Paikka oli mukava semilämmin Strömforsin koirahalli Ruotsinpyhtäällä ja oli käyty kolme kertaa treenaamassa siis siellä menneellä viikolla. Oliko hyötyä? No ei. Voi masennus!
Paikkaistuminen meni kai suhteellisen ok, 8,5 pistettä. Liekö koira haistellut ja siitä pisteet menivät.
Makuulle meno oli hyvä, mutta kun Friida oli rivistön viimeine koira, joka kutsuttiin luokse, siihen iski epävarmuus ja se lähti aiemman koiran mukaan minun luokseni. Siitä sitten vitonen tärähti.
Koko kokeen ajan oli Friidalla omituista epävarmuutta. En koe, että olisin jotenkin ylijännittynyt, joten vaiva on Friidan omassa päässä. Zetassa oli järjestys S-I-M. Seisominen ok, istumiseen tarvittiin kaksi käskyä ja maahan ei mennyt ollenkaan vaan istui. Ja se kyllä on treeneissä osannut nämä jutut. Luoksetulossa ei mennyt maahan. Ohjatussa noudossa meni keskikapulalle, josta stoppaamalla sain menemään oikean kapulan noutamaan. Seuruu oli aika kamalaa. Välitauolla pidin sen autossa ja vasta viime tipassa toin hallille ja leikin kovasti palloleikkiä sen kanssa. Vire olikin vähän parempi, mutta...kakessa kaksi ylimääräistä käskyä ja liikkuminen seiso-istu-liikkeessä. Eteenmeno ruutuun oli aika vaisu ja minusta se jäi osittain ringin ulkopuolelle, mutta meni ruutuun ja saatiin pisteitä. Hyppyhässäkässä meni tosi rauhallista vauhtia kartion kiertäen, mutta jäi viereen. Kutsuin koiraa kahdesti ja tuli vähän lähemmäksi. Pysäytys maahan. Loppu sujui ihan hyvin. Ja tunnari oli ok. On tosi vaikeaa tietää, mikä kooma iski. Liekö se, että on ollut pitkä koetauko, oli syynä. Häiriötä ja kaikkea on joka tiistai treenattu evl-ryhmässä. Vähänkö masensi. Mutta jatkamme treeniä.
Edellisenä päivän olimme Friidan kanssa Mannerin Ninan treneeissä. Rata oli sen verran kinkkisen näköinen, että suosiolla jätin Greetan kotiin.
Friida selvitti rataa tosi hienosti. Toisella puoliskalla me molemmat olimme jo vähän poikki, mutta saimme hyvän mielen treenin joka tapauksessa, ja itselle tuli agilityn tekemisen ilon tunne, joka Greetan kanssa on ollut poissa, kun se on liian nopea minulle ja haastava kokemattomuudessaan.
Friidan vauhdissa vielä selviän ja se tuntui hyvältä.
Sunnuntaina tuli meille kylään Eijan ja Pertin kanssa shelttityttö Haiku. Se on kovasti kasvanut ja yhtä rohkea ja reipas kuin ennenkin. Isot moikkasivat kohteliaasti ja Greettakin jossain vaiheessa tarkkailtuaan yritti vähän leikin tynkää, mutta sitten tuli siihen tulokseen, että liian tyrkky tyttö - ja poistui tuolin taakse. Haiku ei välittänyt vaan alkoi huilata. Kauhean järkevä.
Tänään töiden jälkeen mentiin Marikan ja koirien kanssa metsälenkille. Sen jälkeen mentiin vähän agsaamaan hallille. Greetta ja Friida pääsivät tekemään samaa rataa. Greetta meni paikoin aika kivasti ja Friidan kanssa sujui niin helposti kaikki. Tältä se näytti:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti