Retkiä ja lääkärikeikka

Kun korona on nyt toden teolla maassamme eikä varmaan pahinta ole vielä nähty, on syytä pysytellä mahdollisimman paljon neljän seinän sisällä.  Mutta koirien on päästävä säännöllisesti ulos ja ainakin kerran päivässä pyrin tekemään kunnon lenkin molempien kanssa ja tarjoamaan Greetalle lisäksi mahdollisuuden juosta pallon perässä tai soveliaassa paikassa muuten vapaana. Siispä ollaan tehty lähiseudulle retkiä. Tämä on samalla maksuton mainos Kotkan nähtävyyksistä.

15.3.
Langinkosken keisarillisella kalastusmajalla olemme käyneet tämän tästä. Kun tämä talvi on ollut kummallinen ja ollaan saatu lumen sijasta paaljon sadetta, on Kymijoki pullollaan kohisten virtaavaa vettä. Ääni on vaikuttava ja Greetta, tuo ääniyliherkkyyden ilmentymä, vonkui ja vinkui rauhattomana ihan vain se kovan metelin takia, kun oltiin kosken lähellä. ( Kuvat saa napauttamalla suuremmiksi.)

                                                 Näin sitä hienosti poseerataan.

17.3.
Käytiin koirien kanssa perinteisessä päiväkävelypaikassa eli Katariinan meripuistossa, koska oli aurinkoinen sää. Tosin todella tuulinen, mutta meren äärellä yleensä aina tuulee ainakin jonkin verran. Tuuliko vai koronako oli karsinut kansaa, sillä puisto oli varsin tyhjä, kun yleensä kävelijöitä riittää.

                                         

 

 Iltapäivällä menimme Greetan kanssa Siikakosken kuohuja katsomaan. Saaga sai jäädä kotiin. Siikakoski on yksi Kymijoen haaroista ja siellä näkee paljon kalastajia kahlaamassa rantavedessä vapojensa kanssa. Tällä kertaa ei näkynyt yhtäkään, mutta kyllä virtauskin oli melkoinen. Ja ääni. Pikkukoira lauleli taas hermostuneena .  Eipä tekisi mieli noihin kuohuihin pudota.

21.3. oli taas tosi kaunis ja aurinkoinen aamu. Lähdettiin aamupalan jälkeen läheiseen Jokipuistoon katsomaan, josko siellä jo jotain kukkisi.  No ei  kukkinut, mutta koirista sai hyviä poseerauksia.

Lähdettiin kävelemään poispäin puistosta, sillä siltojen alle oli tehty kävelytie. Sieltä näkyikin vanha kartano, nykyään hotellina ja ravintolana toimiva Karhulan Hovi. Jokea pitkin pääsisi merelle asti ja muutamana kesänä onkin joku laivaristeily tehty Jokipuistosta Kotkan Sapokkaan. Pitääpä joskus kokeilla.

                                              Kaarisiltaposeeraukset ovat aivan must.

Iltapäivällä lähdettiin hallin metsään lenkille. Piti ottaa muutamat pihaposetkin ja sitten saapuivat paikalle Marika ja schappetytöt, joten saatiin seuraa metsään, mikä oli oikein kiva juttu. Paitsi että Greetta oli niin intokierroksilla kavereista, että se vain huusi ja huusi ja huusi - joten joutui hihnaan.

             Greetta           Saaga                           Ikwil                          Tova                            Fiolla

 

                                                 Saaga ottikin loppupäivän levon kannalta.

24.3. päätettiin lähetä tutustumaan Kuusisen maisemiin. Kuusinen on saari, joka on yhdistetty Kotkan saareen aallonmurtajan avulla. Kuusisessa on kalasatama ja armeijan satama myös - tai on ainakin ollut.  Jälleen oli erittäin tuulinen päivä, muttei se meitä haitannut.

Tästä kuvasta näkyy aallonmurtaja. Minua on huvittanut kotkalainen tapa, jossa levikkeelle tullaan autolla ( niinkuin näkyy, monta autoa rinnan - ja turvaväli), istutaan autossa tuijottamassa merta ja lähdetään pois. No, minä olen enemmän järvi-ihminen.
 

     Tämän patsaan tarina pitäisi selvittää. Mitä se esittää ja kuka sen on tehnyt. Hieno se on kyllä.

27.3. eli tänään

Oli niin kaunis, aurinkoinen ja lämmin aamu, että päätin koirien kanssa lähteä Santalahden luontopolun kiertämään. Tiedän, että siellä on minun polvilleni aika haasteellisia paikkoja, varsinkin kun kaksi koiraa on mukana, mutta kun ei kiirettä pitänyt, niin kyllä niistä selvittiin. Ja meri oli upea. Käärmeitä ei onneksi näkynyt. Ovat kuulemma yleensä lämmittelemässä aurinkoisilla kallioilla. Hyh!

                                      

                                       Reitti oli merkitty selvillä sinisillä merkeillä. Tästä lähtee.

                           Tämä rinne meni jyrkästi alaspäin. Aika tarkkaan piti askelpaikat valita.

Lahden poukama on niin varjossa koko ajan, että sieltä löytyi jäätä - ja hyvä juomapaikka.

                                                  Rannat ovat todella kiviset.

 Olen tummemman vihreässä ruudussa punaisen pisteen kohdalla. Äyspohjan selkä on edessäni.

                                                      Sileitä kallioita ja varsin tyyni meri

      Tämä jonkun tekemä Suomen kartta on kestänyt kalliolla jo monta vuotta. Hieno keksintö.

                                           Tästä reitti jatkui metsään päin pois rannalta.

                                               Pitkospuita pitkin takaisin päin.

Oli hyvä lenkki sekin ja mikä parasta, aika vähän ihmisiä oli tuohon aikaan liikenteessä. Kun saavuin autolle, oli paljon uusia autoja parkkipaikoilla ja iso joukko ihmisiä suuntaamassa kohti luontopolkua. No. onneksi reitillä on tilaa kaikille kuitenkin.

Kuvapläjäys loppui tähän.

Käytiin eilen aamulla Saagan kanssa Anjalassa kontrolliverikokeessa taas. Viimeksi oltiin käyty tammikuun puolessa välissä. Saagan maksa- ja urea-arvot olivat silloin hiukan kohoamissuunnassa. Eivät dramaattisesti, mutta vähän kerrallaan. Tällä kerralla otettiin vain maksa-arvot, urea, natrium ja kalium (addisoniin liittyvät nämä kaksi viimeistä).

Tässä tulos. Maksa-arvot olivat taas hiukan kohonneet.  Edellisen kerran olivat 172 ja 186. Urea oli vähän laskenut. Uutta oli se, että näyte oli lipeeminen eli siinä oli rasvaa. Mitä se tarkoittaa? Pitääkö olla huolissaan? Eläinlääkäri oli jo lähtenyt viikonlopun viettoon, kun soittelin tuloksista, joten maanantaina sitten täytyy yrittää tavoittaa. Eli vaikka muutokset ovat pieniä, niin kuitenkin näkee, että Saagan elimistö pikku hiljaa antaa periksi. Se on kyllä surullinen juttu.