Eilen Mollyn oikea polvi korjattiin. Meidät oli kutsuttu paikalle kymmeneltä, mutta jouduttiin 40 minuuttia odottamaan, kun edellinen leikkaus oli kesken. Olisivat ottaneet Mollyn sisään, mutta en halunnut sitä jättää, vaan halusin olla paikalla, kun se nukahtaa. Montakohan operaatiota päivässä se mies tekee. Mollyn jälkeen alkoi heti päivän kolmas leikkaus.
Ennen yhtätoista mentiin sisään ja Molly sai saman tien pistoksen. Oltiin oman huoneen rauhassa ja tosi nopeasti pikkukoira kuukahti. Edellisellä kerralla se oli vielä vähän hereillä, kun se haettiin, mutta nyt ei. Olin päättänyt jäädä odottamaan parkkipaikalle. Lämpömittari oli nollassa, ja autoa piti välillä lämmittää, mutta onneksi olin pukenut paksusti päälle ja polvien päällä oli shaali. Mma Ramotswe-kirja oli seuranani ja ihan hyvinhän se aika meni. Kolmen tunnin kuluttua arvelin, että kohta Molly luovutetaan. Hetken odottelin aulassa ja sain kupin kahviakin, sillä Molly oli vielä heräämössä aika pöllyssä ja sitä siellä itketti. Liekö kuullut ääneni, kun kyselin Mollysta. Puoli neljän maissa päästiin lähtemään kotimatkalle.
Näin lausui Morelius toimenpiteestä. En voi muuta kuin toivoa hartaasti, että mainittu hyvä stabiliteetti saavutettiin ja vihdoin olisi polvihomma valmis.
Ai niin, kysyin siitä nestepahkurasta vasemmassa polvessa. Tohtori arveli sen johtuvan polvessa olevasta naulasta, eikä ollut huolissaan. Koska polvi on toiminut hyvin ja on ollut kivuton, ehkä se pahkura itsestään katoaa jossain vaiheessa.
Laitoin Mollylle petin etupenkin lattialle. Siihen se köllähti shaalin alle. Aika liikuttava pieni potilas.
Välillä se valitteli sekavaa päätään,mutta kipuja ei taatusti ollut. Sen verran tujut lääkkeet kyllä leikkauksessa annetaan. Kotiin tultua laitoin sen pörröpetiin makaamaan ja lähdin viemään Greettaa ulos. Sillä oli ollut pitkä päivä yksin kotona. Onneksi tiesin, että se pääsisi Marjutin kanssa treenaamaan agilitya ja sen jälkeen tekisi hyvän jäähdyttelylenkin, joten se saisi kunnon liikunnan siellä.
Ensin oltiin ihan pöllyssä.
Sitten jos vähän alkoi elämä kirkastua. Maha murisi ja annoin sille pieniä juustonpaloja. Juusto kun on Mollyn suurta herkkua. Niitä se söikin useita.
Sylissä se veteli pitkät unet.
Sitten se olikin virkeämpi ja alkoi kinkkailla kolmella jalalla. Käytiin ulkona pissillä ja sekin onnistui. Ruoka ei vielä illalla maistunut.
Greetta pääsi agsaamaan ja oli ollut todella intona koko treenin, vaikka hallin toisella puolella oli muita ihmisiä ja koiria. Siinä varmaan auttoi tylsä pitkä päivä.
Koska olin edellisen yön nukkunut aika katkonaisesti, niin käytiin nukkumaan jo kymmenen maissa. Molly nukkui vieressäni koko yön ja vaikkei sillä ollut kauluria, oli haavaside saanut olla rauhassa. Tuo ruskea puku sillä oli kyllä päällä ja se peittää aika hyvin polven. Nytkin Molly on ollut koko aamupäivän Greetan ulkoiluttamista lukuunottamatta ollut ilman kauluria. Onneks tuo side lähtee jo huomenna ja onneksi minulla on liimasiteen irrotussuihketta, jolla saa nopeasti ja kivuttomasti siteen irti. Side on nimittäin aika isokokoinen. Koira ja minä pääsemme helpommalla.
Aamupala maistui potilaalle melko hyvin ja ulkona se kinkkaili reippaasti sen pienen kävelyn, minkä teimme. Nyt on jalassa pitkävartinen tossu ja taidan laittaa sen alle vielä vanhan nilkkasukan huomenna, että se suojaa haavan ihan kokonaan, kun sidos on pois.
Ihan hyvä alku toipumiselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti