojan lykky jouluksi helpottaa - ehkä.

Koiran syvin olemus vol.3 Assi

Vihdoin löytyi Assillekin alter ego ja hahmo, joka kuvaa sitä varsin hyvin.

Assi on Justiina. Justiina oli Pekka ja Pätkä-elokuvissa se järjen ääni, joka pääasiallisesti oli lempeä ja herttainen, mutta kun halusi jotain tai Pekka teki töllön töitä, osoitti kyllä, missä kaappi seisoo. Justiinalla oli  the Katse, tuo, joka on kuvassa, joka kertoi täsmälleen, että vaikeuksia on tiedossa, ellei totella. Ja äänessä riittävä teho myös Pekan ja Pätkän kurissa pitämiseen.

Assi on myös tahtonaisia. Kun se haluaa, sillä on valta saada haluamansa. Assillakin on nimittäin the Katse. Ja the Ääni lisätehosteena. Harvoin se niitä käyttää, mutta kun Assi haluaa sohvalle tai omalle paikalleen sänkyyn, se alkaa justiinoida.  Friidalla ei yhtään hermo pidä, kun Assi rupeaa tähän.

Esimerkki 1:
Istuin sohvalla. Friida makasi vieressä pää polvellani siliteltävänä. Assi katsoi, että on hänen vuoronsa. Se istui sohvan viereen ja alkoi tuijottaa Friidaa. Friida alkoi hermostuneesti heiluttaa häntää. Kuului the Ääni. Pieni kurahdus kurkusta. Friidan häntä vispasi kiihkeästi ja se tuijotteli minua, että onks ihan pakko. Toisella kurahduksella Friida pomppasi pois ja Assi hyppäsi sohvalle.

Esimerkki 2:
Istuin sohvalla ja sekä Friida että Saaga makasivat sohvalla myös. Assi oli nukkunut tyytyväisenä matolla, mutta sitten alkoi mieliteko sohvalle. Jälleen se kääntyi heikoimman lenkin puoleen, ja pian olikin Friida hypännyt alas. Assi hyppäsi sohvalle, alkoi tuijottaa Saagaa, joka makasi siinä sohvan nurkassa, jonne Assi halusi. Saaga örähti ja hyppäsi lattialle. Viisasta, sillä jos ei olisi hypännyt, olisi voinut käydä niin, että Assi olisi kävellyt sen päälle. Sekin on nähty.

Samanlaista balettia nähdään myös yöllä sängyssä. Jos Assi haluaa takaisin omalle paikalleen jalkopäähän, se kurahtelee aikansa. Nuoremmat ovat yöllä vaikeammin liikuteltavissa, sillä uni maittaisi makealta juuri siinä paikassa, missä ne makaavat ja kiroilujakin on kuultu varsinkin Saagan suusta, kun se joutuu kampeamaan toiseen kohtaan. Joskus pitää minun vähän raivata tilaa. Mutta yleensä Assi selviää hommasta itse.

Justiinat ovat viisaita naisia. :-)

Pomps ja loiks

Lumisadetta uhmaten kuljetin eilen kameroita mukaan, kunnes alkoi tuiskuttaa niin paljon, että ei enää uskaltanut konetta rääkätä. On vaikea kuvata vasemmalla kädellä, kun heittelee samalla oikealla kädellä lumipalloja. Kamera heiluu ja keikkuu kuin Tallinnan lautta myrskysäällä ja näköjään sormenpääkin vilkkui välillä. Vaan ei hätää. Pahimmat keikutukset on MovieMakerilla leikelty pois.
Musiikista vastaa Leevi and the Leavings. Kiitos pojat.

Ja vaikka laulussa niin sanotaankin, ME emme toivota teille surullista joulua. Jostain syystä Bloggerin videokone ei suostunut saamaan tätä videota esille, joten tuutattu on tuubiin ja tässä linkki.

FRIIDAN LUMILOIKKIA 

                                                           Meidän Tikru 

Nettipaasto on ohi

Laajakaistani vaihtui Elisalta Soneralle tai oikeastaan sen piti vaihtua jo 4.12. mutta asentajille tuli jotain mutkia matkaan. Nyt olen kymmenen päivää ollut ilman nettiä kotona - ja sekös on ollut aika turhauttavaa. Netin paluu oli luvassa vasta ensi maanantaina, mutta ihanuus, netti pelasikin jo yllättäen tänään. Jes jes jes! Ai miten niin riippuvaisuutta ilmassa?

Koirien kanssa ollaan oltu kuin Ellun kanat eikä juuri olla tehty mitään järkevää. No, joka aamu toko-sulkeisia hiukan ennen ruokailua sentään. Friida-juoksulainen nauttii tästä jatkuvasta hankien kasvamisesta täysin siemauksin. Kun heittelen lumipalloja hankeen, se loikkii valtavilla Banzai-hypyillä umpsukkeliin, painaa tuhatta ja sataa pallojen perässä ja on niin onnellinen.  Kun heittää Saagalle pallon, sekin ihme on nähty, että se ihan laukkaa pallon perään. Mutta jättisuurin loikin Saagan lumipalloa kiitää tavoittamaan myös Friida kaukaa takaa - ja usein ennättää Saagan ohi. Siksi pitääkin taktikoida ja heittää Friidalle oma pallo toiseen suuntaa, että Saaga ehtii omansa perään paremmin. Assi porhaltelee muuten vain edestakaisin. Hankeen se ei tohdi syvälle mennä, sillä se varmaan tuntuu aika inhottavalle lonkissa.  Se huono juttu tässä palloleikissä on, että pikkukoira tuppaa syömään niitä lumipalloja vaikka kuinka paljon - ja kohta on järisyttävän kova pissahätä, kun kotiin ehditään.

Me tykätään talvesta!

Juoksuja

Törmättiin tässä yhtenä päivänä yllättäin Kristiinaan, Friscoon ja Manuun. Hauska yllätys. Koirilla oli ihan kivaa yhdessä niinkuin näkyy.

¨

Frisco ja keppi

Manu näyttää kieltä

Musta ja valkoinen häntätupsu

Manu ja tytöt

Ympäri mennään

Valkoinen ja aprikoosi

Assi ja pojat

Manu näyttää kieltä taas

Manu ja kartano - ei valitettavasti Manun kartano

Jonomenoa

Eilen päästiin sitten Niina Mannerin koulutukseen. Olipa pakkovalsseja sun muuta. Meidän kompastuskiveksemme ja hinkkauspaikasi tuli 19-20-21 kohta eli miten saada koira kauempaan putkeen. Ongelma oli siis ohjaajan, ei koiran. Mutta lopulta onnistuttiin kuitenkin. Jes!  Kiva rata.

Kun kaikki kisat ja koulutukset ovat ohi, Friida aloitti sitten juoksut aivan täydelliseen aikaan. Nyt aletaan joulutaukoilu sen kanssa ja sehän sopii. Juostaan sitten muuten vain.

Kaikenlainen juokseminen on hauskaa!



Prikiä ei enää ole

Elsan veli Priki  siirtyi tänään sateenkaarisillalle 15 vuoden ja kolmen kuukauden iässä. Suskulle ja perheelle osanottoni ihanan hienon koiravanhuksen poismenon johdosta. 

Lähdithän rauhassa unessa,
luokse muiden rakkaiden,
lähdithän kivutta tuskatta,
luo jo meitä ennen menneiden. 

Vie Elsalle terveisiä
 

Mitäs me hylkyläiset

Hylkyisä teema jatkuu agilityrintamalla. Huokaus!

Saavuin kisapaikalle puolta tuntia ennen kisan alkua, kun auton kuorimisessa lumi- ja jääkerroksen alta meni yllättävän paljon aikaa. Kisa oli reilut 15 minuuttia etuajassa, joten eipä siinä ollut kovasti aikaa tutustua rataan etukäteen tai pitkästi koiraa lämmitellä. Onneksi oltiin lenkki tehty ennen lähtöä.

Tuomari Anne Viitanen oli laatinut ihan kivat radat.  Agilityradalla tuli hypyn ohitus. Sanna kertoi nähneensä, että juuri kun piti suunnata sille hypylle, Friida oli vilkaissut takaa tulevaa tuomaria, jolloin se ei tietenkään kuunnellut minun ohjeitani. Hypyn jälkeen mentiin putkeen ja lähdin vetämään seuraaville hypyille. Friidapa päätti lähteä ihan eri suuntaan A:lle, josta siis hylky. Loppuosassa se oli niin kiihkeissä tunnelmissa, että teki lentokeinun ja paineli suoraan viimeiselle hypylle hyvin tyytyväisenä itseensä.

Hyppyradalla yhdessä hyppypyörityskohdassa selkeästi Friida toisella silmällä tarkkaili radan reunalla olevaa kansaa, kun meno oli vähän jähmeää. Muuten rata oli hieno. Kunnes. Niin, kunnes koira tuli pussista. En uskaltanut käskyttää sitä, kun se oli pussin sisällä, sillä oli 90 asteen käännös vasemmalle ja pelkäsin sen sotkeutuvan kankaaseen. Siitä seurasi, että Friida pääsi pitkälle pussista. Jos olisin älynnyt tehdä persjätön pussin jälkeen, kaikki olisi mennyt hyvin. Mutta jäin odottamaan liikaa koiraa, ettei se ajaisi seuraavan hypyn ohi ja olin myöhässä, joten hypyn jälkeen Friida suuntasi putkeen eikä pituudelle. Hieno rata kaatui siis taas loppumetreillä. Huokaus numero 2!

Marika laittoi linkin meidän agsaradan pätkään, jossa hyvin näkyy, että tällä kertaa ei ollut ohjaajan vika, että koira meni A:lle. Ihan oli neidin oma valinta.  LINKKI

Nyt taitaa sitten olla tämän vuoden kisat kisattu. Ensi vuonna sitten uusin innoin. Friida teki kuitenkin taas tosi hyvää työtä pääsääntöisesti ja joka radan jälkeen minulle kehuttiin Friidan iloista, vauhdikasta menoa. On se niin pienestä kiinni välillä.

Kotoa haettiin isot koirat ja lähdettiin vähän lumilenkkeilemään. Tähän aikaan vuodesta valon määrä on niin pieni, että kuvien taso on mitä on.

Koirat tykkäävät lumesta.