Kesäkuun kuulumisia

Onpas onpas onpas....hidasta toimintaa päivityksissä.
No, vyötän kupeeni ja kerron, mitä kaikkea tässä välissä onkaan tapahtunut.

Aloitetaan Greetasta.

Greetan kanssa ollaan agilityssä käyty epiksissä. Harmittavasti on monta epistä jäänyt väliinkin, kun on ollut päällekkäistä menoa. Vielä pitää kovasti treenata, että oikeasti ollaan kisakunnossa, mutta hiljalleen yhteistyö paranee.  Irtoaminen kaipaa vielä kovasti harjoitusta.

Videolla eilisen treeniä.

Greetta kävi myös luonnetestissä Hollolassa. Kaksi pistettä jäi tulos alle hyväksytyn. Peruspisteet olivat 105, mutta kun Greetta ei lainkaan taistellut eikä puolustanut itseään ( oli hipihiljaa koko jutun ajan, vaikka on niin äänekäs muuten), joten siitä meni isot miinukset. Se, mikä luonnetestissä oli tosi hyvää, että toimintakykyä oli. Se tuli katsomaan kelkat ja tynnyrit ja vaatteet varsin nopeasti ja palautui. Laukauksia ammuttiin kolme ja kolmannesta se ei enää piitannut lainkaan. Hyökkäyksissä tuli istumaan minun jalkojeni väliin todeten, että hoida sinä ihminen hommat.  Kotona oli Greetta ihan tavallinen eikä mikään jäänyt päälle.

Paitsi että ehkä jotain kuitenkin, sillä viime viikonlopun oman seuran toko-kokeessa Greetan kanssa jouduttiin keskeyttämään, kun sitä alkoi niin hirveästi jännittämään. Luulen, että tilanne muistutti luonnetestiä, kun kuului kolinaa ja tuomarilla oli rolla ja kaikki ihmiset hiljaisessa hallissa tuijottivat. Pitää siis harjoitella häiriössä. Harmitti kyllä vietävästi, koska Greetta olisi kyllä aika hyvin handlannut alo-luokan hommat. Niinkuin näkyy. Video on otettu koetta seuraavana päivänä.

Viikkoa aiemmin oltiin Greetan kanssa Haminassa rally-toko-kisassa ja saatiin alo-tulos numero 2.
80 pistettä. Videossa näkyy, mistä pisteitä meni. Se halvatun talutin muun muassa. Vaikka Greettaa alussa vähän jännitti, niin kun vauhtiin päästiin, hyvin meni.

Friidan kanssa ollaan käyty joitakin toko-kokeita. 3.6. Haminassa tuomaroi Riikka Pulliainen. Koe oli nurmikentällä. Oli ehkä ihan älytön ajatus lähteä kokeeseen, kun ensin aamulla koirat autoon, sitten kevätjuhlaan, sitten kiireesti kokeeseen viime tipassa, ensimmäisenä suoritukseen eikä yhtään ehditty nurmella hengailla. Kiire näkyi suorituksessa ja nollia tuli useampi. Koska minun piti päästä jatkamaan matkaa ja aikataulu oli kireä, päätin keskeyttää ennen paikkamakuita. Eli kaksi keskeytystä viikon sisään tuli tehtyä, eikä ikinä ennen milloinkaan sellaista. Oijoi. Joka tapauksessa ajettiin Lappeenrantaan, haettiin isä, ajettiin Joensuuhun ylioppilasjuhliin ja illalla sieltä takaisin Lappeenrantaan isä viemään Toivokotiin ja vielä lopuksi haettiin Greetta kasvattajan luota ja mentiin kotiin. Kilometrejä tuli kiitettävästi, isot koirat kestivät reissun hyvin ja seuraava päivä meni kyllä ihan levätessä.

Viikkoa myöhemmin eli viime viikonloppuna Friida oli uudestaan omassa kokeessa Riikka Pulliaisen tuomaroitavana. Vihdoin saatiin tehtyä jo varsin onnistunut suoritus. Harmittavan lähelle jäi ykkönen, varsinkin kun tuli typeriä kämmejä, mutta silti olin valtavan tyytyväinen. 252 pistettä, kakkostulos ja toinen sija. Herkkua meille.  Riikka sanoi puhuttelussa, että hän katsoo oikein suopeasti hyvää sosiaalista palkkaa ja sitä sitten Friida sai. Toimi. 

Huomenna lähdetään Haminan porukoiden kanssa Riikan oppiin Mikkeliin. Josko saisin vinkkejä tuon seuraamisen parantamiseen ja liikkeiden välin virittämiseen.

Ollaan me hengailtu Kotkan puistoissakin. Ja muissa paikoissa. Kun kevät lähti käyntiin, niin kyllä alkoi upea kukkaloisto.

                                                 Kyminlinnan vallituksilla

                                                                   Jokipuistossa

                              Greetta kävi Haikun kanssa Sapokan ja Katariinan puistoissa.

Kotkan kolmasluokkalaiset olivat toukokuussa maalanneet heinäseipäitä ja ne oli aseteltu Katariinaan numeroiksi 1,0 ja 0 Suomi 100-juhlavuoden kunniaksi.
                                                         

                                                      Majakanvartijat

Entäs sitten Saaga.

Olen pannut merkille, että Saagan peräpää on voimaltaan hiukan heikentynyt ja kömpelömpi. Kun korvat oli pakko joka tapauksessa nukutuksessa nyppiä ja putsata, niin varasin Anjalaan ajan myös hammaskiven poistoon ja selkäkuviin. Lisäksi olivat silmät alkaneet erittää, joten nekin menivät samalla reissulla.

Lääkäri katsoi ensin Saagan kulkua ulkona. Hän totesi, että oikea takajalka menee jotenkin väärin. Hän mietti, olisiko vika lonkassa. Mutta kun hän painoi Saagan alaselkää, Saaga kiljahti ja lääkäri totesi, että taitaa syy olla selälssä. Saagan selkä kuvattiin. Anjalassa on aataminaikainen röntgenlaite. Kaularanka ja keskiselkä olivat ihan ok, mutta alimpien selkänikamien välistä lääkäri löysi välilevytyrän. Liikkua kuulemma saa, Cartrophen-kuuri aloitettiin ja B-vitamiinia syötetään. Silmätulehdukseen tulivat tipat, korvat nypittiin ja oikeasta korvasta löytyi sauvabakteereja, joten korvatipatkin saatiin. Samalla pyysin Antepsinia ja kipulääkettä. Lääkäri hävisi jo seuraavaa potilasta hoitamaan, kun vähäiset hammaskivet poistettiin, joten minulle jäi kyllä epäselväksi, onko tilanne kuinka vakava ja joko kuoleman portit odottavat.

Saaga on ehkä vähän iloisempi ja reippaampi cartrophenin myötä. Eikä sillä ole varsinaisesti mitään sen suurempia vaikeuksia tehdä asioita kuin ennenkään. Silmät ovat paremmat, korvatippoja vielä riittää ja näillä mennään. Cartrophen-tyyppisiä suun kautta nautittavia "herkkuja" on olemassa, joten kun piikkikuuri loppuu, Saaga saa ruveta niitä popsimaan.

Eli olihan tässä kuukauden aikana sattunut ja tapahtunut kaikenlaista.