Koirien kuvaaminen on niin "helppoa". Varsinkin, kun niitä on useampi kuin yksi. Ja ollaan paikassa, jossa käydään harvemmin. Kuka on vähiten kiinnostava? No kuvaaja tietenkin.
Onneksi saatiin Jokipuiston penkiltä joitain onnistuneitakin otoksia.
Mollya ei kameraan eikä kuvaajaan katsominen kiinnostanut laisinkaan.
Jokipuisto ei vielä kuki, mutta kaunis se on varhaiskeväisenäkin.
Greetta kisasi eilen Marjutin kanssa kolme hylkyisää kisaa. Ville Liukan radat olivat haastavia, mutta Greetalla oli hyvä mielentila. Se on pääasia.
Kun Greetta tuli kotiin, me Mollyn kanssa lähdimme nosework-koulutukseen ostettuun irtovuoroon. Me ei alkeiskurssin jälkeen olla tehty mitään nosea, joten oli jännä nähdä, vielä koira muistaa, mitä pitää tehdä. Hallissa oli viisi erilaista kohdetta, joihin oli piilotettu haju. Niin vain Molly ne kaikki löysi. Nyt on pakko itsekin reipastua ja ruveta sillon tällöin molemmille tekemään pieniä nosejuttuja, koska se tekee hyvää koiran päälle. Greetalle eritoten.
Näin koiranpäivän kunniaksi Greetta hierottiin. Se ei ollut missään huonossa kunnossa, mutta jumeja siltä aina löytyy. Ne saatiin auki. Molly seurasi silmä kovana vieressä, mitä tehdään. Se hierottiin edellisellä kerralla. Nyt on molemmille tytöille varattu seuraaviin hierontoihin ajat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti