Kaikenlaista huolta Greetasta

 

Tällä kertaa Greetta on huolen aihe. Se on ruvennut taas agsatreeneissä jännittämään ja jumittamaan sen takia. Se aiemmin oli jo ihan rento treeneissä, vaikka hallin toisella puolella oli väkeä. Nyt on taas jännää eikä pysty kunnolla tekemään. Mannerissa kävi samoin toissa kerralla. Viime lauantaina olin mukana katsomassa ja niin kauan, kun hallissa oli ihmisiä, koira vain tuijotti heitä, mutta kun ei ollut kuin Mannerin Nina ja Marjut ( ja minä kuvaamassa parvella) niin sitten pikkuhiljaa alkoi sujua. 

Lisäsyy herkän sielunelämän lisäksi voi myös olla jumeissa. Tänään Saija hieroi Greetan kuukauden tauon jälkeen ja sen lavat ja selkä olivat aivan juntturassa. Mietittiin syytä. Palloleikkejä ollaan tehty vain muutaman kerran ja nyt nekin lopetetaan. Metsässä ollaan liikuttu liinan kanssa valjaissa, ja Greetta silloin pystyy paremmin ravaamaan eikä peitsaa, niinkuin lyhyessä hihnassa kävellessä. Metsässä se myös malttaa haistella enemmän, kun Molly näyttää mallia, mikä tekee hyvää mielentilalle. Agsaakin se on tehnyt varsin vähän eikä ole ollut kisoja pitkään aikaan. Liekö ikä yksi tekijä muiden muassa. Joka tapauksessa alan venytellä selkää kääntämällä sen etupuolta namin perässä taaksepäin eri suuntiin molemmilta puolelta  joka päivä.

Greetta saa kuitenkin mennä seuranmestaruuskisoihin ensi lauantaina. Katsotaan, miten pää kestää ja koira liikkuu. Saija tulee hieromaan koiran uudestaan heti maanantaina ja antaa palautetta kropasta.  Olisihan kiva, että Greetan agiura saisi jatkoa, mutta jos sen pää ei kestä eikä kroppakaan, niin sitten se laji loppuu. 

Molly kävi viime viikolla Suvi-fyssarin luona. Se pieni patti, joka oli ollut pikkusormen kokoinen, oli kutistunut nuppineulan pään kokoiseksi. Eli on häviämässä. Suvi huomasi, että Mollyn vasemman polven päällä on pieni nestemäinen patti. Sen viereistä ihoa kohti nivusen imusolmuketta alan nyt silitellä, että neste alkaisi siirtyä sinne. Jalat olivat nyt hyvissä voimissa, mutta tasapainottelua ja vasemman jalan kannattelua jatketaan. Käytiin myös viime viikolla vesijuoksumatolla. Molly jaksoi kävellä koko ripeää vauhtia.  Uuden sarjakortin matolle ostin kuitenkin, sillä olen varannut polvenkorjausoperaation 17.11.  ja sitten taas kuntoutetaan. 

Annoin yhtenä päivänä, kun olin vain Mollyn kanssa metsässä, sen juosta jonkin aikaa irti. Voi että seo li oli onnellinen ja teki spurtteja edestakaisin. Ei kuitenkaan homma lähtenyt lapasesta. Josko ensi vuonna voisi se vihdoin saada mennä niin lujaa kuin haluaa. Tämä vuosi kun on mennyt sillä operaatioista toipumisessa.